Ihana Kaakkois-Aasia

Katujen risoilla reunoilla vaeltavat jonossa niin kaupungin oma kuin vieras väki, pari kulkukoiraa ja yksi sitkeä mummo köyryselkänsä kanssa. Ohi ajelee kahdella kaistalla vieretysten kolme täyteen ahdettua autoa ja pari skootteria, joista joka toinen tööttäilee toisilleen siksi, että on pian jotakuta ohittamassa sekä jalankulkijoita, jotka puikkelehtivat autoteillä pelottomasti kuin vastassa olisi kokoisiaan. Vuorilla nousee valtavia temppeleitä jokaisessa ilmansuunnassa ja viereisen marketin ovella välkkyvät discovalot.OLYMPUS DIGITAL CAMERAIllallispöydässä notkuvat niin riisit kuin nuudelit, keitot ja kasvikset, lihat ja äyriäiset, huumaavat tuoksut sekä monenkirjavat värit. Tietysti pöydässä istuu aina myös se yksi poloinen, joka imeskelee hiljaa voileipäkeksiään ja lipittää tyhjyyteen tuijottaen vihreää teetä.

Ilmassa leijuu sekalainen tuoksu, jonka kyllä tunnistaa, mutta jota ei osaa nimetä. Ehkä joku eilisen leivonnainen, ehkä tiellä lilluva jätevesi, kuka tietää.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATaksimatka kestää puoli tuntia, sanovat. Autoon sulloutuu kolmetoista ihmistä ilman turvavöitä ja ilmastointia. Puolitoista tuntia myöhemmin ollaan perillä.

Vuorten ja vesien äärellä on sellainen olo, ettei koskaan ole nähnyt mitään yhtä majesteetillista. Kalastajat, kaupustelijat ja kankaankutojat jatkavat ikiaikaisia perinteitään välittämättä siitä, mitä maailmassa ympärillä tapahtuu.

Markkinoilla myyjät istuvat paljain varpain tomaattien, mansikoiden, lehtisalaattien ja kuivattujen kalojensa takana. Kaupunkilaiset syövät lounasta kojujen eteen sijoitetuilla jakkaroilla, osa maistelee nuudeleita sormin suoraan pannulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA927B5053-D438-4008-8AAF-A532396DFC6DKaupan kassalla häärii neljä työntekijää, lentokentän turvatarkastuksessa kahdeksan, taksitolpalla kuusi, huoltoaseman tankkauspisteellä kymmenen.

Ihmiset hymyilevät, toivottavat tervetulleeksi ja palvelevat parhaan taitonsa mukaan.

Ai että mä rakastan Kaakkois-Aasiaa.

Muuton jälkeen uuteen nousuun

Mä myönnän, että olen ollut tälläkin kertaa vähän dramaattinen, mitä muutosta syntyneisiin syvissä vesissä polskimisiin on tullut. Kaikki, mikä kansainvälisissä muutoissa on vaikeaa, löi alkuun päälle yllättävän isolla voimalla. Ja siinä kun näiden tunteiden kanssa yritin navigoida, menetin hetkeksi otteen jonkinlaisesta kokonaiskuvasta. Minähän aloitin senkin paniikin, että saankohan ikinä kavereita täällä, jo alle viikon jälkeen siitä, kun tänne laskeuduimme. No, pienemmälläkin stressillä olisi taas voinut selvitä, sillä nyt reilun kuukauden täällä asuttuamme mulla on jo ainakin kaksi ihmistä, jotka lasken hyviksi kavereikseni ja joiden kanssa vietän mielelläni aikaa, ja jotka ovat myös potentiaalisia tulevaisuuden hyviä ystäviä. Ja on niitä muitakin kiinnostavia ihmisiä tullut tässä vastaan, montakin, mutta kattellaan nyt rauhassa. Taito, joka ei oikeasti kuuluu vahvuuksiini.

