Se vanhempi, joka ei selvinnyt etäopetuksesta

Mulla on sellainen olo, että olen elänyt tätä kuluvaa viikkoa nyt neljä kuukautta. On aivan liioittelua, että tulen ensimmäisen etäopetusviikon jälkeen tänne suremaan, miten nyt ei kyllä mennyt oikein putkeen, mutta kerron silti. Viime syksyn kotiopetusjakson jälkeen oltiin ihan koko porukka sitä mieltä, että meille ei vaan sovi tällainen ja että kotikoulua pidetään enää ikinä koskaan vain, jos on ihan pakko. No nyt on ihan pakko ja ihan hyvällä asenteella me kaikki puskettiinkin maanantaihin. Se liito ei kovin kauaa kestänyt.

D80ACF53-1BC5-4679-95F5-2DCBE245366E
Toivoo 7v.

Sana etäopetus ei kuvannut meidän koulun opettajien lähestymistä etäopetukseen, koska kumpikaan opettajista ei opettanut viikon aikana mitään. Kaikki moninaiset tehtävät olivat Officen uumenissa erilaisissa kansioissa. Oli YouTube-videoita, tehtävämonisteita, ohjeita ja sivunumeroita. Kuopuksen tokaluokan opettaja oli tehnyt viikosta odotuksiltaan tosi asiallisen. Päivien aikana piti vain lukea, kirjoittaa ja laskea matikkaa. Ohjeet olivat selkeät, jos nyt joku vanhempi ei osaisi vaikka tokaluokan matikan asioita, ja kaikki hommat oli tehty muutamassa tunnissa. Tähän emme vielä lahonneet kukaan. Nelosluokkalaisella, joka on siis 9-vuotias ja olisi Suomessa kolmannella, odotukset olivat niin järjettömät, ettemme selvinneet edes ekasta päivästä niin, että lapsi olisi saanut kaiken tehtyä.

Neljän koulupäivän aikana Esikoisen olisi pitänyt saada kirjoitettua kaksi erilaista tietotekstiä (muista väliotsikot ja kappalejako!) eri aiheista niin, että olisi ensin katsonut pohjalle YouTube-videot (esimerkiksi elefantista ja sen elämänkaaresta) ja sitten kirjoittanut satasanaiset tiivistelmänsä niiden pohjalta sekä yhden tarinan, jossa käyttäisi apunaan opettajalta saatua adjektiivilistaa, yhden non-fictionin ihan muuten vaan yhteiseksi iloksi ja lopuksi vielä yhden kymmenen kohdan projektin, jossa kuvin ja (omin) sanoin esittelisi jotain kaupunkia Länsi-Australiasta matkaoppaan tyyliin. Esitelmässä tulisi esimerkiksi mainita, minkälainen historia alueella on, onko siellä asunut alkuperäiskansaa, mitä siellä nykyään voi tehdä ja syödä, miten sinne pääsee Perthistä ja miksi kaikkien pitäisi sinne matkustaa. Muista innostava otsikko! Älä plagioi! Tee esityksesi PowerPointilla tai askartele juliste! Ja tässä oli vasta nelipäiväisen kouluviikon kirjoitustehtävät. Tämän lisäksi oli kahta eri matikantehtävää jokaiselle päivälle: päässälaskut ja tehtävämonisteet. Sitten olisi vielä pitänyt kirjoittaa sivun verran erilaisia ruokaan ja syömiseen liittyviä lauseita indonesiaksi, tehdä liikuntatehtäviä ulkona, harrastaa musiikkia ja kuvataidetta ja muistathan ottaa kaikesta kuvat ja lähettää ne opettajille nähtäviksi ja tarkistettaviksi!

65D4AC0C-5501-483B-BA85-86D66F1FA445
Iltapalalla auton takakontissa Trigg Beachilla. Sovussa.

