Miltä tuntuu palata Australiaan?

Kello on 2:30 ja heräsin aivan pirteänä valvomaan kahden tunnin unien jälkeen. Illalla valvoin jännityksen takia itseni yliväsyneeksi ja nyt heräsin johonkin, en edes tiedä mihin, vähän säikähtäneenä ja adrenaliinia veressä. Jollain tavalla mua stressaa huominen paluu Perthiin.

Ennen tätä päivää olisin sanonut, että mulla on jo ikävä kotiin ja on tosi mukava palata, mutta nämä viimeiset hetket ennen lentoa ovat nostaneetkin pintaan ihan toisenlaisia tunteita. Nyt tuntuu paljon aiempaa enemmän siltä, että palaamme jonnekin, joka on vielä vieras. Vaikka aloin tulla sinuiksi kaupungin kanssa ennen marraskuista lomalle lähtöämme, en silti tunne sitä vielä hyvin. Kurjimmalta tuntuu se, ettei meitä monikaan vielä odota takaisin. Ehdimme olla Perthissä vajaa neljä kuukautta ennen tätä kahden kuukauden poissaoloamme, ettei siinä ajassa vielä montaa läheistä suhdetta luotu – vaikka monia potentiaalisia kylläkin. Ja sitten eräätkin niistä harvoista läheisistä muuttaa takaisin Suomeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme saaneet olla täällä Myanmarissa parhaiden Kona-ystäviemme kanssa ja heistä eroaminen, jälleen, on meille kaikille vaikeaa. Lapset suree ja aikuiset osaavat olla harvinaisen empaattisia, koska kokemus on yhteinen.

Kuten tiedätte, Australiaa ovat kohdanneet ennennäkemättömät palot, jotka varmasti puhuttavat siellä väkeä. Perthin suunnalla tilanne on itään verrattuna ollut paljon rauhallisempi, vaikka on lännessäkin paloja ja niiden etenemistä ja varoituksia pitää seurata tarkkaan. Palojen suhteen meitä ei kuitenkaan pelota palata takaisin, asumme tuhansien kilometrien päässä kriisialueilta. Melbournessa satoi juuri golfpallon kokoisia rakeita; ilmasto on todella aivan sekaisin. Päivänselvää on, että jokaisen pitää tehdä ilmaston muuttuessa osansa niin hyvin kuin pystyy.

A3234C87-4DD3-488A-BAA0-CBD5D626A7F6

En osaa nyt vielä ennustaa, miltä meistä kustakin lopulta tuntuu siinä vaiheessa, kun avaamme kotiovemme. Lapset ovat sinnikkäästi kyyneltensä läpi kääntäneet huomiotaan myös positiiviseen: kohta saa nukkua omassa sängyssä ja leikkiä taas omilla leluilla, muutamat ystävät jo kaipaavat heitä, ensi viikolla alkaa koulu. Sekin muuten jännittää kaikkia aika paljon, erityisesti lapsia ja tätä erästä äitiä täällä. Hyvin se menee, tiedän, mutta mitäpä olisi elämä ilman etukäteen stressaamista.

Olen kuitenkin sikäli päättäväinen, että tämän vuoden aikana yritän päästä siihen, että Perth tuntuisi ihan oikeasti kodilta. Sitä kohti.

Lähtöpäivä

Me mennään taas, lento lähtee illalla. Suuntaamme ensin Kaakkois-Aasiaan töihin ja kuun loppupuolella ennen koulujen alkua takaisin kotiin Perthiin. Kun kaksi ja puoli vuotta sitten muutettiin Konalle, oli läksiäiset ja paljon kyyneliä. Nyt ei ole, ei ainakaan juhlia, kyyneleitäkin maltillisesti. Luulen, että kaikki elämämme osapuolet ovat tottuneet ulkomailla asumiseemme ja lähtöihin ei enää liity suuria juhlallisuuksia. Lempeitä viestejä ja halauksia kyllä aina, kun mahdollista.

cyI+Z7vvSrmQXPvLtC%VPA_thumb_3a4

Loma Suomessa meni hyvin ja saimme kaikesta kyllin. Nyt tuntuu hyvältä ja oikealta ajalta lähteä. Vanhempieni kodin olohuone on räjähtänyt neljästä matkalaukusta, joita olemme viimeiset kaksi päivää täällä pakanneet. Jännittää sopivasti. Ei niin, että menisi yöunet, mutta kuitenkin sillä tavalla, että vähän lepattaa.

Nyt se on taas mentävä, maailma kutsuu!

