Kategoria: Loma Suomessa

Pari ajatusta lomalta

~ Anu ~ 5 kommenttia

Loma Suomessa on kulkenut juuri niin laiskanpulskeita latuja pitkin kuin odotinkin. Sään puolesta mulla kyllä muutama toive vielä olisi, mutta katsotaan. Suomalaisen mielestä sää on pukeutumis- ja asennekysymys ja niin se tietysti onkin silloin, kun ei ole muita vaihtoehtoja. On se nyt kuitenkin ääneen sanottava, että jos olisi lunta, kaikki olisi paremmin, mutta eipä sitä voi olosuhteiden muutostoiveissa koskaan liikaa roikkua. Tällainen pimeys on kyllä väsyttänyt ihan tajuttomasti. Muutama lämpöaste ja vesisade joulukuussa haiskahtaa kyllä pahasti ilmastonmuutokselta jopa Helsingissä.

E3B1D2BA-2B3C-401C-A47C-FFD451EAC901Emme ole tälläkään lomalla juosseet, kuten emme lomillamme missään ikinä. Aktiivilomailija ei kuvaa meitä kumpaakaan yhtään, mitä nyt puoliso pelaa pipolätkää aina, kun voi ja minä muuten vaan treenaan jonkun verran sopivasti, ihan sama missä olen, mutta siihen se jääkin. Seikkailullisesti käymme katsomassa hienoimmat paikat kohteesta riippumatta aina jossain vaiheessa lomaa, mutta nekin on nyt täällä päin maailmaa nähty, joten kotoa lähdetään katsomaan vain ystäviä ja heidän kotejaan. Sää ei ole houkutellut edes kaupungille kuin kolmesti, muuten olemme pysytelleet lähiöissä.

Lapset ovat ihmetelleet ääneen, miten ala-asteikäiset lapset voivat kulkea kaupungilla ilman vanhempiaan ja miksi kaikilla on puhelimet. Esikoinen kiinnitti huomiota myös tupakointiin ja valehteli iloisesti tähän liittyen, että Australiassa ei kukaan polta. Puhelimettomuus on kyllä totta ja siitä olen erittäin iloinen. Koska olen tällainen kamalan vanhanaikainen, musta on ihanaa, että lapset kasvavat keskellä kaveripiiriä, jossa mitään laitteita käytetään todella rajoitetusti. Mun huomio taas on kiinnittynyt mm. suuriin koteihin ja kaikkialla vallitsevaan kauniiseen, skandinaaviseen sisustustyyliin. Päivät tuntuvat pimeyden takia pätkäisevän aivan ihme aikaan, eikä yön synkkyyteen tee enää mieli mennä norkoilemaan, vaikka kello olisi vasta viisi iltapäivällä.

14AA1F8F-8D3D-4A2B-B4A0-7A2BB7D2EA63Sitäkin olen miettinyt, että sellaista ei olekaan kuin maailman paras maa tai maailman paras koulu. On erilaista ympäri maailman ja kaiken erilaisuuden ympärillä joukko ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen omaan. Ihmiset, näin lajina, tottuvat niin helposti, luovat aiemmin erikoisesta tai uutuuttaan hohkavasta itselleen uuden tavallisen ja vielä edelleen elämän standardin. Että näin se pitää kyllä ihmisellä asiat olla, kuten meillä on. Tosiasiassa kaikkialla on jotain hyvää ja jotain puutteita, toisissa toki suuriakin. Asiat voi kuitenkin tehdä monella tapaa hyvin.

No, nyt ollaan pohjoisessa, jossa monet asiat ovat ihan mallikkaasti. Enää muutama viikko ja pakkaamme taas laukkumme ja suuntaamme takaisin nykyiseen kotiimme, jossa monet asiat ovat myös ihan mallikkaasti. Molempi parempi.

Jouluun mennään markkinoiden kautta

~ Anu ~ Kommentoi

On lomamme kolmas kokonainen päivä ja olemme taas heränneet ennen neljää. On muuten aivan eri asia olla täällä lomalla nyt kuin viime kerralla, jolloin emme etukäteen tienneet lomamme pituutta. Odottelimme vain viisumiprosessin loppuun saakka ja lopulta päädyimme olemaan Suomessa kaksi ja puoli kuukautta. Tällä kertaa viisumit on, koti on, ja me olemme täällä käymässä kuuden viikon ajan. Nyt tuntuu kaikki oikealta, toisin kuin viimeksi.

Kulttuurishokkiakaan en enää odota, viime vuonna se oli se pahin. Nyt vaan lähinnä hullaannun joulusta ja eilen tajusin, miksi.

Joulu itsessään on toki nopea tapahtuma ja toisinaan mukavampi kuin toisinaan. Mutta se on se tämä aattoon vievä joulukuu tapahtumineen, mitä mä niin täällä pohjoisessa rakastan. On joulupolkua, myyjäisiä, kauneimpia joululauluja, jotain tontturiehaa ja askartelua ja kuumaa mehua pakkasessa. Tapahtumia on museoissa, kirjastoissa, elokuvateattereissa. Helsingin keskusta on täynnä jouluvaloja. Tämän takia minä siihen joulutunnelmaan aina täällä pääsen. Rakastan vaellella markkinoilla ja myyjäisissä ja joka kerta olen aivan valtavan vaikuttunut siitä, että maailmassa on ihmisiä, joilla on tällaisia kädentaitoja ja myös luonnetta taitojaan harjoittaa.