Ahdistuimme määrästä kollektiivisesti. Tunnolliselle lapselle ei alkuun paljon auttanut selittää, että ei tässä ole mitään järkeä ja että me nyt vaan lähetetään nämä tehtävät myöhässä. Opettaja kun on lapsen mielestä aina oikeassa, ei poloisten vanhempien auttanut sanoa, että tässä on nyt vaan yksinkertaisesti liikaa tehtäviä ja että ei kukaan täysijärkinen ja mukamas myös töitä kotoaan tekevä vanhempi pysty ohjaaman lasta tällaisen urakan läpi. Luokan whatsapp-keskustelu lauloi tärähtäneiden vanhempien viestejä ja täyttyi mustahuumorisista meemeistä ja viinilasien kuvista. Osan viesteistä välittyi ihan aito ahdinko, kun joku sai viikon aikana koulu-urakan päälle vielä potkut töistä ja toisen läheinen joutui sairaalaan. Ja sitten, kuten kaikissa kansoissa ja kaikkina aikoina, eräällä ei ollut minkäänlaisia empatiatuntosarvia taas päässä ollenkaan ja hän vastasi kaikille yhteisesti, että vanhempien kannattaa nyt alkaa suunnitella tulevia kotikouluviikkoja paremmin ja asettaa lapsilleen odotuksia. Hän kertoi, kuinka heillä lapset rauhoittuvat tekemään töitä aamulla viidessä minuutissa ja työskentelevät täysin hiljaa ja itsenäisesti lounaaseen saakka. Tämä siksi, että he ovat opettaneet lapsensa kovaan työntekoon, eikä lapsilla ole myöskään lomia, koska silloinkin tehdään töitä. Heillä ei siis ole ollut mitään ongelmia koko viikon aikana.

Eihän omien onnistumisten kertominen toki väärin ole, mutta paljon sitä tärkeämpää olisi ymmärtää, kelle ja milloin puhuu. Omien asioiden jakamisen oikeuden edelle pitäisi aina mennä toisen ihmisen tilanteen ja tuskan ymmärtäminen ja siitä nouseva aito empatia. No nyt ei mennyt, kuten ei usein muulloinkaan maailmassa.

07850CA1-6F8C-44BE-8499-27D5E3BADDC2

Viikkoon mahtui siis monet itkut ja riidat meidän huushollissa. Jokainen päivä päättyi jonkinlaiseen kriisikokoukseen ja sylittelyyn, kun koululaiset olivat purkaneet omaa pahaa mieltään ja ikäväänsä toisiinsa. Anteeksi pyydettiin ahkerasti ja sovussa oltiin aina seuraavaan riitaan saakka. Kaipasimme jokainen ystäviämme niin Suomessa, Konalla kuin täällä, hullua kyllä. Nyt on ihan sama, missä ystävämme asuvat, kaikki ovat meistä yhtä kaukana, vaikka asuisivat naapurissa. Sovimme yhdessä, että kaikista tärkeintä on aina rakentaa perheen keskellä rauhaa, ja lopulta on ihan sama, saako koulutehtäviä tehtyä vai ei. Poikkeusolot vaativat poikkeusjärjestelyjä ja traumojen minimoimisen nimissä yritämme jatkossa paremmin olla toisillemme kivoja (etenkin veljet ja siskot toisilleen) ja tehdä koulutöitä vain, jos ne onnistuvat hyvässä hengessä ilman kriisejä.

Eräs nuori, jonka kanssa olen jatkanut counselingia Zoomissa, sai kuluvalla viikolla valtavan ahaa-elämyksen, kun ymmärsi, ettei tiedä tai tunnista ollenkaan, mitä läheisiltään ihmissuhteissa tarvitsee. Minä voin kertoa, mitä minä nyt tarvitsen ehkä eniten: vertaistukea. Terveisiä Perthistä.

