Eka kouluvuosi Australiassa

Tämä ajan kulumisen taivastelu on osa mun jokavuotista kommunikointiani, mutta on se kyllä taas vaikea uskoa, että sekä vuosi 2020 että ensimmäinen kokonainen kouluvuosi täällä ovat tulossa nyt yhdessä päätökseensä. Aika on lopulta mennyt nopeasti, vaikka se välillä mateli. Me selvisimme vähällä, vain kuuden viikon mittaisella kotikoulujaksolla maalis-huhtikuussa ja heti perään pidennetyllä kolmen viikon syyslomalla.

Eka uusi asia, joka tuli koulun suhteen vastaan tammikuussa, oli ostaa lapsille koulupuvut. Konalla univormuksi riitti pelkkä koulun logolla koristeltu t-paita, kun lastemme nykyisessä koulussa asuun kuuluvat tietynlaiset hatut, reput, kengät, sukat, shortsit, housuhame, pitkät housut, takit, paidat ja lisäksi vielä urheiluasu liikkatunneille sekä talvi- että kesäpituuksissa. Kaiken kaikkiaan jotkut Australian koulupuvuista haiskahtavat vähän vanhanaikaisille, mitä nyt olen lapsia katukuvassa vuoden aikana stalkannut. Jokainen koulu saa asunsa itse kyllä määrittää ja vaihtelua on siinä mielessä, että toisissa pakollisena asuna on vain kauluksellinen koulun pusero. Asuilla oli viikon aikana myös tietty rytminsä: maanantaisin mentiin peruspuvuissa, tiistaisin liikkavaatteissa eli talvella sinisissä tuulipuvun housuissa ja tummansinisessä urheilupaidassa, kesäkaudella urheilushorteissa, keskiviikkoisin ja torstaisin taas peruspuvussa ja perjantaisin urheilushorteissa ja house shirtissä. Viikon aikana erilaisia paitoja oli siis meidän koulussa käytössä kolme. House shirt on lasten oman ryhmän eli talon logolla varustettu paita, jossa ollaan myös aina kaikki urheilukisat. Kaikki koululaiset on jaettu neljään eri taloon, joissa kilpailevat palkinnoista vuoden aikana ja touhuilevat kaikenlaista yhdessä aina perjantaisin. Talot ovat siitä hyvä idea, että niissä on lapsia jokaiselta luokka-asteelta ja sisarukset ovat aina samassa talossa keskenään. Niinpä kaikki koululaiset tutustuvat muihinkin kuin oman luokkatasonsa lapsiin ja samalla myös kaikkien näiden sisaruksiin.

Lapset inhosivat näitä koulupukuja vielä ekana koulupäivänä, jolloin tuo yläkuvakin otettiin, mutta eivät ole sen jälkeen sanoneet asiasta yhtään mitään. Kun muutama sata lasta istuu samassa veneessä, ei koko pukua tule enää varmaan niin ajatelleeksikaan. Kaikkeen tottuu. Molemmat ovat kyllä kasvaneet paitoihinsa tässä vuoden aikana ja tarvitsevat joitakin uusia tulevalle vuodelle.

Kouluvuosi alkoi tänä vuonna tammikuun viimeisellä viikolla ja kesälomalle jäädään nyt alkavan viikon perjantaina. Lukuvuosi on jaettu neljään kymmenen viikon mittaiseen jaksoon ja jokaisen jakson välissä on kahden viikon loma. Tässä lukuvuosien välillä oleva, pian alkava kesäloma on seitsemän viikon mittainen. Mä olen tykännyt ihan älyttömästi tästä rytmistä. Lapset eivät ole väsyneet koulunkäyntiin kuin ihan vasta tyyliin toissaviikolla, kun ovat saaneet ottaa vapaata tasaiseen tahtiin. Opettajille tällaiset lomat ovat myös jaksamisen kannalta enemmän kuin hyvät, eikä sen kesäloman tarvitse olla sitten niin pitkä, kun lomalle ei lähdetä täysin vuodesta uupuneena.

