Näitä odotan Australiaan muutolta

Meillä on ollut ihan tosi hyvää aikaa täällä Filippiineillä, mutta ajatukset ovat alkaneet pikkuhiljaa kääntyä siihen, että kohta – vajaan kahden viikon päästä – olemme jo muuttomatkalla Ausseihin. Kaikki tuntuu niin oikealta ja oikea-aikaiselta, ettei sitä melkein meinaa uskoa itsekään. Mä odotan meidän Perthin ajalta tosi paljon, vaikka en ole koskaan edes maassa käynyt. Mulle on salakavalasti tullut lista odotuksia mieleen, jotka monet linkittyvät siihen, että olemme asuneet viimeiset kaksi vuotta kaukana sivistyksestä ja näköjään nyt myös siihen, että olemme tällä hetkellä täällä köyhyyden keskellä. Tiedättekö, vähän samaan tapaan kun pitkän mökkiloman jälkeen saattaa jo odottaa kahvitreffejä kaupungilla. Tai sen jälkeen kun on opiskellut viisi vuotta, odottaa jo että pääsee töihin. Ja näköjään kun on asunut kaksi vuotta saarella, odottaa jo että näkee enemmänkin ihmisiä kuin aina niitä samoja ja pääsee syömään vaikka kiinalaista.

Manilan jälkeen voisin toki listata moniakin niin sanottuja itsestäänselvyyksiä, kuten tasaisen lämpimän suihkuveden, puhtaamman ilman, avaramman kaupunkirakentamisen ja suuremman valikoiman terveellistä ruokaa. Marjoja, salaatteja ja hyvää kahvia.

E836A7E9-3E60-457B-8D3C-52986AC4583B
Mall of Asia ja Manilan parempi puoli.

BB516138-4E02-4288-B5DB-FB81F56B38AF

Tällä hetkellä mä olen eniten innoissani vaihtoehtojen määrästä. Kona on pieni kaupunki (ei mikään city, vaan town) ja siellä on myös pienen paikan mahdollisuudet. Me toki edelleen rakastamme Havaijin rauhaa ja luontoa, ja Big Islandilla se on todellakin aivan ihmeellistä. Lapset eivät kertaakaan valittaneet tylsyyttä, kun rakensivat leikkinsä puiden oksille, laavakivirakennelmille tai meren aaltoihin. Molemmat ovat juosseet pihalla viimeisen kahden vuoden aikana varmaan vielä enemmän kuin minä silloin kultaisella 80-luvulla.

Mulla ei ole mitään vaatimuksia Perthiä ajatellen, me saadaan kyllä elämä aikaiseksi ihan missä vaan, mutta tulin kuitenkin lukeneeksi hyviä uutisia alueen telttailumahdollisuuksista. Länsi-Australiassa sanotaan olevan upeaa luontoa ympärillä ja sekös meitä kiehtoo. Nyt onkin sellainen innostunut odotus tässä, että tulemme asumaan parin miljoonan asukkaan kaupungissa kera sen vaihtoehtojen, mutta pääsemme vaikka joka viikonloppu jonnekin samoilemaan. Miten ihanaa.

Joskus kerroinkin, että lauloin Higher Groundissa vuosia. Perthissä on kuoroja, hyviä. Muutaman vuoden tauon jälkeen haluaisin palata takaisin laulannan pariin.

Esikoinen on ollut innoissaan useammasta skeittipuistosta, Konalla kun niitä on vain yksi ja jos se on jo mennessä täysi, pitää keksiä muuta tekemistä. Kuopus odottaa eniten suuria sisäleikkipuistoja eli paikallisia HopLopeja, mitä ei niitäkään ole Konalla yhtään. Myös vesipuistoon pitää päästä, mitä ei niitäkään, ihme kyllä, ole koko Big Islandilla yhtään.

11897716-0262-4947-B088-7BDD3DDED73F

Sää on tällä hetkellä mun päässäni jonkinlainen villi kortti. Australiassa on nyt talvi, mikä Perthissä on leuto; lukemani mukaan noin kymmenen asteen öitä ja melkein kahdenkymmenen asteen päiviä. Asteet eivät toki kerro paljoa. Jos on kosteaa tai tuulee tai sataa, kylmä menee ytimiin vaikka mittari näyttäisi mitä. Niinpä mä en ole ihan varma, millaista vaatetusta Perth vaatii. Ja miten kylmä siellä on sisällä ja minkälaisiin asuihin australialaiset vuorautuvat nukkuessaan. Ja sitten kesästä olen kuullut, että se on tavattoman kuuma ja kuiva ja UV-tasot hurjia. Olen melkein varma, että meidän tropiikin elo on ollut helpompaa kuin kesän vietto Australiassa, mutta sen näkee sitten, kun se eteen heitetään.

