Vähän ulkopuolinen

Mä en ole osannut kirjoittaa pariin viikkoon taas mitään, kun olen tässä tämän alkuvuoden lähinnä kasaillut ajatuksiani viimeisestä 1,5 vuodesta. Tulimme Perthiin elokuussa 2019 ja näin tammikuussa 2021 voin jo katsoa tätä ajanjaksoa vähän taaksekinpäin. Ihan alkuun heti tänne muuton jälkeen en halunnut pelkästään ulista blogissa (tein toki sitäkin), koska semmoista ei aina jaksa kirjoittaa eikä aivan varmasti lukea, joten keksin muuta sanottavaa. Paljon on hyvää tässä ollutkin koko ajan ja näihin menneisiin kuukausiin on kuulunut hirveästi myös hienoja hetkiä. Nyt kuitenkin, kun aikaa on tässä muutosta kulunut, sanottakoon ilmoitusluontoisesti, etten vieläkään oikein koe kuuluvani minnekään. En jo vakiintuneisiin ystäväpiireihin, en tähän naapurustoon, enkä ihan täysin työpaikallekaan. Kaikkialla olen vieläkin vähän ulkopuolinen.

Tästä on ollut hankala kirjoittaa myös tämän pandemian keskellä, kun ympäri maailman melkein kaikkia nyt koetellaan. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella tästäkin, koska aihe on mulle edelleen ajankohtainen, eivätkä kaikki muut asiat tietenkään lakkaa olemasta, vaikka maailma kriisitilassa onkin. Maastamuuttajien kokema irtonaisuus on todella tuttua todella monelle ja mulle tämä ulkopuolisuuden tunne on ollut jatkuvana pohjavireenä alusta saakka. Ja nyt alan olla siihen jo aika kypsä.

Tiedän, että meidän Konan aika ei ollut sikäli ihan normaalia, koska satuimme löytämään ystäväpiirimme siellä heti ja solahdimme siihen kuin olisimme aina porukkaan kuuluneet. Vaikka tajusin jo siellä, etteivät asiat muuttaessa yleensä näin mene, oli se silti ennen Australiaa ainoa kokemukseni ulkomaille muutosta ja kohteessa ystävien löytämisestä. Me vaan satuimme olemaan täysin samalla aaltopituudella ja luontevasti ja välittömästi sitten jaettiinkin kaikki: hyvät ja huonot jutut, hyvät ja huonot vitsit sekä toistemme lapset ja ruokahuolto ja hoitovuorot. Sekin vaikutti kuvioon, että tekemistä oli saarella vähän ja paikkoja rajoitetusti, joten siellä vaan oltiin yhdessä. No, ei täällä. Mä tunnen edelleen oloni aika ajoin yksinäiseksi. Ihmiset tuppaavat täällä kaupungissa olemaan kiireisempiä, joten tapaamisia sovitaan silloin sun tällöin ja vielä pienestä valikoimasta ei aina halutessaan saa seuraa. Ja mä olen täällä viimeistään tajunnut, kuinka ihmisihminen olenkaan. Mä rutistun aivan olemattomaksi pelkistä rutiineista ja raameista, jos ne eivät palvele ihmissuhteita. Teen työni ihmislähtöisesti, rakennan elämäni ihmislähtöisesti ja vietän kaiken aikani ihmislähtöisesti myös silloin, kun olen yksin. Kannan nimittäin tärkeitä ihmisiä mukanani koko ajan, ajattelen paljon ystäviäni ja perhettäni ja puhuisin itseni (ja muut) varmaan uuvuksiin, jos nyt voisin istua kahville parhaimpien kavereideni kanssa.

Olen siis ottanut tämän ulkopuolisuuteni täällä todella huonosti vastaan. Mua ei ole yhtään rakennettu tällaiseen, enkä mä osaa oikein olla, kun mulla ei ole vielä ystäväpiiriä, jonka kanssa olla.

