Ajatuksia pyykkivuorten varjoista

Levittelin iltapäivällä kolmatta pyykkikoneellista ulos kuivumaan ja silittelin aiemmin aamulla pesemiäni lakanoita ja peittoja suuren ilon vallitessa: ne olivat jo kuivat! Aamulla pesemäni lakanat olivat jo kuivat! Keräilin kaikki kuivuneet pyykit pussiin ja suoristelin juuri asettelemani kuivaustelineelle niin, että kesätuuli pääsisi niitä optimaalisesti tuivertamaan. Ajattelin, kuinka ehtisin vielä laittaa yhden koneellisen tulemaan, kun näin näppärästi täällä kesällä kuivuvat. Sitten mietin, kuinka kuulostin päässäni aivan äidiltäni. Äiti aina fiilistelee just jotain pyykin kuivumista ja erityisesti ulkona, ettei tarvitsisi kuivausrumpua käyttää, kun on aurinkokin. Ja sitten tajusin, että kaikki keski-ikäiset ajattelevat just jotain tällaista. Jos olisin tämän vuosia sitten tiennyt, olisin ampunut itseäni jalkaan ja kieltänyt keski-ikäistymästä. Nyt kuitenkin laitoin tosiasiat hyväksyneenä neljännen koneellisen pyykkiä tulemaan.

Suihkuttelin sohvanpäälliselle esipesuainetta ja heitin päällisen, yhden niistä, koneeseen. Muistin onnekseni, että meillähän oli sieltä homepyykkiajoista myös jotain desinfioivaa ainetta kaapissa. Olin asiasta niin onnellinen, että menin olkkariin kehumaan puolisoa, joka aineen oli (vahingossa) kotiin ostanut. Hän katsoi minua alta kulmainsa. Tajusin, miten typerästä asiasta olin ihan liioitellun innoissani, mutta en antanut sen häiritä. Koneen pyöriessä ajattelin, kuinka sieltä poistuivat nyt kaikki virukset sun muut tahrat, joita ei tässä tarvinne erikseen mainita ja kuinka varmasti pysytään kaikki muut nyt terveinä. Löysin muuten valtavan käsidesipullonkin, joka vuoden 2020 maaliskuussa ostettiin ja lotrasin sillä kuin ei huomista olisi.

Yoda liitty hyvin löyhästi tekstiin, jos mitenkään.

Ihastelin hetken pöydällemme ilmestynyttä kahvikonetta. Saimme sen kaverilta toissapäivänä lahjana ihan muuten vaan, hän kun sai sen aiemmin joltain maastamuuttajalta jäämistönä. Tämä kone tekee maailman ihaninta kahvia. Jauhoin hartaasti kahvipavut, painelin vastajauhetun kahvin siihen johonkin, jota en osaa millään nimellä kutsua, tökkäsin jutun sisään, valutin espresson kuppiin. Keitin erikseen vettä, kaadoin espresson päälle. Olen oppinut, että tämä juoma on Americano. Ajattelin hetken, kuinka ällöttävää latte minusta onkaan. Se määrä maitoa, vaikka olisikin kasvimaitoa, on aivan liikaa aikuiselle. Koskaan muulloin ei aikuinen ihminen juo valtavaa mukillista lämmintä maitoa, paitsi lattessa espresson päällä. Onneksi on Americano. Se on helppo ja yksinkertainen, se on meidän koneesta ihanin, yksi espressoshotti ja kuuma vettä päälle. No lisään minä siihen kyllä vähän maitoakin, sillä tavalla kun juon kahvini. Istuin autuaan onnellisena parvekkeelle ryystämään juomaani ja luin kirjaa. Kieltäydyin ajattelemasta, että sisällä saattaa olla vielä ovenkahvoja, joita en ole desinfioinut.

