Tänään on lasten seitsemän viikon kesäloman viimeinen päivä. Puoliso laittoi aamupalaksi juhlallisesti lettuja, marjoja ja vaniljajäätelöä, minkä jälkeen pakkasimme eväät ja uikkarit takakonttiin ja ajelimme Cottesloe Beachille viettämään loman vikaa päivää. Ranta oli suhteellisen täynnä, mutta sekaan mahtui ja kivaa oli. Kuten monet varmaan tietävätkin, me olemme eläneet täällä Länsi-Australiassa kuin jossain suojatussa kuplasssa ilman rajoituksia jo viime heinäkuusta saakka. Osavaltiossamme ei ole ollut yhtään tartuntaa melkein 10 kuukauteen (paitsi pakollisissa, suljetuissa hotellikaranteeneissa) ja elämä on rajujen ulkopoliittisten linjausten takia ja ansiosta ollut meille kuplassa eläneille normaalia – paitsi niissä määrin, että minnekään ei voi mennä eivätkä lähtijät pääse takaisin Australiaan.
Sitten aivan yhtäkkiä puoliso sattui tarkistamaan viestinsä ja niitähän oli, mullakin 19 odottamassa, kun omaani kurkkasin: Perth menee tänä iltana kuudelta muutaman tunnin varoitusajalla näin alkuun viiden päivän lockdowniin, koska yksi hotellikaranteenin vartijoista on saanut tartunnan ja ehtinyt ennen testaustaan liikuskella etenkin läheisellä Maylandsin alueella. Koulujen alkua siirretään viikolla, ulos saa mennä vain ruokakauppaan tai lääkäriin ja yhden kerran päivässä tunniksi kerrallaan urheilemaan omalle asuinalueelle yhden ihmisen kanssa. Maskipakko on kaikkialla oman kodin ulkopuolella. Yliopistot, kirjastot, ravintolat, baarit, elokuvateatterit, kirkot, kuntosalit, leikkipuistot ja skeittirampit suljetaan kaikki saman tien ja kokonaan. Kuten huomaatte, Australia ottaa tässäkin asiassa ja tälläkin kertaa saman tien tiukan linjan yhden (1!) tartunnan jälkeen ja rajoitukset ovat heti napakat. Täällä ei kyllä ole ollut mitään välimaastoa missään, mutta toivottavasti se auttaa tälläkin kertaa, kuten viimekin vuonna.
Ranta tyhjeni tuota lokkia lukuunottamatta melkein kokonaan noin tunnin sisällä uutisesta ja kaverit alkoivat laittaa kuvia järjettömistä jonoista ruokakauppojen edessä, paniikkostamisesta ja tyhjistä vessapaperihyllyistä. Meillä ei onneksi ollut asiaa yhteenkään kauppaan, kun just eilen satuttiin käymään täyttämässä varastot. Kotona sitten siirrettiin jo valmiiksi katsotut koulupuvut takaisin kaappeihin ja kouluvälinelaatikot odottamaan sänkyjen alle. Esikoinen oli aivan onnessaan, Kuopus harmissaan.
Tämmöistä tänne nyt sitten. Nähtäväksi jää, millaiseksi tilanne täällä muodostuu.
Konalla 