Tämä teksti ponnistaa sellaiselta toiselta väsähtäneeltä kotikouluvanhemmalta toiselle-alustalta. Vaikka täällä Australiassa koulut eivät ole vielä kiinni, yritimme me jotenkin selvitä elokuisen tänne muuttomme lisäksi pienen pakon edessä töistä ja kahdesta kotona koulua käyvästä alakoululaisesta melkein jouluun saakka. Jos nyt siis jotain haluan sydämeni pohjasta sanoa teille kaikille, jotka yritätte jotenkin jongleerata töiden ja kotikoulun välillä, niin se olisi kärsivällisyyttä, voimia ja I feel you. Meidän kotikouluvaihe kesti lopulta noin neljä ja puoli kuukautta ja se oli monin tavoin haastavaa aikaa se.
Tein eilen täältä omasta kuumekaranteenistani käsin lyhykäisen Instagram-stoorin muutamasta matikkapelistä, joista toivoin olevan apua nyt kaikille teille, jotka olette kotona ja lasten pitäisi oppia asioita. Sain stoorin jälkeen niin monta ilahduttavaa viestiä, että tulin ajatelleeksi, josko blogin lukijoista löytyisi myös teitä, jotka painitte nyt samojen asioiden kanssa kuin minä vain vähän aikaa sitten, eli miten täyttää ns. koulupäivät järkevällä tekemisellä. Joskus ne pakolliset kirjat tulevat tehdyiksi ihan älyttömän nopeasti (toki ei aina, varsinkaan silloin, jos käyttää tehokasta työaikaansa tehottomasti pöydän alla itkemiseen) eikä loppupäivän soisi kuitenkaan olevan vaan sohvalla lojumista tai telkkarin tuijottelua. Meitä, kuten tosi monia teitäkin, auttoi lukujärjestyksen teko viikkoihin. Haasteeksi tuli täällä sitten se, että 45 minuutin mittaisella ”matikantunnilla” (sitä ne kyllä usein oli, kaikessa rehellisyydessä) kirjan tehtävät tuli toisinaan tehtyä 10 minuutissa eikä minkäänlaista motivaatiota mihinkään ylimääräiseen enää armon oppilailla riittänyt. Lasteni kotikoulun motto tuntui olevan vähemmän on vähemmän.
Ja nyt saavumme vihdoin siihen vinkkivitoseen, jonka haluan teille jakaa ja josta todella toivon olevan teillekin apua: matikkakorttipelit. Jos et jaksa lukea näitä ohjeita, katso stoorini otsikolla Korttisota, sieltä löytyy monet näistä allaolevista peleistä nopeasti selitettyinä. Meidän reippaat koululaiset eivät ihan vaan äidin ehdotuksesta intaantuneet näitä pelaamaan, joten lisäsimme jossain vaiheessa pelit päivän lukujärjestykseen. Ja kun korttipeliaika löytyi lukkarista, niitä myös pelattiin. Lopulta näitä jaksettiin pelata paljonkin ja oppimista tapahtui vähän varkain – kuten suomalaisen opettajan (mikä siis ekalta koulutukseltani olenkin – omien opettaminen on vaan aivan täysin eri asia kuin luokallisten toisten lapsia) opetustyyliin kuuluu yleensä noin muutenkin.
Kaikkia pelejä pelataan pareittain ja niihin tarvitaan paria kohden aina yksi pakka pelikortteja, joista on poistettu kuvakortit. Lisää haastetta saadaan niin, että pakasta poistetaan ässät (ykköset) ja kertolaskusodassa kympit. Jokaisessa pelissä pakka aluksi sekoitetaan ja jaetaan molemmille pelaajille puoliksi. Korttisota soveltuu helpoimmillaan eskarilaisille ja ekalle ja vaikeimmillaan kutosille ja miksei yläkouluunkin. Yhteisestä sopimuksesta apuna saa käyttää kynää ja paperia tai kaikki pitää laskea päässä.
Jokaista kierrosta (eli erilaista sotaa) pelataan niin kauan, kunnes molempien käsipakat on pelattu pöydälle.
Perussota: Molemmat pelaajat nostavat pöydälle päällimmäisen kortin omasta pakastaan. Suurempi luku voittaa.
Yhteenlaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia omasta pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja laskevat lukunsa yhteen. Suurempi summa voittaa.
Haastavampi yhteenlaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kolme korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja laskevat omat lukunsa yhteen. Suurempi summa voittaa.
Kaksinumeroisten lukujen yhteenlaskusota: Molemmat pelaajat nostavat neljä korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja muodostavat korteista kaksi mahdollisimman suurta kaksinumeroista lukua. Luvut lasketaan yhteen. Suurempi summa voittaa.
Vähennyslaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja vähentävät pienemmän luvun suuremmasta. Suurempi erotus voittaa.
Kertolaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja kertovat luvut keskenään. Suurempi tulo voittaa.
Murtolukusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja muodostavat korteistaan murtoluvun. Suurempi murtoluku voittaa.
Kaksinumeroinen kertoja-sota: Molemmat pelaajat nostavat kolme korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja muodostavat korteistaan mahdollisimman suuren kaksinumeroisen kertojan. Suurempi tulo voittaa.
Sanotaan tähän väliin ihan for the record: en ole keksinyt näitä pelejä itse. Joskus nämä löysin jostain ja olen sen jälkeen peluuttanut oppilaillani ja omillani. Vielä ei ole tullut valituksia, sen verran kivoja on pelit.
Seuraavan pelin vähän niin kuin keksinkin itse tai siis ennemminkin sovelsin monille tutusta Kolmentoista pyramidi-pelistä. Voitte aivan hyvin kutsua tätä peliä jatkossa Anun pyramidiksi, jos niin haluatte.
Oikeasti nimesin pelin Kymppiparipyramidiksi, koska sitä tässä tehdään: etsitään kymppipareja. Etenkin eka- ja tokaluokilla tämä taito tulee tarpeeseen, mutta on mun kolmasluokkalainenkin tykännyt tätä pelata. Peliä pelataan yksin, aivan kuten alkuperäistä peliä. Ainoana erona Kolmentoista pyramidiin on se, että pakasta poistetaan kuvakortit ja korteista etsitään pareja, joiden summa on 10. Pelin tavoite on saada poistettua kaikki pyramidin kortit kärkeen saakka. Jos avoinna olevista korteista ei löydy sopivia pareja, nostetaan käsipakasta aina yksi kortti niin kauan, kunnes sopiva kortti löytyy. Peli päättyy, kun käsipakka on käyty kerran läpi tai pelaaja saa avattua kaikki pyramidin kortit.
Toivottavasti näistä olisi teille apua ja iloa! Ajatukseni ovat kanssanne.
Konalla 