Päätin ihan yhtäkkiä, että tarvitsen DropBoxiini lisää tilaa. Löysin sieltä kaiken maailman vanhoja kuvia. Tunsin itseni niitä katsoessa hetken vanhaksi. Muut väittävät, etteivät huomaa ikääntymistäni, mutta en voi uskoa sen olevan totta. Tai ehkä eivät huomaa, koska eivät katso kunnolla. Mietin, millä nämä jäädäkseen tulleet silmäpussit saisi pois. Onko ihmeaineita? Paljonko maksaa? Kuvissa ei näy silmäpusseja. Ei, on vain nuoruuden kirkas katse ja nopea aineenvaihdunta.

Tämän kuvan otti Henriikka vuonna 2015. Olenko tästä ikääntynyt? No olen tietysti.

Esikoinen tuli viereen pyörimään. Ihmeen hyvin on jaksanut siskon sairastellessa tylsien vanhempiensa kanssa kotona. Kertoi, että on nälkä. Justhan se söi. Nopeasti laskettuna lapsi oli tämänkertaiseen pyyntöönsä mennessä syönyt noin seitsemän kertaa enemmän kuin minä ja ainakin kolme kertaa useammin kuin isänsä. Mutta se on tietysti hyvä vaan, minähän saan suurimmat onnistumisen kokemukseni äitinä, kun lapseni ovat syöneet ja nukkuneet hyvin. Kuulostaa keksityltä, mutta ei valitettavasti sitä ole.

Aloin keittää pastaa. Nousin lasten muoviselle keittiöjakkaralle kurkottamaan kuivakaapin perukoille ja nostin yhtä pastapussia. Kuulin, kuinka auki olleesta pussista naputteli pastoja pitkin hyllyä. Astuin alas ja hetken jo suunnittelin leikkiväni, etten huomannut mitään. Tulin pian katumapäälle ja päätin seurata ohjetta, jota toistelen lapsille noin seitsemänsataa kertaa päivässä: jos sinä et sitä itse nyt heti siivoa, jälkesi joutuu siivoamaan joku muu. Ja tämähän ei ole edes totta, koska lapset joutuvat aina siivoamaan jälkensä, vaikka siinä menisi koko ilta. Luulen, että mulla oli tuossa joskus joku kasvatuksellinen pointti, jotain siihen suuntaan, että muutkin pitää ottaa huomioon, kun alkaa paikkoja sotkemaan, mutta tällä hetkellä tosiasia on kyllä niin, että valehtelen lapsilleni. Nostelin siis nöyränä pastat takaisin pussiin, koska itse täällä on sotkunsa siivottava ja tiputin samalla muutaman lattialle. Huomasin, että kaapissa oli ainakin neljä avattua pastapussia ja mietin, kuka ihme täällä näin epäjärjestelmällisesti elää. Tiesin koko ajan, että se olen minä, mutta hetken aikaa voi aina taivastella. Kuopus tilasi pieniä makaroneja, mutta niitä ei ollut enää. Jostain syystä ne maistuvat mustakin kaikista parhaimmalle, vaikka aivan takuuvarmasti ovat ihan samaa kamaa kuin kaikki muutkin makaronit. Ovat pieniä vaan. Sujautin suolaa keitinveteen. Se oli havaijilaista. Hetken aikaa tunsin syvää yhteyttä pastani kanssa, vaikka se olikin kooltaan kookkaampaa.

Kaadoin itselleni ruuanlaittoviiniä, punaista. Pyykkäysviiniä ei pystynyt tänään pyykin luonteen tähden laittamaan, mutta tämä oli hyvä.

Kauniit parvekekasvimme.

Yhtäkkiä alkoi tehdä ihan älyttömästi mieli karkkia. Mun ei koskaan tee mieli karkkia. Etsin kaapista jostain pienen suljettavan pussin, jonka sisällä avatut karkkipussit ovat. Kun näitähän suojellaan, ei ainoastaan siksi, etteivät leviäisi pitkin kaappeja vaan siksi, ettei tulisi eläimiä. Torakoita, muurahaisia, kärpäsiä ja sen sellaisia, ei kuitenkaan mitään hiirtä suurempaa. Täällä on myös sellaisia jotain tosi ällöjä kaappiperhosia, en siis tiedä miksi niitä kutsutaan eivätkä ne perhosiltakaan näytä, mutta niiltä nyt eniten kyllä suojelisin kaikkea. Yritin ottaa karkkia suuhuni niin, etteivät lapset huomaa. Himoissani tungin suuhuni ehkä viisi kerrallaan, varmaan jonkun viinikumikäärmeen siellä joukossa. Ei varmasti huomaisi kukaan mitään, jos minut nyt löytäisivät. Onneksi ketään ei kiinnosta. Kuopus kuunteli äänikirjaa ja Esikoinen kertoi pelaavansa huoneessaan. Eli hän leikki. Veikkasin Kuopuksen nukahtaneen.