Samaan aikaan Perthissä

Aloin kirjoittaa tätä postausta lauantaina ja tänään aloitin koko homman melkein kokonaan alusta. Niin nopeasti muuttuvat tilanteet nyt täällä päin maailmaa ja rajoituksia tulee uusia ja niitä tarkistetaan ja tiukennetaan päivittäin. Australiassa on Australian Government Department of Health-sivuston mukaan tänään raportoitu 2136 koronavirustartuntaa, joista 175 täällä Länsi-Australiassa. Pahimman iskun saanut osavaltio New South Wales on Perthistä suunnilleen yhtä kaukana kuin Barcelona Helsingistä, joten osaan kertoa kutakuinkin vain siitä, miltä täällä meidän suunnilla asiat nyt näyttävät. Länsi-Australian pinta-ala käsittää melkein kolmasosan koko maasta: 2,6 miljoonaa km2. Asukasluku täällä on pieni suhteessa kokoon, vain 2,6 miljoonaa ja siitä vähän alle 2 miljoonaa täällä Perthissä. Asumme maailman eristäytyneimmässä miljoonakaupungissa ja seurailemme eniten oman osavaltiomme koko ajan muuttuvaa tilannetta.

A4639103-2224-4628-830A-C4CACB4B044E

Australia sulki rajansa matkailijoilta viime viikolla. Sitä ennen maahantulijat oli asetettu pakolliseen itsensä kahden viikon karsinointiin, mitä ei kuitenkaan toki voitu valvoa mitenkään. On siis hyvinkin mahdollista, että tässä maassa on juossut oireettomia taudinkantajia vapaana viimeiset viikot ja joudumme niittämään tätä satoa hyvinkin pian. Australian osavaltiot ovat nyt myös sulkeneet rajojaan ja kaikkea toisesta osavaltiosta toiseen tapahtuvaa ei-pakollista siirtymistä tulisi välttää. Henkilön, joka nyt siirtyy maan sisällä, tulisi olla karanteenissa 14 päivää saapumisensa jälkeen. Onko, sitä kukaan tuskin tietää.

Eilen puoliltapäivin suljettiin elokuvateatterit, baarit, kirkot ja seurakunnat, liikuntasalit ynnä muut vastaavat sisätilat – mutta koulut ovat edelleen auki näillä näkymin pääsiäisenä alkavaan lomaan saakka.

Australian schools will remain open until the end of the term and will reopen after the Easter holidays, based on current medical advice, Prime Minister Scott Morrison says.

“There is no change to the medical expert advice in relation from the AHPPC panel, the medical expert panel from the states and territories in their advice to the National Cabinet in relation to the health advice,” Morrison told media (7NEWS) on Sunday.

Joidenkin osavaltioiden koulut ja jotkut yksityiset oppilaitokset ovat jo sulkeneet oviaan, mutta Länsi-Australia pitää vielä pääministerin ohjeistuksella kaikki julkiset koulunsa auki. Tämä päätös on saanut täällä osakseen paljonkin hämmennystä ja osa perheistä on jo ottanut lapsensa pois koulusta. Pääministerin julkistama järkeily perustuu kuulemma siihen, etteivät päättäjät halua koululaisia hengailemaan kaupungille tautia saamaan tai sitä levittämään samalla, kun vanhemmat ovat töissä, tai vaihtoehtoisesti isovanhempia riskiryhmänä heitä kotiin hoitamaan. Ja minä suomalaisena mietin, että onhan muukin maailma tämän haasteen pystynyt poikkeusoloissa järjestämään. Meidän koulun loma alkaa viikon etuajassa ensi viikon perjantaina, mutta me ollaan tässä pohdittu ja opettajien kanssa puhuttu, että otettaisiin lapset kotiin jo ennen sitä. Tämä asia nyt päätettiin ainakin tänään meidän puolesta, kun molemmat koululaiset heräsivät aamulla kohtuu kovaan yskään. Minkäänlaisissa flunssaoireissa ei joka tapauksessa ole kouluun nyt menemistä, että tässä taas katsellaan ja seuraillaan tilanteen etenemistä kotoa käsin. Me kävimme eilen ostamassa lisää vähän normaalia enemmän säilykkeitä, pakasteita, kaurahiutaleita ja riisiä kotiin sekä uusia pelejä, piirustuspaperia, palapelejä ja muovailuvahaa tuleville kotipäiville.

