Pientalohaaveita

Leikimme tällä hetkellä taas talollisia. Entiset naapurimme, nykyiset hyvät ystävämme, tarjosivat upeaa omakotitaloaan meille viikoksi, kun ovat reissussa. Lapset ovat päässeet taas juoksemaan tutussa porukassa pihoilla ja me ollaan solahdettu siihen turvalliseen lähiöelämämoodiin, jossa otetaan niin iisisti kahdestaan terassilla, ettei aina edes tiedetä, missä lapset milloinkin menee. Hörpitään kahvia naapuruston väen kanssa ja ollaan ihan kuin ennenkin.

Näköjään ihan hyvin ollaan solahdettu myös tähän tämän kesän kiertolaiselämäämme. Sen kun pakataan ja puretaan ja valloitetaan taas uusia nurkkia.

Mä voisin hyvin asua näillä huudeilla aina kesät. Jos ei oltaisi myyty meidän omaa puutaloa tuolta nurkan takaa, voisin mielelläni hengata siellä aina kerran vuodessa. Puoliso fiilisteli eilen tätä ihanaa yksilöä (puhun edelleen ystäviemme kodista) sen verran, että intautui toivomaan, josko meilläkin olisi taas joskus oma talo.

Mä en vaan toivoisi enää paljoa neliöitä – olenkin alkanut unelmissani havitella sellaista tiny home-hommaa. Jostain syystä en ole saanut vielä miehelle myytyä tätä ideaa. Oikeasti kuitenkin Havaijilla, jossa tuleva unelmakotini sijaitsisi, ei kukaan todellisuudessa tarvitse suuria sisätiloja. Talvikamppeita, kuravaatteita tai monoja ei tarvitse säilöä missään, eikä ihmisten kodeissa tavata juurikaan viettää aikaa. Tai jos jonkun kotiin kutsu kuuluu, tarkoittaa se useimmiten vesisotaa takapihalla tai päivällistä patiolla. Uusin talohaaveeni olisikin sellainen ihan oikeasti pienen pieni koti, jossa olisi sisällä vain pakolliset tilat ilman kulkumatkoja huoneesta toiseen.

 

Screen Shot 2018-07-15 at 18.20.54
tinyhousetown.net
Screen Shot 2018-07-15 at 18.28.36
newfrontiertinyhomes.com

 

Sisätiloissa tarvitsisi olla vain keittiö, pesutilat ja makuuhuoneet. Takapihalle katoksen alle voisi jemmata niin kuivaustelineet kuin surffilaudat ja talon eteen suuren katoksen alle saisi sitten laitettua sekä leppoisan olohuoneen että ruokailutilat. Useammalle vieraalle tietysti kerrallaan.

 

 

Screen Shot 2018-07-15 at 18.35.25
stilinspiration.elledecoration.se
Screen Shot 2018-07-15 at 18.44.55
thesweetestoccasion.com

 

Screen Shot 2018-07-15 at 18.59.23
style-files.com

 

Nämä inspiroi tällä hetkellä paljon enemmän kuin mikään muu. En nyt yhtään ymmärrä, miten siippa ei näe tätä potentiaalia yhtä kirkkaana kuin minä.

Mitä auringossa asumiseen tulee, ensimmäisen vuoden perusteella sanoisin myös, että jos merta rakastaa, siihen ei kyllästy. Rannasta tulee vähän kuin vanha harrastus, jonka pariin palaa yhtä innoissaan viikosta toiseen. Myös lämpö tuntuu hyvältä iholla siksi, että lämpö tuntuu hyvältä iholla. Ei siksi, että sitä ei ole tuntenut taas vuoteen ja siten tämän onnen on vihdoin rännän ja pimeyden läpi ansainnut.

Vaikka tämä meidän entinen Helsingin naapurustomme onkin sellainen kotoisan suloinen, edelleenkään ei ole kaduttanut, että laitettiin ovi kiinni ja lähdettiin. Olen jopa alkanut nyt tottua tähän muiden nurkissa luuhaamiseen. Väliaikaisratkaisuna menee ihan hyvin nyt näin. Toivottavasti kuitenkin kuukauden päästä voin sanoa, että olemme taas matkalla kotiin.

Kurkistus keltaiseen kotiin

Lähdimme reilu kolme viikkoa sitten kaksi vuotta aiemmin rakennetusta vaalealattiaisesta ja valkoseinäisestä omakotitalostamme Helsingistä ja laskeuduimme pieneen, keltaseinäiseen vuokrakotiimme Konalla. Nykyinen kotimme on valmiiksi kalustettu ja verhoja myöten vuokranantajan näköinen. Aiemman kotimme vaaleat, neutraalit ja harmaan eri sävyt ovat vaihtuneet jokaisen huoneen kattavaan keltaiseen, sekä lattian ja huonekalujen osalta tummaan ruskeaan. Täällä ei kodeissa niin välitetä valkoisesta.