Lapset esittivät ryokapöydässä jotain teiniä, jolla ei koskaan ilmekään värähdä, kun se puhuu. Sanoin, että teininäkin voi kyllä aivan hyvin edelleen itseään avoimesti ilmaista, ettei tarvitse yrittää olla aina niin viilee. Että älkää tekään yrittäkö, ei teidän äitinnekään ollut koskaan mikään viilee.

Ja se on kyllä totta, jos joku. Tähän ajatukseen jätän teidät tänä taivaan päivänä tammikuun kahdestoista.

Kaikkeen tottuu, paitsi näihin

Me ollaan pian 1,5 vuotta ihmetelty tätä Perthin menoa ja tällä hetkellä jotkut aiemmin täysin vieraat asiat tuntuvat jo aivan normaaleilta – mutta eivät ihan kaikki. Tässäpä siis tulevan joulun kunniaksi mun Kaikkeen tottuun, paitsi näihin-listani asioista, joista osasta on tullut osa uutta normaalia ja osan kanssa vielä vähän totutellaan.

Kaikkeen tottuu

How are you going?

En muista koskaan ennen tänne muuttoa kuulleeni, että kuulumisia voi kysellä going-verbillä. Amerikassa kysymys kuuluu How are you doing? ja sillä sitä on meidän perhe mennyt tänne saakka. Paitsi nykyään, kun näköjään jo itsekin kyselen muiden menemisistä olemisen sijaan ihan luonnollisesti.

Ilmaisut heaps ja keen

Tänne muuttaessa ajattelin, etten ikinä tottuisi ilmaisemaan itseäni sanoilla heaps (paljon) ja keen (innokas), mutta eipä pitänyt tämäkään luulo paikkansa. Että I love you heaps vaan kaikki ystävälliset lukijani.

Morning ja Afternoon tea

Konalla välipala kulki kursailematta sanalla snack – täällä taas on aamupäivisin morning tea (teetä ei kuitenkaan välttämättä tarjoilla) ja iltapäivisin, arvasitte oikein, afternoon tea. Kouluissa iltapäivän terveellinen välipala kulkee nimellä Sip & Crunch. Kaikkia näitä nimityksiä käytän itsekin jo ihan tottuneesti.

Yleiset vessat ja vesipisteet

Tähän on ollut vähän liiankin helppo tottua täällä, yleisiä vessoja ja vesipisteitä on nimittäin kaikkialla. Konalla jouduimme kantamaan rannoille aina tonkallisia vettä, kun täällä taas pullot voi täyttää ihan missä vaan ja vessaankin pääsee. Yleensä ne ovat kaikki ihan siistejäkin vielä.

Tuplapeitto

Vielä reilu vuosi sitten vannoin, etten koskaan tule nukkumaan kenkään kanssa tuplapeiton alla, vaan että oma se on aina oltava. Mutta kun täällä on talvisin sisälläkin tosi kylmä ja tuplapeitto on lämpimämpi kuin oma ja ja ja..

Kylmä koti talvisin

Nyt männätalvella huomasin jo tykkääväni hyisestä sisäilmasta. Kerrokset, tossut, villasukat sun muut vermeet toivat jotenkin lämpöä sydänalaan. Nukuin myös älyttömän hyvin talven raikkaassa ilmassa, vallan kuin Suomen lokakuussa teltassa ikään. Siellä tuplapeiton alla.