Mä siis todella tykkään tästä kaupungista ja kaikista sen ihanista maisemista, kulmista, kaduista ja rannoista. Mutta vähän ohueksi jää kokemus välillä, kun tätä kaikkea ei voi jakaa ystäväpiirin kanssa. Onneksi on oma perhe tietenkin, mutta tiedän, että muut tällaiset kaltaiseni ryhmäsielut voivat ehkä ymmärtää, mistä puhun.

Konalla en myöskään tajunnut, kuinka paljon turvan tunnetta tuo sekin, että tuntee paikat. Sellainen, että mä Helsingissä tiesin, minkä ravintolan salaatista tykkään, mistä saa hyvää kahvia tai edullisempaa punaviiniglögiä, missä on paras soittolista ja missä ruokakaupassa on varmuudella harmaata Oatlya ja millä bussilla pääsee keskustaan ja kavereille. Tunsin jokaisen lähiön ja tiesin, mikä on minkäkin vieressä ja missä on se ankea kirjasto ja missä se hyvä uimahalli. Oli työpaikan lähiö, kodin lähiö, harrastusten lähiö ja kaikkien monien ystävien lähiöt. Havaijilla tällä millään ei ollut mitään merkitystä, koska oli vain yksi pääkatu, meri ja tropiikki. Oli seikkailun aika ja ”kaikki” oli ihanaa. Nyt sitten olen taas puolitoista vuotta yrittänyt rämpiä pitkin Perthin katuja edelleen toisinaan yllättyen siitä, miten kotimme sijoittuu suhteessa keskustaan, jokeen, työpaikkaan ja lasten kouluun. Mulla on niin järjettömän huono suuntavaisto, että kun tulen tuttuun paikkaan eri suunnasta, näyttää kaikki taas ihan uudelta ja ihmettelen ääneen, etten tiennyt tämän jo entuudestaan tuntemani kohteen olevan viereisessä korttelissa kotoamme. Naurattaisi, jos ei itkettäisi. Tämä voisi olla seikkailu, jos haluaisi tämän olevan seikkailu, mutta kun minä en jaksaisi enää seikkailla. Olen nykyään lähinnä ärtynyt, etten vieläkään muista, millä bussilla mennään minnekin tai etten osaa edelleenkään ajaa ilman karttarouvaa minnekään enkä vieläkään muista lähimpien lähiöiden nimiä. Hyvää tässä on se, että jokaisena viikonloppuna voidaan käydä jossain uudessa paikassa ja yleensä käydäänkin, koska semmoisia me ollaan ja uusi on aina kuitenkin lopulta kivaa. Huonona mainittakoon se, että tunnen olevani täällä vieläkin kuin turisti pitkällä lomalla eikä siitä fiiliksestä oikein huou kotoutuminen.

Kotoutuminen se onkin pitkä prosessi ja kerrostuu ajallaan. Olen tässä toki jo jotakin, ehkä paljonkin, tuttua ehtinyt itselleni rakentamaan, mutta yhtä aikaa huomaan turhan usein, miten en vieläkään tunne tätä kaupunkia kunnolla. Olen vähän ulkopuolinen kaikesta vielä varmaan aika pitkään. Kuka tietää, kuinka kauan. Kerron sitten.

2 vastausta artikkeliin “Vähän ulkopuolinen

  1. No jotenkin, himputti. Tällainen introvertti masokistisella tavalla ulkopuolisuudesta nauttiva tietenkään ei voi sataprosenttisesti samaistua, mutta kyllä mä tajuan. Varsinkin kun olosuhteiden vuoksi ei pääse tänne (tai Havaijille!) tankkaamaan sitä ”minä kuulun myös tänne ja minua kaivataan täällä”-fiilistä. Voisinpa kahvitella kanssasi!

    Tykkää

    1. Ihana sinä ja niinpä, olis kyllä kiva kahvitella ja turista kaiken maailman jutut samalla. Hyvä ajatus toi, että pitäis yrittää muistaa että kuulun myös sinne. Ja edelleen Konalle. En vaan pääse just nyt paikalle, mutta ei se oo mihinkään muuttunut. Kiitos tästä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s