0E1E788E-7EF2-4669-BB81-D9E8DEC2EFC8

Olen täältä käsin tiiviisti seurannut kavereideni ja blogituttujeni uskollista lukittautumista koteihinsa ja samalla mielessäni kiitellyt, miten meidän omat kaverit täällä Perthissä tätä koronatilannetta ovat pyrkineet hoitamaan. Vielä viime viikonloppuun asti annoin itseni uskoa, että suurin osa ihmisistä ottaa tämän tilanteen vakavasti – ja sitten me päätimme viedä lapset lauantaina ulos. Ihan nelistään vaan lähdettiin, Esikoinen otti skeitin mukaan ja Kuopus skuutin ja autossa matkalla puistoon psyykkasimme lapset niin, että nyt ei sitten tutustuttaisi uusiin kavereihin ollenkaan. Ajattelin, ettei siellä varmaan paljoa ihmisiä tällaisena ensimmäistä, suurempaa tautiaaltoa odottavana aikana olisikaan ja olihan päällä jo viralliset social distancing-määräyksetkin. Meidän oli kuitenkin kaikkien pakko päästä vähän ulos ja yhdelle isommalle ruohokentälle frisbeetä heittelemään. No, maailma se vaan pyörii radallaan, sen huomasin taas, kun pääsimme perille. Ruohokentän reunalla oleva leikkipuisto oli tupaten täynnä perheitä, synttäriporukoita ja piknikvilttejä. Ilmapalloja, sipsipusseja ja kaveriröykkiöitä, likaisia käsiä, räkäisiä neniä, eikä huolen häivää maailmasta. Meidän lapset pitivät kyllä itsensä aktiivisesti erossa muista ja ympärillämme leijui jatkuva käsidesin tuoksu, mutta sisälläni kasvoi pieni huoli siitä, mihin tämä maa vielä tartuntojen suhteen rysähtää. Aloin myös epäillä omaa järjenjuoksuani ja mietin, että mitä ihmettä me teimme siellä kaiken sen sekoilun keskellä. Olin lähteissä kuvitellut eteeni lähinnä tyhjinä ammottavat nurmet, koska niitä täällä kyllä myös piisaa ja tilaa saa ympärilleen niin halutessaan, mutta nyt meni kyllä huti niin että hujahti.

Yksi joukko kansaa on kritisoinut Australian hallitusta hitaista toimista koronaan liittyen. Toisaalta myös osa kansan syvistä riveistä on edelleen sitä mieltä, että pelko viruksesta on ainoastaan median luomaa ja tietenkin joku muistaa aina mainita, että tavan flunssaan kuolee enemmän porukkaa kuin COVID-19:ään. Ja sitten toisaalla on päällä ostopaniikki ja hyllyt loistavat tyhjyyttään, kun maailmanlopun tunnelmissa ostetaan tavaraa seuraavalle puolelle vuodelle. Värikästä on valmistautuminen tai valmistautumatta jättäminen ainakin vielä tässä vaiheessa täällä päin maailmaa. Osa ihmisistä yrittää puhua järkeä muille ja pyytää porukkaa pysymään enemmän kodeissaan, mutta tätä ei kyllä ainakaan meidän nurkilla katukuvassa huomaa vielä mitenkään. Juhlat näemmä jatkuvat, kunnes ne joku pakolla lopettaa.

AB8C08A0-C3EE-4FDC-B5FD-D13B3FA5F21C

Meillä on nyt leikkipuistot puistoiltu, mutta niin pitkään kuin voimme, tulemme jatkamaan oman perheen kesken ulkoilua. Suomessa menisimme keskenämme metsään, täällä suunnataan pyöräteille ja luonnonsuojelualueille. En todellakaan voi sanoa, etteikö tuleva mahdollinen pakkolukittautuminen kotiin mietityttäisi aika paljonkin etukäteen. Luulen, että me kuitenkin tästäkin selvitään ja uskon meidän säilyttävämme samalla myös mielenterveytemme, ainakin noin suunnilleen. Mahdollisten kriisien läpi on helpompi mennä, kun niitä päin lähdetään vahvemmalta alustalta. Täysin toista se on niillä, jotka joutuvat kohtaamaan poikkeustilanteen valmiiksi rikkinäisestä elämäntilanteesta käsin, eikä silloin edes hyvän syyn antaminen karanteenille välttämättä auta omaan oloon.

