Lähtöpäivä

Me mennään taas, lento lähtee illalla. Suuntaamme ensin Kaakkois-Aasiaan töihin ja kuun loppupuolella ennen koulujen alkua takaisin kotiin Perthiin. Kun kaksi ja puoli vuotta sitten muutettiin Konalle, oli läksiäiset ja paljon kyyneliä. Nyt ei ole, ei ainakaan juhlia, kyyneleitäkin maltillisesti. Luulen, että kaikki elämämme osapuolet ovat tottuneet ulkomailla asumiseemme ja lähtöihin ei enää liity suuria juhlallisuuksia. Lempeitä viestejä ja halauksia kyllä aina, kun mahdollista.

cyI+Z7vvSrmQXPvLtC%VPA_thumb_3a4

Loma Suomessa meni hyvin ja saimme kaikesta kyllin. Nyt tuntuu hyvältä ja oikealta ajalta lähteä. Vanhempieni kodin olohuone on räjähtänyt neljästä matkalaukusta, joita olemme viimeiset kaksi päivää täällä pakanneet. Jännittää sopivasti. Ei niin, että menisi yöunet, mutta kuitenkin sillä tavalla, että vähän lepattaa.

Nyt se on taas mentävä, maailma kutsuu!

Jääkaapin vihreät pampulat ja muut kuulumiset

Olo on sen verran jäsentymätön, että tällä kertaa vuorossa tajunnanvirtana lisää Suomi-loman aikaisia kuulumisiani, olkaa hyvät:

Kävimme lapsuudenystäväni mökillä. Se oli ihana. Kaksivuotiaansa lauloi toistolla kaikkien lastenlaulujen parhaimmistoa Limpsin, lampsin, kakkapatikalla sekä joka joulun suosikkia Joulupukki, Joulupukki, kakkaparta, pissa, pieru. Mökillä ollessa mulla häivähti hetken olo, että haluan asua Suomessa ja vähän landella ja just jossain pienessä töllissä, mutta olen sittemmin palannut takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja tullut todenneeksi, etten ehkä selviäisi hengissä siellä töllissä ja on vaan turvallisempi palata takaisin nykyiseen kotiimme sinne Perttiin.

CF6B50A7-D56C-4BCB-BF71-17768CB41884.jpeg

Eräät lomani odotukset täyttyivät tänään, kun kävimme äitini kanssa Ateneumissa Schjerfbeckin näyttelyssä ja sen jälkeen Tuomaan markkinoilla ja Vanhan Joulutorilla. Näyttely oli upea ja suomalainen käsityö ihanaa, sää ei niinkään. Ajattelin lähteissä, että laitan päälle sellaisen vähän niin kuin kevyttoppiksen, että kyllä se pientä ripsottamistakin kestää. Toki sitten markkinoilla ollessamme alkoi sataa kaatamalla. Siinä matkalla, kun talvisessa kaatosateessa kävelimme ympärillemme katsomatta sateenvarjoa ostamaan, pääsi kaikki maailman sade takistani läpi ja lävisti myös hupparin ja aluspaidan. Kohtuu kylmä oli. Ihan tästä en lähteissä unelmoinut.

Sellaistakin olen tullut tässä ajatelleeksi, että suomalainen tarvitsee tilaa, paitsi ruuhkassa ja silloin, kun pitää päästä Sokoksen ovista ulos. Niistä sitä nimittäin mennään, yhtä aikaa kaikkien muidenkin kanssa kohteliaasti runnoen, oikein sillä lailla massan mukana työntötekniikalla, koska on nimittäin mahdollista, että jos ei nyt heti pääse ovesta ulos niin jää Sokokselle ikiajoiksi. Ja minähän menen siellä ihan onnellisesti muiden mukana. En sano kiitos tai anteeksi tai saisinko tai voisinko, minä kun osaan olla niin hilpeä versio itsestäni täällä Suomessa. Junassakin etuilin erään suloisen mummon eteen vahingossa, kun en nostanut katsettani huppuni alta ehkä kertaakaan keskustan ja oman pysäkkini välillä.