Puolisohan on monella tavalla aivan erilainen kuin minä. Sellainen bloom where you’re planted-ihminen, joka on aina ja kaikkialla perustyytyväinen, rauhallinen ja kärsivällinen. Välillä en tiedä, miten se mua kaikkine väreineni jaksaa, mutta mietitään sitä joskus toiste (ehkä juuri siksi, että on tyytyväinen missä vaan, jopa tällaisen sinkoilijan kanssa). Olen kyllä oppinut elämään itseni kanssa, enkä tempoile yhtään niin paljon kuin välillä mieli tekisi, enkä ole meinannut esimerkiksi vielä kertaakaan ostaa täältä lippua pois. Kuulisittepa vaan, millainen meteli korvieni välissä välillä on. Siihen nähden menee siis ihan hyvin.

Tänä viikonloppuna vuokrasimme auton, koska alkoi tulla vähän klaustrofobinen olo ilman. Eilen kävimme Caversham Wildlife Parkissa yhden perheen kanssa, josta olin jo salaa ehtinyt toivoa meille seuraa. Tiedättekö, kun joskus joistain ihmisistä huokuu sellainen fiilis, minkä heti kokee kotoisaksi ja oleminen on yksinkertaisuudessaan alusta saakka helppoa ja luonnollista? Tästä pariskunnasta mulla on ollut sellainen olo, kun heitä kampuksella olen nähnyt. Emme tosin ihan heti hyökänneet tykö, mutta ilokseni voin kertoa, että tunne taisi olla molemminpuoleinen. Siis en kysynyt, mutta näin nyt itsekseni päivän perusteella päättelin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään vietimme rennon grillailu- ja puistopäivän Esikoisen luokkakaverin perheen kanssa. Söimme aivan navat pinkeiksi burgereita ja istuimme vilteillä juttelemassa niitä näitä. Kevätsää oli parhaimmillaan, mitä nyt tuuli oli edelleen aika kylmä. Aurinko on täällä kyllä aivan kreisi ja polttaa ihon nopeammin kuin missään koskaan. Ihan liioittelematta. Onneksi oli viiskymppistä mukana.

Huomaan nyt muuten itsestäni myös sen, että tämä sisäinen seikkailijattareni on taas ollut viime päivät onnellinen täällä. Se jäi kyllä tuossa moneksi viikoksi muuton jalkoihin, eikä paljoa sieltä laatikoiden ja matkalaukkujen ja sekopääahdistuksen alta kurkistellut, mutta nyt sille on taas tilaa. Moni asia ei tässä maailmassa ole yhtä ihanaa kuin reissaaminen ja sitä kautta omien rajojen ja maailmankuvan venyttäminen. Toiset lähtevät maailmalle etsimään itseään, minä en, mutta olen silti tällä tavoin enemmän elossa kuin mitenkään muuten. Kyllä on välillä tässä ollut raskasta ja yksinäistä ja vähän pelottavaakin, ja olen miettinyt, että onko tämä hinta oikeasti kaiken tämän arvoista. Mutta ne on olleet niitä pieniä hetkiä, joiden aikana on voinut taas punnita, mitä minä ja me haluamme tältä elämältämme. Ja ennen kaikkea, mihin haluamme sen laittaa käyttöön ja mihin kalliin aikamme sijoittaa. Nyt se on täällä, aivan ehdottomasti. En olisi ikinä uskonut.

Havaijiltakin haluaa joskus lähteä jonnekin – kymmenen matkaunelmaani

Kohteena Maailma-blogin Rami käynnisti helmikuun lopussa haasteen, joka on levinnyt blogeihin (erityisesti matka-sellaisiin) kulovalkean tavoin. Ihana blogiystäväni Milla heitti haasteen mulle – kiitos! Tässä kymmenen kohdan lista mun matkaunelmistani, jotka ilman muuta vielä joskus toteutuvat.

Näyttökuva 2019-3-19 kello 12.02.22

Näyttökuva 2019-3-19 kello 12.41.54

Maat: Uusi-Seelanti ja Australia

Molemmat maat houkuttelevat niin maisemiensa, kulttuuriensa kuin ystävien kehujen perusteella. Tongariron kansallispuisto Hobittien maisemissa sekä Sydney kaupunkina kiehtovat ihan erityisesti. Isolla Valliriutalla snorklailu olisi takuuvarma koko perheen kohde ja toteutettaisiin samalla systeemillä kuin snorklailureissut täällä: pari bodyboardia mukaan ja niiden päällä voisi vuoroin kölliä pää vedessä ja vuoroin hyppiä mukamas kalojen sekaan uimaan. Toki en edes pääse tarpeeksi syvälle, mutta aina voi yrittää.