..paitsi näihin

Kahvilat

En ole vieläkään täysin ottanut haltuun täkäläistä kahvilakulttuuria. Aussit uskovat, että täällä juodaan maailman parasta kahvia ja että kahvin tulee olla niin vahvaa, että siitä lähtee heikoimmilta taju. En aina muista googlaamatta vieläkään, mikä on esimerkiksi Long Mac ja mitä tarkoittaa Topped Up eli olen vielä pysynyt muutamissa varmoissa valinnoissa, mitä kahviin tulee. Useimmat kahvilat menevät myös usein aikaisin iltapäivästä kiinni, tyyliin kolmelta. Kuka ei muka halua kahvia koskaan neljän jälkeen? Tai teetä ja pullaa?

80-luvun aukioloajat

Suurimmat osat kaupoista menevät nekin kiinni aina tosi aikaisin ja ovat sunnuntaisin suljettuina. Kuin 80-luvulla ikään.

Perthiläiset liikenteessä

Siviilissä luultavasti ihan mukavan rennot yksilöt tuntuvat muuttuvan täällä ratissa kunnon raivopäiksi. Tilaa ei anneta eikä armoa, tööttiä ja sormimerkkejä käytetään ja puskureiden väliin jätetään tuskin nyrkin mentävää koloa. Ystäväni sanoin: you shouldn’t be a butt sniffer.

Kärpäset

Kärpäset ovat täällä aivan oma lajinsa. Niitä on kesäisin paljon ja ne tähtäävät aina suoraan silmiin, korviin tai suuhun. Veikkaan, että ovat kuumuudesta niin nestehukkaisia, että hyökkäävät siksi suoraan lähteelle.

Toilet vs. Bathroom

Yhdysvalloissa vessoista käytetään ilmaisuja bathroom tai restroom. Totuin bathroomin käyttöön niin, että täällä käytettävä toilet tuntuu edelleen mun korvaan tosi oudolta. Mulle se kuulostaa aina siltä, että ihmiset hakevat vessatilojen sijaan pelkkää vessanpönttöä.

Chips, boot, jumper

Ranskikset tilataan täällä Chips to take-away, ei Fries to go. En meinaa edelleenkään saada sanottua chips silloin, kun tarkoitan ranskanperunoita. Chipsit kun ovat mulle sipsejä. Mun kaverit täällä sanovat chippies, kun tarjoilevat sipsejä (sipsuja?), yksi tosin sanoo uskollisesti crisps. Mutta se onkin englantilainen. Auton takakontti on boot eikä trunk ja huppari on jumper eikä sweater. Täällä siis puhutaan eri kieltä kuin mitä mä olen oppinut puhumaan ja paikallisten aksentti on toisinaan myös niin laiskanpyöreää, että ymmärrä siitä pahimmillaan vain noin kolmasosan.

Palaan näihin listoihin uudestaan ensi vuonna! Ehkä sitten aika on jo tehnyt tehtävänsä ja olen päässyt sisään näihinkin kummallisuuksiin. Lämpimään jouluun olen muuten tottunut jo niissä määrin, ettei se päässyt edes ylimmälle listalle. Että ei muuta kuin G’day Mate ja Happy Holidays!

Ei sillä ollut mitään ekassa paikassa!

Mulla painaa tää aivan tosi harvoin kirjoittaminen sen verran takaraivossa, että nykyään tekisi mieli jokainen postaus aloittaa kertomalla, miksen taaskaan ole ehtinyt kirjoittaa, mutta mennään eteenpäin. Syitä on, tahallista tarkoitusta jättää näin vähälle ei. Tulin kuitenkin tällä kertaa kirjoittamaan siitä, että lasten suomen kieli on tätänykyä sekoitus ihan sopivan erinomaista ja suoraan englannista käännettyä sekasoppakieltä. Mennään siihen kohta tarkemmin.