9226DF2D-2E2E-4787-BA21-99757E562958.jpeg

Muuten menee ihan hyvin. Oodi oli aivan mahtava, siis ihan mieletön. Kuopus pyysi tänä iltana niitä vihreitä pampuloita jääkaapista ja tarkoitti rypäleitä. Elämä kaksikielisten lasten kanssa on ihanaa. Elämä kahdessa maassa on myös aika ihanaa. Tai no, elämä on siellä yhdessä ja me vaan käymme täällä toisessa. Ja tätä helpottaa kovasti se, etten minäkään ole kova ikävöimään. Pystyn elämään ilman saunaa ja karjalanpiirakoita, vaikka nautin niistä suuresti nyt täällä ollessani. Ihmisiä ikävöin tuulahduksittain, mutta ystävien kanssa tasan tiedän, että kaikki tulee säilymään ennallaan, vaikka harvoin nykyään nähdäänkin. Joidenkin kanssa pystytään järjestämään vain yhdet treffit koko tälle ajalle nyt kun ollaan täällä ja niin se vaan on luotettava, että ystävyys silti kantaa seuraavaan visiittiimme saakka ja siitä yli. Ja kun tulee aika palata Perthiin, vien sinne myös keskittymiseni. Fomoiluun ei ole ulkosuomalaisella minkäänlaista varaa.

Mutta nyt ollaan vielä täällä ja hyvä niin! Kohti mustaa joulua!

Pari ajatusta lomalta

Loma Suomessa on kulkenut juuri niin laiskanpulskeita latuja pitkin kuin odotinkin. Sään puolesta mulla kyllä muutama toive vielä olisi, mutta katsotaan. Suomalaisen mielestä sää on pukeutumis- ja asennekysymys ja niin se tietysti onkin silloin, kun ei ole muita vaihtoehtoja. On se nyt kuitenkin ääneen sanottava, että jos olisi lunta, kaikki olisi paremmin, mutta eipä sitä voi olosuhteiden muutostoiveissa koskaan liikaa roikkua. Tällainen pimeys on kyllä väsyttänyt ihan tajuttomasti. Muutama lämpöaste ja vesisade joulukuussa haiskahtaa kyllä pahasti ilmastonmuutokselta jopa Helsingissä.

E3B1D2BA-2B3C-401C-A47C-FFD451EAC901Emme ole tälläkään lomalla juosseet, kuten emme lomillamme missään ikinä. Aktiivilomailija ei kuvaa meitä kumpaakaan yhtään, mitä nyt puoliso pelaa pipolätkää aina, kun voi ja minä muuten vaan treenaan jonkun verran sopivasti, ihan sama missä olen, mutta siihen se jääkin. Seikkailullisesti käymme katsomassa hienoimmat paikat kohteesta riippumatta aina jossain vaiheessa lomaa, mutta nekin on nyt täällä päin maailmaa nähty, joten kotoa lähdetään katsomaan vain ystäviä ja heidän kotejaan. Sää ei ole houkutellut edes kaupungille kuin kolmesti, muuten olemme pysytelleet lähiöissä.

Lapset ovat ihmetelleet ääneen, miten ala-asteikäiset lapset voivat kulkea kaupungilla ilman vanhempiaan ja miksi kaikilla on puhelimet. Esikoinen kiinnitti huomiota myös tupakointiin ja valehteli iloisesti tähän liittyen, että Australiassa ei kukaan polta. Puhelimettomuus on kyllä totta ja siitä olen erittäin iloinen. Koska olen tällainen kamalan vanhanaikainen, musta on ihanaa, että lapset kasvavat keskellä kaveripiiriä, jossa mitään laitteita käytetään todella rajoitetusti. Mun huomio taas on kiinnittynyt mm. suuriin koteihin ja kaikkialla vallitsevaan kauniiseen, skandinaaviseen sisustustyyliin. Päivät tuntuvat pimeyden takia pätkäisevän aivan ihme aikaan, eikä yön synkkyyteen tee enää mieli mennä norkoilemaan, vaikka kello olisi vasta viisi iltapäivällä.

14AA1F8F-8D3D-4A2B-B4A0-7A2BB7D2EA63Sitäkin olen miettinyt, että sellaista ei olekaan kuin maailman paras maa tai maailman paras koulu. On erilaista ympäri maailman ja kaiken erilaisuuden ympärillä joukko ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen omaan. Ihmiset, näin lajina, tottuvat niin helposti, luovat aiemmin erikoisesta tai uutuuttaan hohkavasta itselleen uuden tavallisen ja vielä edelleen elämän standardin. Että näin se pitää kyllä ihmisellä asiat olla, kuten meillä on. Tosiasiassa kaikkialla on jotain hyvää ja jotain puutteita, toisissa toki suuriakin. Asiat voi kuitenkin tehdä monella tapaa hyvin.

No, nyt ollaan pohjoisessa, jossa monet asiat ovat ihan mallikkaasti. Enää muutama viikko ja pakkaamme taas laukkumme ja suuntaamme takaisin nykyiseen kotiimme, jossa monet asiat ovat myös ihan mallikkaasti. Molempi parempi.