Odotan nyt kuitenkin myös sitä, että voin taas pukeutua farkkuihin. Havaijilla käytin kahden vuoden aikana pitkiä housuja niin harvoin, että sen voi varmaan kahden käsin sormin laskea. Melkein aina oli niin lämmin, että pohjoisen kasvatti vältteli lahkeisiin sonnustautumista viimeiseen asti. Myös kerrokset ovat kivoja, kaulaliinatkin. Laitan ehkä ylleni takin, joka on ollut kaapissa kaksi vuotta. Odottanut siellä hetkeä, jolloin olisi taas tarpeellinen. Pian se hetki koittaa.

Olen kuullut, että australialaiset ovat rentoja ja hauskoja. Kaikki eivät ole, tietenkään, mutta jos edes osa, niin aika kiva. Koska niin olen minäkin. Jos ei ole tullut vielä tästä blogista selväksi.

BEC411F8-D606-4F8A-BCBF-26E950F0C4D3

Jotenkin on vaikea uskoa, että kahden viikon päästä olemme Australiassa. Asumassa ainakin jonkin aikaa maassa, jossa emme ole koskaan käyneet. Ai että miten rakastankaan nähdä maailmaa.

Kuusitoista päivää

Muuttaminen ottaa kyllä sydämen päälle. Me ollaan jo osittain lomalla ja mulla on aikaa, mutta kaikki aika menee niin kovasti ajatteluun, etten ole muistanut kirjoittaa. Siis en ole muistanut. Miten se on edes mahdollista?

Viimeiset pari viikkoa mä olen itkenyt joka kerta, kun olen nähnyt konalaisittain parasta ystävääni. Ennen tänne muuttoa näin unen, jossa nauroi blondi, pitkähiuksinen nainen, jonka luulin olevan ruotsalainen. Ystävystyin tähän erääseen blondiin neljä viikkoa meidän muuton jälkeen ja me olemme olleet aivan erinomainen parivaljakko siitä lähtien. Ruotsalainen hän ei ole, mutta hiusten ja naurun määrä kyllä täsmää unen kanssa. Hullua.

Vielä emme ole oikeastaan pakanneet mitään. Olemme käyneet tavaroita läpi ja laittaneet monta kassillista perheemme koko ajan kasvavien pieniksi jääneitä sekä omia käyttämättömiä vaatteita ja lasten leluja kirppikselle. Eilen kävin läpi papereita (koulutehtäviä, piirustuksia, muuta taidetta) ja säästettäviä jäi lopulta aika vähän. Aina, kun kannamme ovesta ulos taas uuden pussukan, tuntuu jotenkin helpottavalta.

6A213990-DFC3-46B6-9099-DEF141B6BA77.jpeg

Lapset prosessoivat molemmat eri tavoin. Tällä kertaa näyttäisi Kuopuksella olevan vähän hankalampaa lähdön kanssa, kun tänne tullessa se oli toisinpäin. Paljon me jutellaan kaikesta ja molemmat ovat jo sanoneet, että ikävä jää näitä ystäviä, vaikka he tietävät, että Australiassakin saa uusia. Heillä on kuitenkin edelleen Suomessa muutama ystävä, joista puhuvat ja joita haluavat nähdä, kun sinne taas mennään. Surkeita olemme olleet yhteydenpidossa lasten kavereiden kanssa, mutta ajatus tietyistä ystävistä kantaa silti. Nyt meidän pitää tsempata ja alkaa pitää paremmin yhteyttä sinne ja jatkossa tänne. Mä olen kyllä itse ihan hyvä pitämään yhteyttä ja omat Suomen ystävät tietävät kyllä, mitä mulle ihan oikeasti aina kuuluu, mutta lasten kanssa on kyllä eri tarina.

Mun loma alkaa virallisesti ensi viikon lopulla. Tämä työvuosi oli aivan uskomattoman hieno. Paikoin raskaskin, mutta ennen kaikkea antoisa. Meidän pakeilla on käynyt syyskuun lopusta laskien noin sata nuorta, ehkä vähän yli. Ja todella monen näiden nuorten kohdalla meidän kanssa asioiden käsittely ja meidän tarjoamat uudet työkalut ongelmien ratkomiseen oikeasti muuttivat heidän elämiään. Meidän kanssa on puitu mm. lapsuuden aikaista seksuaalista hyväksikäyttöä, tunnekylmää ja arvaamatonta kotielämää, väkivaltaisia perhe- ja parisuhteita sun muuta painavaa asiaa. Monet ovat saaneet toivoa jatkoon lähtökohdistaan huolimatta. Ihmismieli on todellakin ihmeellinen.

