Uuden maalin tuoksussa

Mun piti ihan tarkistaa, mitä ja milloin olen viimeksi tänne kirjoittanut. Olen niin väsynyt, että muisti pätkii. Olemme muuttaneet.

Maanantaina tilluksilla oli kymmenisen ihmistä ja kaksi peräkärryä ja iltaan mennessä olimme siirtäneet kaikki huonekalut ja laatikot uuteen kotiin. Loppuviikko meni siivotessa molemmissa päissä, mutta etenkin vanhassa. Keittiön vetolaatikoiden takaa paljastui lisää pilaantunutta puuta, samoin kylpyhuoneen kaapiston pohjasta. Kun matonpesijä avasi yläkerran vaatehuoneen oven, maakellarin tuulahdus täytti koko yläkerran.

Pahimman päänsäryn sain kyllä alakerran lämpimästä varastosta, johon puoliso oli tehnyt itselleen työtilan: akustiikkalevyjen poiston jälkeen maalia lähti mukana just sen verran, että se paljasti näkyväksi seinän sisällä olevan homeen. Muutama viikko sitten homeläiskät näkyivät jo seinän pinnalla ja katossa levyjen väleissä, nyt koko karseus paljastui kokonaisuudessaan. Ei muuta kuin ovi kiinni, koska siihen huoneeseen emme ennen lähtöämme koskisi. Koko viikon väänsimme huoneen kohtalosta välittäjän kanssa. Se kun olisi kuulemma pitänyt laittaa tismalleen samaan kuntoon kuin millainen se oli meidän asuntoon muuttaessa, muuten emme saisi takuuvuokraa takaisin. Eli ei muuta kuin valkoista maalia päälle. Selitimme terveysvaarat, asian (ainakin meidän tulkinnan mukaan) laittomuuden ja ennen kaikkea kaiken järjettömyyden, mutta asia ei kuulemma kuulunut meille. Meidän piti vain hoitaa oma osuutemme ja olla välittämättä siitä, muuttaako asuntoon meidän jälkeen joku muu, korjauksilla tai ilman. Asuntoon oli varattu jo näyttöjäkin. Otimme yhteyttä kuluttajansuojaan ja teimme välittäjästä sinne ilmoituksen. Aikaisin perjantaiaamuna, muutamaa tuntia ennen avaimien palautusta, ajoin raivoissani kohti maalikauppaa. Jotenkin siinä hetkessä kaikki taistelutahto oli fyysisesti taistelu, mutta vimmaa löytyi sisältä vielä. Itkin sellaista vihaista itkua, kun ei saa asialleen minkäänlaista oikeutta ja vaikka kaikkensa tekee niin mikään ei auta. Ei muuta kuin maskit naamalle ja homeista huonetta paikkaamaan. Olimme ystäväni kanssa saaneet juuri ensimmäistä seinää aloitettua, kun välittäjä soitti. Älkää maalatko, omistaja haluaa nähdä tilan ja arvioida, miten se pitää korjata. Vihdoin. Mietin, että kuulikohan asunnon omistaja ongelmasta juuri ensimmäistä kertaa.

Kun kaikki oli siivouksen osalta valmista, lähetimme maailman avuliaimmat ystävämme kotiin. Palasin vielä sisään hakemaan viimeiset siivousrätit ja jäin alakertaan katselemaan ympärilleni. Muistan elävästi, kun viime vuonna astuimme tähän ensimmäiseen Perthin kotiimme suoraan lentokentältä. Rakastuimme välittömästi. Tulin siinä valehdelleeksi lapsille, että nyt meidän ei tarvitsisikaan ainakaan muutamaan vuoteen muuttaa minnekään. Itkin taas vähän. Olin surullinen, helpottunut ja aivan järjettömän väsynyt.

Kun lukitsin ovet viimeisen kerran, lähteminen oli lopulta helppoa. Uusi koti tuntuu kodilta ja tuoksuu tuoreelta maalilta. Siellä kulkee happi ja virtaa pieni tuulenvire. Olohuoneen ikkunan edessä seisoo palmu. Uima-altaalta kuuluu vuoroin lasten kiljahduksia ja aikuisten naurua. Kutsuimme eilen meitä eniten auttaneet ystävämme, kolumbialaisen ja englantilaisen, meille saunomaan. Sauna on sellainen semisauna, siellä on vähän nihkeä lämpö eikä vettä saa heittää kiukaalle, mutta leikimme siinä vähän Suomea. Nihkeät löylyt, altaaseen uimaan. Takaisin saunaan. Ja uimaan. Saunaan. Uimaan. Saimme kaksi uutta saunafania välittömästi ja lupasimme autenttisempaa kokemusta, jos joskus pääsisimme yhdessä käymään meidän mökillä.

Tällä kertaa en ole luvannut lapsille, että tästä emme sitten muuta minnekään. Huomaan itsekin piteleväni tätä kotia käsissäni kevyesti. Me emme ehkä pysty tarjoamaan lapsillemme kokemusta lapsuudenkodista, joka on ja pysyy, mutta tarjoamme diilistä puolet eli vakaan ja raudanlujan porukan, jonka kanssa elää, missä sitten milloinkin. Olemme kaikki saaneet tässä vuosien mittaan jonkinlaisen maailmankansalaisuuden ja rakkauden monenlaisiin koloihin maailmassa. Nyt ollaan täällä – nähtäväksi jää, kuinka pitkään.