Ihan alkuun pitää jakaa tätä iloa, minkä tutut pyörälenkkipolut mulle jokin aika sitten toi. Eräs meidän korona-ajasta selviämiseen tiukasti liittynyt rutiini oli melkein päivittäiset pyörälenkit. Ei mitkään hikilenkit vaan ihan vanha kunnon maisemapyöräily, mikä on täällä aivan ihanan helppoa. Sitten samaa tahtia kun kyllästyttiin vain toistemme seuraan, kyllästyimme hetkeksi myös pyöräilyyn. Viime viikonloppuna ajeltiin taas pitkästä aikaa ohi pelikaanien, joenvarren ja tuttujen leikkipuistojen ja onnellisena reittiä katsellessa mietin, että täällähän me oltiin myös maaliskuussa. Ja helmikuussa. Ja viime vuonna. Sitten mentiin kahville ja aivan liian suurille suklaakakkupaloille meidän lempikahvilaan, joka meillä siis ilmeisesti nykyään jo myös on. Että näin se vaan on jännästi päässyt Perth tulemaan enemmän ja enemmän kodiksi näiden toistuneiden kerrosten kautta.

Nyt asiaan.

En osaa sanoa, kumpi kieli lapsilla on tällä hetkellä vahvempi, englanti vai suomi, mutta ainakin akateeminen kieli on molempien päissä selkeästi ja luonnollisesti englanti. Että äiti me tehtiin tänään maths ja siinä oli sellainen divided by lasku jonka tein nopeesti ennen kuin alko science. Muuten molemmat kääntävät päissään päivittäin englannista suoraan suomeksi asioita, jotka kuulostavat ensimmäisellä kotimaisella just siltä, että niitä käännetään päissä suoraan englannista suomeksi.

Kuopus esimerkiksi pyytää aina ottamaan huolta tavaroistaan ja Esikoinen taas, että pääsisi koulun jälkeen kaverin taloon. Molemmat käyttävät muista ihmisistä myös melkein aina sanaa hän. Siinähän ei suinkaan mitään virhettä ole, mutta suomalaisittain tuttu puhekielen se-pronomini on alkanut väistyä him ja her-ajattelun tieltä se verran voimakkaasti, että äiti arvaa, hänellä oli uudet kengät tänään jalassa. Asia selvä.

Puolisokin täytti muuten 40 ja pidettiin ihan mahtavat bileet. Olet oikeassa, asia ei liity tekstiin mitenkään.

Kuopuksella menee myös jatkuvasti päätteet iloisesti sekaisin, että aina ei muista, istutaanko nyt auton takapenkissä ja onko hän koulussa tokassa luokassa vai miten tää nyt oli. Kerran osoitti Legojen pieniä huonekaluja ja sanoi, että nää on näitä sisäkaluneita. Koska jos sanaa ei muista aivan varmasti, voi aivan hyvin keksiä myös kokonaan oman.

Kuopus sai flunssan toissaviikonloppuna ja mietin siinä lauantaiaamulla, että voidaankohan me koko perhe lähteä lenksalle vai jääkö tämä yks räkänokka kotiin. Esikoinen oli ihan sitä mieltä, että mennään, koska ei hän nyt niin kipeä ollut edes ekassa paikassa. Ekassa paikassa! Vaadin tätä lisättäväksi suomen kielen sanontoihin ihan välittömästi.

Kuopus kertoi juuri yksi ilta iloisesti isovanhemmilleen Skypen kautta, että mummi minä silitin eilen katukoiraa. Esikoinen pisti siskonsa saman tien sikäli ruotuun, että kehui tätä valehtelijaksi ja ilmoitti, ettei täällä edes ole mitään katukoiria. Asiaa hetken kaivettuani kävi ilmi, että Kuopus tarkoitti kertoa naapurissa olevan autokorjaamon omistajan koirasta, joka usein makoilee kotimme takana olevalla kadulla ja jota ovat monetkin siinä käyneet silittelemässä. Kadulla oleva koira, katukoira, poteitou potatou.

Muutenkin kuuluu ihan hyvää! Syyskuu ja ensimmäinen kevätkuukausi. Sellaista hulluutta se on elämä täällä etelässä.

PS. Olin monen hienon ulkosuomalaisen kanssa mukana Hop into my boots-blogin Ulkomailla asuvat suomalaiset-postauksessa. Käy lukemassa!