Viihdymme täällä kuitenkin nyt aivan mainiosti. Vaikka sisustaminen on meille molemmille ihan mieleistä puuhaa, painaa vaakakupissa kuitenkin paljon enemmän ikkunasta avautuva maisema sekä muuton syvimmät syyt. Tämä koti on myös vuokraltaan edullinen muuten aivan överikalliilla saarella.

20170723_200927
Niin kutsutussa eteisessä ei takeille paljoa tilaa tarvita.

Ovet pidetään auki yötä myöten (toki nämä verkot lukitaan turvallisuuden lisäämiseksi). Kodissamme ei toimi ilmastointi, joten täällä eletään jatkuva, pieni tuulenvire iholla, kiitos tuulettimien ja ympärivuorokautisen läpivedon. Aikaisin aamulla vedän kyllä aina ovet hetkeksi kiinni, ettemme herätä koko naapurustoa. (Olen muuten täällä vasta tajunnut suomalaislasteni olevan melkoisen kovaäänisiä, tästä lisää joskus myöhemmin.)

Hiekkaa löytyy koko ajan kaikkialta. Se rouskuu mukavasti paljaiden varpaiden alla ja pääsee kaveriksi petiinkin, vaikka olisi juuri imuroinut. Kuopuksen pitkät kiharat sullovat sisäänsä viimeistään jonkinlaisen kätkön hiekkaa, vaikka muaalta oltaisiin jo saatu paikat siivottua.

20170723_201233

20170723_201004

Emme saaneet, ainakaan vielä, lupaa laittaa tänne reikiä seiniin, joten moninaiset Suomesta kannetut taulumme ovat nyt ripoteltuina pitkin kaiken maailman tasoja. Ystäväni tekemä How to thriller-pikaopas löytyy ylläolevasta kuvasta; siitä voi sitten kokkaillessa tarkistaa oikeat muuvssit, jos ovat päässeet elon edetessä unohtumaan. Keittiö on kivan kokoinen ja oikein toimiva, vaikka ei aivan unelmiemme tyyliä vastaakaan. Mutta eipä tänne lähdetty keittiö- tai kotiunelmia toteuttamaankaan.

20170723_200836

Keittiön tason takana on miehen pieni työnurkkaus, ruokapöytä ja olohuone. Herra Kahvi tuossa alavasemmalla on ollut kovassa käytössä, sillä paikallinen kahvi on aivan ihanaa (myös 10% Kona coffee blend sopii suuhun hyvin ja on edullisempaa). Oli mulla tuossa aiemmin tarkoitus vähentää kofeiinin kulutusta, mutta vaikeaksi on kieltämättä täällä mennyt. Kaiuttimen takana tasolla näkyy myös äidiltä saamani vallan mainio pieni säästölipas.

20170723_152727

20170723_143419

Kuten huomaatte, mustiin kehyksiin puetut julisteemme koristavat kodin montaa nurkkaa ja paikkaa, joihin ne eivät oikeasti edes sovi. Tuossa ylemmän kuvan käytävän varrella on kaksi vessaa, joissa molemmissa on suihkut ja ammeet sekä päädyssä siintää lasten yhteinen huone. Omalle yöpöydälleni valitsin taulun, joka kehoittaa loistamaan kirkkaana kuin timantti ja suurehkon kellon, jota Esikoinen voi aamuisin tuijotella (koska on takuuvarmasti tullut jossain vaiheessa aamuyötä viereen) ja olla ihan hiljaa siihen saakka, kunnes äidin saa herättää.

Lastenhuone on niin pieni, että sen kuvaaminen kävi haasteelliseksi, mutta kerrottakoon, että siellä on kaksi sänkyä, pieni työpöytä ja tummanruskea lipasto. No ja muutama mustiin kehyksiin puettu juliste.

20170723_200534

Ihaninta kodissamme on kuitenkin sen sijainti. Olen aivan hullaantunut näihin auringonlaskuihin ja käyn joka ilta takapihallamme tuijottelemassa niitä. Liekö mallioppimista, mutta lapset rakastavat myös suunnattomasti näitä auringonlaskuja ja vuorta ja merta. Jännä, miten yhteen meneekin.

Tällaista täällä meillä on! Kiva, kun osallistuitte kierrokselle! Osaattekin jo varmaan itse ulos.