Oma mieli on kyllä vähän stressissä taas, mutta ajatus siitä hetkestä, kun vihdoin tämä säätö on takana ja olemme uudessa osoitteessa, on älyttömän innostava. Siihen nyt on vielä aikaa ja tässä on monta muuttujaa vielä ratkaisematta, mutta kyllä me varmaan vielä perille päästään.

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää lähtöön.

Lähtövalmisteluissa

Nyt, kun muuttouutisemme on avointa tietoa, voin myös avoimesti avautua kaikkeen tämänkertaiseen muuttoon liittyvästä säädöstä, mitä ei olla vielä kunnolla edes aloitettu. Suomesta lähteissä tyhjennettiin omakotitaloa, täältä lähteissä ei sentään sellaista tarvitse. Onneksi, koska lähtöpäivä on noin kuuden ja puolen viikon päässä ja istumme edelleen ahtereillamme, mitä pakkaamiseen tulee. Lähinnä siksi, että puoliso sattuu sopivasti olemaan järjestön reissulla Filippiineillä vielä toisen viikon.

Tähän väliin, löytyykö teidän perheestänne lapsia, jotka osaavat puhua Skypessä? Siis käydä ihan sivistyneesti läpi kuulumisia ja sen sellaisia? Meiltä ei – he eivät tunnu muistavan elämänsä historiikkia tuntia kauemmas, joten kysymykset kuin mitä teit viime viikolla ovat heille aivan hepreaa, eikä vastauksia meinaa saada millään. Puoliso toki tiesi tämän ja onkin nyt matkalla ollessaan pyytänyt lapsia näyttämään lelujaan ja miten ne beybladet pyöriikään ja olipa heillä eilen myös funny face competition. Joka ilta lapset ovat myös halailleet puhelinta, mikä on ihan ok, mutta pusujen kohdalla joudun aina vetämään luuria vähän kauemmaksi. Joku roti nyt.

60284961_1239731832858838_663862082646573056_n

Nyt siis ei paljoa järjestellä. Olen mä toki mielessäni tehnyt kaikenlaista, listoja muun muassa. Olen Australian viisumeita varten tilannut rikosrekisteriotteen sekä etsinyt firmoja, jotka voisivat luotettavasti kuljettaa tavaramme täältä Perthiin. En ole vielä löytänyt sopivaa. Järjestö hoitaa onneksi viisumijärjestelyt puolestamme, joten niiden suhteen saamme olla kohtuullisen rennosti verrattuna aiempaan. Pystymme myös hakemaan saman tien kahden vuoden viisumia, mikä tuntuu helpottavalta näiden puolen vuoden pätkien jälkeen. Tuntuu ihanalta voida olla maassa ainakin kaksi vuotta (tämä siis taas sillä oletuksella, että saamme ne viisumit), koska ensimmäinen vuosi menee kuitenkin sekoillessa. Toisen vuoden aikana voi jo keskittyä muuhunkin kuin sopeutumiseen.

Tällä hetkellä suunnitelmamme on siis se, että lähdemme puoliksi töihin ja puoliksi lomalle Filippiineille heinäkuuksi ja odottelemme siellä viisumeidemme läpimenoa. Jos (ja kun) ne saamme, lennämme Manilasta heinäkuun lopulla tai elokuun alussa Perthiin.

Lähdemme täältä ennen vuokrasopimuksemme päättymistä, joten olimme vastuussa löytää seuraavat asunnon vuokraajat poissaolomme ajaksi. Tällainen pariskunta viime viikolla jo onneksi löytyikin ja he muuttavat tähän asuntoon heinäkuun alussa. Sitä ennen meidän pitää ammattimaisesti pesettää nämä upeat kokolattiamatot ja pyytää taloyhtiön building manageria tarkistamaan asunnon kunto. Vanha Jeeppimme pitäisi myös saada myytyä ennen lähtöä. Viisumeiden saannin yksi edellytys on myös maksaa australialainen terveysvakuutus etukäteen kokonaisuudessaan ennen hakemusten jättämistä. Eli noin ensi viikolla.

60353035_301501184131047_9090902373429149696_n

On tässä nyt pari juttua, mitkä pitää saada hoidettua ennen kuin lentokone irtoaa Havaijin maaperältä ensi kuun lopussa. Muutaman huonosti nukutun yön olen jo ehtinyt tässä viettää ihan vaan siksi, etten ole saanut sykettäni rauhoittumaan, mutta nämä yöt eivät onneksi kovin kauaa kestäneet. Kunhan siippa palailee matkaltaan, alamme sortteeraamaan tavaroitamme ja pakkaamaan laatikoihin niitä, jotka laivalla täältä lähtevät kohti uuden mantereen rannikkoja.

Vielä hengissä!