Pohjoisella pallonpuoliskolla odotetaan kevättä, täällä maaliskuu on ensimmäinen syksyä enteilevä kuukausi. Säät ovat päivisin vielä lempeän lämpimät, iltaisin tarvitsee välillä jo pitkähihaista. Ulkona on kauniin kuulasta, kirkasta, puhdasta. Luonto tuntuu lepäävän tyytyväisenä, kun meitä ihmisiä vuorostaan ravistellaan enemmänkin.

Pelejä kotikoulupäiviin

Tämä teksti ponnistaa sellaiselta toiselta väsähtäneeltä kotikouluvanhemmalta toiselle-alustalta. Vaikka täällä Australiassa koulut eivät ole vielä kiinni, yritimme me jotenkin selvitä elokuisen tänne muuttomme lisäksi pienen pakon edessä töistä ja kahdesta kotona koulua käyvästä alakoululaisesta melkein jouluun saakka. Jos nyt siis jotain haluan sydämeni pohjasta sanoa teille kaikille, jotka yritätte jotenkin jongleerata töiden ja kotikoulun välillä, niin se olisi kärsivällisyyttä, voimia ja I feel you. Meidän kotikouluvaihe kesti lopulta noin neljä ja puoli kuukautta ja se oli monin tavoin haastavaa aikaa se.

Tein eilen täältä omasta kuumekaranteenistani käsin lyhykäisen Instagram-stoorin muutamasta matikkapelistä, joista toivoin olevan apua nyt kaikille teille, jotka olette kotona ja lasten pitäisi oppia asioita. Sain stoorin jälkeen niin monta ilahduttavaa viestiä, että tulin ajatelleeksi, josko blogin lukijoista löytyisi myös teitä, jotka painitte nyt samojen asioiden kanssa kuin minä vain vähän aikaa sitten, eli miten täyttää ns. koulupäivät järkevällä tekemisellä. Joskus ne pakolliset kirjat tulevat tehdyiksi ihan älyttömän nopeasti (toki ei aina, varsinkaan silloin, jos käyttää tehokasta työaikaansa tehottomasti pöydän alla itkemiseen) eikä loppupäivän soisi kuitenkaan olevan vaan sohvalla lojumista tai telkkarin tuijottelua. Meitä, kuten tosi monia teitäkin, auttoi lukujärjestyksen teko viikkoihin. Haasteeksi tuli täällä sitten se, että 45 minuutin mittaisella ”matikantunnilla” (sitä ne kyllä usein oli, kaikessa rehellisyydessä) kirjan tehtävät tuli toisinaan tehtyä 10 minuutissa eikä minkäänlaista motivaatiota mihinkään ylimääräiseen enää armon oppilailla riittänyt. Lasteni kotikoulun motto tuntui olevan vähemmän on vähemmän.

872CC033-A05B-406D-A77E-F0F1F9041439
Tässä lapsillani on käynnissä tutustuminen paikalliseen kulttuuriin: miltä maistuu hattara Fremantlessa?

Ja nyt saavumme vihdoin siihen vinkkivitoseen, jonka haluan teille jakaa ja josta todella toivon olevan teillekin apua: matikkakorttipelit. Jos et jaksa lukea näitä ohjeita, katso stoorini otsikolla Korttisota, sieltä löytyy monet näistä allaolevista peleistä nopeasti selitettyinä. Meidän reippaat koululaiset eivät ihan vaan äidin ehdotuksesta intaantuneet näitä pelaamaan, joten lisäsimme jossain vaiheessa pelit päivän lukujärjestykseen. Ja kun korttipeliaika löytyi lukkarista, niitä myös pelattiin. Lopulta näitä jaksettiin pelata paljonkin ja oppimista tapahtui vähän varkain – kuten suomalaisen opettajan (mikä siis ekalta koulutukseltani olenkin – omien opettaminen on vaan aivan täysin eri asia kuin luokallisten toisten lapsia) opetustyyliin kuuluu yleensä noin muutenkin.