Elämäni villein vuosi – luetuimmat postaukset vuonna 2019

Sillä laillahan tämä vuosi ei ole ollut villi, mutta muuten kyllä täynnä tunnetta ja tapahtumia laidasta laitaan. Paljon hienoja duunijuttuja ja yksi iso muutto. Kuukausi Filippiineillä ja nyt kuutisen viikkoa Suomessa. Havaijia ja Australiaa. Te lukijat olette kulkeneet ja eläneet uskollisesti näissä käänteissä mukana – kiitos. Olette myös lukeneet eniten mulle itselleni tärkeimpiä tekstejä, joten kiitos siitäkin. Tässä tämän vuoden viisi luetuinta!

896149A3-F6FE-4CA7-9F42-7406C3D26E6F

Sijalla 5: Kaverisuhteiden anatomiaa

”Aika monet ystävyyssuhteet ovat meillä jämähtäneetkin sellaiselle tasolle, että on kivaa ja helppoa olla yhdessä sillon kun ollaan, mutta kauheasti vaivaa kukaan ei jaksa suhteiden eteen nähdä. Ja mä en vaan ole sellainen. Mä en jaksa pidemmän päälle sellaista oh my gosh I love you so much let’s have coffee soon-jollotusta, joka ei monien kohdalla tarkoita lopulta yhtään mitään.

Huhtikuussa mua mietitytti kaverisuhteet, kun tajusin, etten ollutkaan osannut lukea amerikkalaista kulttuuria täysin oikein. Suomalainen voi lähteä pohjoisesta, mutta pohjoinen ei suomalaisesta. Tämän postauksen prosessin takana oli myös jo se salaisuus, että tiesimme olevamme lähdössä Konalta.

71332513_244613633081285_2004820575482019840_n

Sijalla 4: Näin sitä hullu(nrohkea)t muuttaa

Hyvät ystäväni, kun tämä viikko alkoi, meillä oli edelleen auto, ei viisumeita, ei jatkolentoja Filippiineiltä eteenpäin, ei muuttofirmaa eikä rahaa muuttoon.

Muutto Konalta Manilan kautta Perthiin oli kyllä yksi oma näytteensä siitä, miten omituisia me ollaan. Selvisin kuitenkin ilman yhtään harmaata hiusta. Kyllä kaikki järjestyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sijalla 3: Etuoikeutettu luopumaan

Mä tiedän, että olen puhunut meidän tänne tulon kohdalla paljon unelmista ja siitä, miten meidän unelmat on alkaneet toteutua täällä. Mä olen silti vähemmän puhunut siitä, että oikeasti todella harva vaihtaisi paikkoja meidän kanssa – harva unelmoi tällaisesta.

Työn kautta kipu ja köyhyyskin ovat olleet kasvoilla melkein päivittäin ja mä jäin roikkumaan jonnekin valkoisen etuoikeutetun naisen mielen välitilaan. Tiedän edelleen koko ajan, että voisin koska vaan kääntyä takaisin ja palata asumaan kotimaahan, ja nauttia kaikista meille kuuluvista eduista. Aika harvalla on koko maailman mittakaavassa tällaista mahdollisuutta.

76263808_553195991922951_2540986936751816704_n

Sijalla 2: Ensimmäinen Australiasta

Muuten noin puolen tunnin ajomatka kentältä tänne oli kuin oltaisiin Suomeen tultu: kuin yhtä isoa Vantaata olivat meidän raadin silmiin maisemat siinä ajellessa, ihan kuin joku loputon Askisto olisi ikkunoista vallan auennut.

Ihanaa, että teitä kiinnosti meidän ekat fiilikset Perthistä – ja nehän eivät lopulta ihan kovin lähelle totuutta edes osuneet, mutta ei sen väliä. Perth osoittautui syksyn mittaan vähän monipuolisemmaksi kuin alkuun väsypäissäni ajattelin.

6602374D-E24F-49C3-AA34-5FB882DF5756

Sijalla 1: Hyvästit Konalle

Ja, hyvät ystävät, me emme muuta takaisin Suomeen. Me muutamme täältä Perthiin, Australiaan. Teemme toisen kansainvälisen muuton kahden vuoden sisään, emmekä käy tässä välissä kotimaassa edes käväisemässä. Lähdemme Konalta ensi kuussa Filippiineille ja Perthiin saavumme näillä näkymin heinäkuun lopussa.

Ylivoimaiseen voittoon ylsi yllättävä ilmoituksemme lähteä Konalta. Kyllä muutto meitäkin vähän yllätti, mutta todellisuudessa sitä myös taustoissa pohdittiin ja mietittiin paljon enemmän kuin ehkä arvaattekaan. Askelmerkit olivat lopulta tosi selkeät ja edelleen olemme sitä mieltä, että kyllä kannatti.

Nyt yritän tässä joulun päivinä paketoida tätä elämäni tapahtumarikkainta vuotta. Uudelle vuosikymmenelle lähden oikeasti aika täynnä intoa siitä, että meidän elämä on just näin kreisiä ja vähän vähemmän tasaista, aivan älytöntäkin välillä. Olenpahan elänyt.

Hyvää Joulua kaikille!