Koulupäivät olivat aina, joka päivä, kaikilla koululaisilla saman mittaiset, 8:40-15:10. Päivät ovat siis heti alkuun pitkät, mutta niin se vaan Kuopuskin näytti jaksavan päivät ihan yllättävän hyvin. Iltapäivän tunnit olivat usein enemmän leikkiä, tutkimuksia, projekteja ja touhua, kun aamuisin tehtiin tiukemmin akateemisia aineita. Luokat olivat usein auki erilaisten töiden ihailulle ja jaksoin ihmetellä koululla erilaisten materiaalien ja värien paljoutta ja määrää. Molemmat kävivät kerran viikossa kouluaikana myös soittotunneilla, mikä vapautti sen ajan arki-illasta.

Koulukirjat eivät vuoden aikana kulkeneet koulusta kotiin kertaakaan eikä meille lähetetty kotiin lukujärjestyksiä. Jaksojen sisällä painotukset vaihtuivat opetuksessa jonkun verran niin, että joskus opiskeltiin enemmän vaikka tiedettä ja joskus biologiaa. Kaikki matskut, vihkot, penaalit ja systeemit pysyivät kuitenkin aina koulussa. Läksyjä ei siis tullut kaikista opiskeltavista aineista, vaan tokaluokkalaisella Kuopuksella oli läksynä ainoastaan englantia ja nelosluokkalaisella englantia ja matikkaa. Kuopuksella oli vuoden ajan käytössä läksyvihko, johon viikon aikana merkitsi lukemansa kirjat, yhden päivässä, ja johon kirjoitti sanoja ja lauseita. Esikoinen sai aina viikon alussa läksymonisteet, yleensä kolme sivua viikolle. Läksyt sai tehdä viikon aikana omaan tahtiin ja palauttaa ne piti viimeistään seuraavan viikon maanantaina. Läksyissä oli erilaisia kirjoitustehtäviä sekä matikan laskuja ja ongelmanratkaisua.

Lasten opettajat olivat vuoden aikana ihan hämmästyttävän hyvin kärryillä lasten osaamisesta. Oppimista mitattiin selkeästi Suomen tapaa enemmän erilaisilla pistareilla ja testeillä. Esikoinen inhosi quizejä, joita mahtui monta jokaiseen viikkoon. Mä en itsekään kannata kilpailemista kouluaineissa ollenkaan, joten ymmärrän paremmin kuin hyvin, etteivät kaiken maailman nopeustestit innosta. Se vähä, mitä tunteja tai niiden loppuja sivusta seurasin, meno oli usein opettajajohtoista: opettaja opetti, oppilaat kuuntelivat, opettaja kysyi, lapset vastasivat. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista eikä minkäänlaista sekoilua siedetty ollenkaan. En tiedä, millaisessa marssijärjestyksessä projekteja tehtiin, mutta tunneilla vallitsi kyllä kuri ja järjestys.

Koulueväiden ja – lounaiden pakkaaminen ei mun mitään suosikkipuuhaa ole edelleenkään, mutta sellaista se nyt vaan täällä on. Vuoden aikana jossain vaiheessa molemmat alkoivatkin yllättäen pyytää kouluun myös lämmintä ruokaa, joten eväsrasioiden pakkaaminen muuttui vähän. Pakkasin kylmälaatikoihin aina omenaa, kurkkua ja porkkanaa, paahtoleivän ja keksin. Nämä syötiin kympin välkällä aamusta. Lounas, joka oli 12:30, olikin sitten lämmin eli pakkasin termareihin jotain ihan super perus arkiruokaa kalapuikoista erilaisiin pastakastikkeisiin.

Vuoden aikana lapset saivat ihania koulukavereita, joista on näin vanhempanakin helppo tykätä. Todistukset tässä kouluvuoden lopulla olivat molemmilla tosi hyvät. Sen lisäksi, että molemmissa kerrotiin molempien tehneen vuoden aikana significant progress and fantastic growth, vielä tärkeämpänä pidän sitä, että Esikoisen todistuksessa luki, että ”He has made the difficult adjustment to a new school and country with a great attitude and determination” ja Kuopuksella ”A friendly nature and genuine desire to build strong relationships is seeing her developing caring, respectful friendships with her peers.”

Kaiken kaikkiaan siis hieno vuosi ja mahtava palaute. Voitte varmasti uskoa, että on aika helpottunut olo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s