Kaikkia pelejä pelataan pareittain ja niihin tarvitaan paria kohden aina yksi pakka pelikortteja, joista on poistettu kuvakortit. Lisää haastetta saadaan niin, että pakasta poistetaan ässät (ykköset) ja kertolaskusodassa kympit. Jokaisessa pelissä pakka aluksi sekoitetaan ja jaetaan molemmille pelaajille puoliksi. Korttisota soveltuu helpoimmillaan eskarilaisille ja ekalle ja vaikeimmillaan kutosille ja miksei yläkouluunkin. Yhteisestä sopimuksesta apuna saa käyttää kynää ja paperia tai kaikki pitää laskea päässä.

Jokaista kierrosta (eli erilaista sotaa) pelataan niin kauan, kunnes molempien käsipakat on pelattu pöydälle.

C40C97A7-7735-45AD-A31A-806C1356FD20


Perussota
: Molemmat pelaajat nostavat pöydälle päällimmäisen kortin omasta pakastaan. Suurempi luku voittaa.

Yhteenlaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia omasta pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja laskevat lukunsa yhteen. Suurempi summa voittaa.

Haastavampi yhteenlaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kolme korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja laskevat omat lukunsa yhteen. Suurempi summa voittaa.

Kaksinumeroisten lukujen yhteenlaskusota: Molemmat pelaajat nostavat neljä korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja muodostavat korteista kaksi mahdollisimman suurta kaksinumeroista lukua.  Luvut lasketaan yhteen. Suurempi summa voittaa.

Vähennyslaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja vähentävät pienemmän luvun suuremmasta. Suurempi erotus voittaa.

Kertolaskusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja kertovat luvut keskenään. Suurempi tulo voittaa.

Murtolukusota: Molemmat pelaajat nostavat kaksi korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja muodostavat korteistaan murtoluvun. Suurempi murtoluku voittaa.

Kaksinumeroinen kertoja-sota: Molemmat pelaajat nostavat kolme korttia pakastaan yhtä aikaa pöydälle ja muodostavat korteistaan mahdollisimman suuren kaksinumeroisen kertojan. Suurempi tulo voittaa.

Sanotaan tähän väliin ihan for the record: en ole keksinyt näitä pelejä itse. Joskus nämä löysin jostain ja olen sen jälkeen peluuttanut oppilaillani ja omillani. Vielä ei ole tullut valituksia, sen verran kivoja on pelit.

Seuraavan pelin vähän niin kuin keksinkin itse tai siis ennemminkin sovelsin monille tutusta Kolmentoista pyramidi-pelistä. Voitte aivan hyvin kutsua tätä peliä jatkossa Anun pyramidiksi, jos niin haluatte.

F8527F09-410C-414A-A021-C2A4A1990B2C

Oikeasti nimesin pelin Kymppiparipyramidiksi, koska sitä tässä tehdään: etsitään kymppipareja. Etenkin eka- ja tokaluokilla tämä taito tulee tarpeeseen, mutta on mun kolmasluokkalainenkin tykännyt tätä pelata. Peliä pelataan yksin, aivan kuten alkuperäistä peliä. Ainoana erona Kolmentoista pyramidiin on se, että pakasta poistetaan kuvakortit ja korteista etsitään pareja, joiden summa on 10. Pelin tavoite on saada poistettua kaikki pyramidin kortit kärkeen saakka. Jos avoinna olevista korteista ei löydy sopivia pareja, nostetaan käsipakasta aina yksi kortti niin kauan, kunnes sopiva kortti löytyy. Peli päättyy, kun käsipakka on käyty kerran läpi tai pelaaja saa avattua kaikki pyramidin kortit.

Toivottavasti näistä olisi teille apua ja iloa! Ajatukseni ovat kanssanne.