Tyhjä ullakko

Nokkelimmat lukijani siellä jo varmasti heti huomasivat luovan otsikon kaksoismerkityksen. Totta tosiaan, tämän muuton suurinta ahdistusta nostattanut toimi on ollut ullakon tyhjennys. Nyt se on tehty. Lähdemme illalla mökille ja tällä hetkellä päässä liikkuu… ei mitään. (Millan kanssa olemme tässäkin kulkeneet tunteinemme niin käsi kädessä, että olen alkanut pohtia, onko tässä naisessa kyseessä joku sister from another mother vai olemmeko vain kokeneet tavallisia, mutta meille uusia ulkosuomalaistuvien tunteita, sattuneesta syystä ihan yhtä aikaa. Joka tapauksessa vertaistuki on ollut vertaansa vailla.)

rXoo1OKESUaIQRLhRYwrqA_thumb_429f

Juhannusta ei ole mitenkään aivan välttämöntä viettää mökillä, ihan samoin kuin joulussani ei ole mitenkään pakko olla lunta. Viittaan tällä siis tulevaan trooppiseen jouluun, se on suorastaan todella jees verrattuna siihen, että viime vuonna vietimme helsinkiläistä mustaa joulua – se oli ankeaa kuin mikä. Mutta mökille on aina ihana mennä ja nyt se tuo toivotun tauon ainaiseen pakertamiseen. Olkoonkin, että muuttoon on viikko ja saatamme joutua maksamaan tästä juhannuslöhöilystä hintaa ensi viikon alun työ-öiden muodossa.

F%qcPge3RqyQCfUc3kXJhQ_thumb_42a3

Muistan yhden luokioaikaisen opettajani antaneen meille heti ykkösellä hyvän elämänohjeen, joka jäi oikeastikin mieleen ja tarttui harjoituksen kautta tavaksi: kun teet kouluhommia, tee ne kunnolla, äläkä mieti muuta. Kun otat lepoa, tee se kunnolla, äläkä mieti, että nyt pitäisi tehdä jotain muuta.

Kun olemme seuraavat päivät mökillä, onnistumme toivottavasti olemaan tehokkaasti mökillä. Mietimme lähinnä seuraavaa ruokailua, saunomista, pakollisia (ja upeita) mökin fleecepuseroita ja mölkkyä. Sunnuntaina palaamme taas siihen totuuteen, mikä vallitsee kotona, ja keskitymme sitten siihen.

 

Hyvää juhannusta!

Kyyneliä

Ensi viikolla muutetaan. Kyyneliä on ollut. Ei pelkästään lähdön takia, vaan koska sydänjuuriani myöten inhoan muuttamista. Kun muutimme tähän taloon, ilmoitin, etten enää koskaan muuta minnekään (tiesin jo silloin, ettei se tule pitämään paikkansa, mutta mulla on taipumusta olla vähän dramaattinen). No, kaksi vuotta myöhemmin – tadaa!

Tässä on ollut sellaista ’ei sairasta mä en kestä enää yhtään pinoa mitään’- kyyneltä. Ja sellaista, että ’onkohan tästä kaikesta luopuminen nyt aivan liian suuri uhraus’- kyyneltä. Välillä myös sellaista, että ’mitä jos me nähdään kaikki tämä vaiva ja kaikki menee reisille’- kyyneltä. Ja sellaista, että ’vielä pitäisi jaksaa tehdä reissu Kierrätyskeskukseen, kun Fidakaan ei enää huoli meidän roinaa’- kyyneltä.

Kunnes sitten tänään tuli ne ihan oikeat, tulee kova ikävä- kyyneleet.

7786JbIKTWmvBiqN8GfX+g_thumb_4290

Joukko parhaimpia ystäviäni oli järjestänyt mulle ylläriläksiäiset hyvään ravintolaan, senkin lisäksi, että viikonloppuna jo pidimme läksiäiset isommalla porukalla meillä. Olin otettu, liikuttunut ja kiitollinen. En olisi voinut toivoa parempaa. Mikä etuoikeus on saada tuntea niin upeita naisia, joista jokaisesta voin sanoa, että on vaikeaa olla näkemättä heitä vuoteen.

jkR%s9ogQOe7azCCo3iFOQ_thumb_4292
Vernada

Unelmoi. Usko. Taistele. Sen teen.

Happy to go, sad to leave

Kun eilen pihallemme kokoontui ihana läksiäisjoukko parhaita ystäviämme, kaikkien kanssa halattiin lopuksi ja sanottiin, että nähdään tässä vielä ennen lähtöä. Kaikki karttelivat jäähyväisiä. Ja ne yhdet realistit, jotka eivät näin tehneet, nostattivat kyyneleet silmiin. Nähdään ensi kesänä.

ksJDu0qoSLymfxidXVax3g_thumb_4273

Äsken menin kahvikupin kanssa yläkerran aulan röykkiötä valloittamaan. Istuin hetkeksi alas ja silmäni osuivat lautapeleihin – nuo voisinkin pakata nyt mökille. Tallustelin alakertaan tyhjän laatikon luo, ja mietin, että isken pelit siihen. Sitten keksin, että on nälkä ja hain pientä välipalaa mukaan. Lähdin palasen ja kahvikupin kanssa yläkerran aulan röykkiötä valloittamaan. Istuin hetkeksi alas ja mietin, että mitä mun pitikään tässä tehdä. Söin rauhassa ja hörpin kahviani. Silmäni osuivat lautapeleihin – nuo voisinkin pakata nyt mökille.

Tavallaan voisin väittää, että tämä uusintakierros palautti muistini, mutta enemmän tuntuu siltä, että se oli aivan itsenäinen (joskin identtinen) ja todellinen tapahtumien ketju.

Tarvitsen lomaa.