 

Näyttökuva 2019-3-19 kello 12.42.53

Kaupunkikierros Euroopassa

Ainoat ’isommat’ kaupungit, joissa olen viimeisten vuosien aikana käynyt, ovat Helsinki ja Honolulu. Olen kaivannut täällä kaukana eurooppalaista katukulttuuria. Kahviloita, paikkoihin omin jaloin käveleviä ihmisiä, musiikkia, taidetta, museoita, näyttelyitä. Tällä hetkellä ja täältä katseltuna melkein mikä tahansa kaupunki kelpaisi, syksyiseen aikaan. Korkeakulttuurin kokemiseen liityy päässäni nimittäin myös mahdollisuus pukeutua välillä johonkin muuhunkin kuin pelkkiin farkkushortseihin.

 

 

Tapahtuma: tanssiminen New Orleansissa

New Orleans kiinnostaa eniten musiikkinsa takia. Haluaisin tanssimaan Bourbon Streetille jonain tavallisena iltana ihan vaan muina nautiskelijoina ja jollekin salsa-klubille vetämään lattareita, joita en osaa yhtään.

 

Näyttökuva 2019-3-20 kello 20.07.14

Ruoka ja juoma: sushille Kiotoon

Olen käynyt Kiotossa kerran 16 vuotta sitten yhden päivän reissulla Osakasta käsin ja aina sanonut, että haluaisin sinne takaisin. Söisin sushia joka päivä.

Maanosa: Aasia

Haluaisin kiertää reppu selässä Vietnamissa, Thaimaassa, Kiinassa ja niin edelleen, sen jälkeen kun olen saanut sushini Kiotossa syötyä.

 

Näyttökuva 2019-3-20 kello 20.09.06

Osavaltio: Alaska

Tropiikissa asumisen aikana olen alkanut kaivata elämääni edes jonkin verran taas lunta ja jylhää luontoa. Yllätyin itsekin, mutta haluaisin vaeltamaan ja kalastamaan. Haluaisin telttailla, juoda termarista kahvia ja istua hiljaisuudessa. Tästä siis ainoana yllätti tuo kalastus, johon mulla ei ole aiemmin ollut juuri minkäänlaisia suhteita.

 

Näyttökuva 2019-3-19 kello 12.10.46

Maisema: Montana, USA

Siis tämä on nyt vähän tällainen villikortti, mutta mä olen halunnut käydä Montanassa viimeiset 15 vuotta. Haluaisin telttailemaan järven rannalle vuorten siimekseen Glacier National Parkiin ja siis, kalastamaan. Of all things. Miksi nyt, kysytte. En todellakaan tiedä.

 

Näyttökuva 2019-3-19 kello 12.03.38

Extreme: vaeltamaan Himalajalle

Tästähän ei tulisi mun kohdallani ehkä yhtään mitään, kun jo vuoden takainen retkemme Mauna Kean huipulle sai pulssini nakuttamaan yli 150, mutta Annapurna Sanctuary Trek kuuluu silti unelmieni listalle. Rakastan vuoria ja sitä hyvällä tavalla pienuuden kokemusta, jonka vuoristossa parhaimmillaan voi saada.

 

Näyttökuva 2019-3-20 kello 20.18.35

Näyttökuva 2019-3-20 kello 20.18.07

Majoitus: Iglu-hotellit

Välillä pitää levätäkin (oikeastihan olen maailman mukavuudenhaluisin ihminen aivan kaikilla mittareilla, että en nyt osaa sanoa miksi unelmalomissani kuvittelen olevani joku muu kuin se laiskanpulskea lomalöhöäjä, joka todellisuudessa olen), ja talvella suuntaisin Suomen Lappiin (kuten Milla!) asumaan lasikattoiseen iglu-hotelliin. Revontulia ja hiljaisuutta! Tähtiä ja valkoisenaan lunta! Kaamos! Saattaisin rentoutua niin, etten haluaisi enää ikinä pois lähteä. Ainakaan vaeltamaan minnekään.

Haastan Heidin, Jennin ja kaimani Anun – onko teillä matkahaaveita ja jos, niin millaisia?

 

Kaikki postauksen kuvat poikkeuksellisesti Pixabay.