792CB162-508A-4E30-8770-F5FD0FB6A33E

Vaikka olihan sitä jouluista Konallakin. Siellä on esimerkiksi joka vuosi näihin aikoihin kylän pääkadulla joulukarnevaali, jota katsellaan kadun reunamilla istuen. Siitä sitten ohi kävelee tai autoillaan ajelee erinäistä porukkaa jouluisissa asuissaan. Mutta älkää ajatelko mielissänne mitään Aleksin joulukadun avajaisia, vaan ennemminkin entisen ala-asteenne rekvisiittavarastoa ja sieltä löytyneitä eriparisia aarteita. Joka vuosi myös joulupukki shortseissaan pyöräilee kadun läpi ja ukulele soi. Ja kuten aina Amerikassa, pääasia on sokerissa: jokainen kulkueen ryhmä heitteli kadun varrella pussukoineen odottaville lapsosille irttareita. Karkkia oli kaduilla enemmän kuin keskivertopenkkareissa.

Oli Konalla myös eräässä naapurustossa se setä, jolta on lähtenyt jouluvalojen kanssa vähän käsistä. Jo vuosien ajan hän on houkuttanut kotitalolleen ohikulkijoita valoshowlla, jollaista en vertaistaan ole koskaan nähnyt. Huhun mukaan hän on alkanut pyytää naapureiltaan rahaa tämän yhteisen kokemuksen ylläpitoon, koska ei pysty maksamaan joulun alla syntynyttä valtavaa sähkölaskua enää yksin. En tiedä, miten tarina päättyi.

8F99D99E-0683-454F-8F63-63A652498C37

Ja vaikka kaikki tämä oli aivan ihanaa, oikeasti, aion silti aivan häpeilemättä ottaa nyt kaiken irti siitä joulusta, jonka tunnen ja jonka haluan lapsillekin esitellä. En nimittäin yhtään tiedä, mitä he oikeasti Suomen joulusta tai talvesta tai pakkasriehoista muistavat, varsinkaan perheemme nuorimmainen. Ainakin ensimmäisen aamun kriisistä päätellen talvipukeutuminen otti Kuopuksella koville. Viimeeksi tuoreena nelivuotiaana kylmässä ollut ei meinannut väsypäissään millään suostua pukemaan toppavaatetta päälle, koska ne olivat niin pulleat. Kärsivällisen isänsä ulos kantamana vietiin sitten lapsi itkien ulkoilemaan. Siellä oli aika nopeasti huomannut, että täällä vaatetta tosiaan tarvitaankin vähän eri tavalla kuin nykyisessä tai edellisessä kotipaikassa. Siihen kuivuivat kyyneleet pienen matkaajan poskille ja leikki pääsi alkamaan.

Täällä päin palloa pidetään myös pikkujouluja, mikä ainakin meidän ystävien kesken maailmalla oli aivan vieras käsite. Kaupasta saa glögiä ja joulutorttuja. Ja kaikki tämä on musta aivan ihanaa. Olen aina selvinnyt tästä pimeän ajasta joulun odotuksella ja kaupungin moninaisia joulutapahtumia koluten – talvimasennus iski mulla aina heti tammikuun alusta, kun olisin halunnut tämän vuodenajan olevan jo ohi. Nyt olemme täällä vuoden parhaimman ajan, jos kesää ei lasketa ja minulta kysytään. Ja toki kysytään, omassa blogissa.

7FEC36FC-A014-4D9F-89D7-9F2D64E69E9B

On lomamme ensimmäinen viikko. Unirytmi on edelleen kallellaan ja väsyttää aivan tajuttomasti. Muuten kaikki hyvin.

Suomessa

~ Anu ~ 2 kommenttia

Olemme taas selvinneet Suomeen. Meidän kaikista pitkistä matkoista tämä nousee ehdottomaan kärkeen: vaikka koneissa istuminen aina yhtä puuduttavaa onkin, Perthin ja Helsingin väli taittui kyllä helpommin kuin yksikään pitkä matka Konan ja Helsingin välillä. Lensimme Qatar Airwaysilla ensin vähän alle 12 tuntia Dohaan, josta kolmen tunnin layoverin jälkeen noin kuudessa tunnissa kotiin. Jo ennen lähtöä lapset tuumivat, että matka mummilaanhan on lyhyt. Kaikki riippuu niin näkökulmasta.

C9E312BB-9352-4CB8-974C-E5DE66B64D6C

Esikoinen nukahti Perthissä iltayhdeltätoista jo ennen kuin kone ehti ilmaan ja molemmat nukkuivat sikeästi vähän reilu viisi tuntia. Mä en taaskaan nukkunut juuri yhtään. En vaan osaa, vaikka kuinka taas yritin. Kuopuksen pää oli mun sylissä, jalat puutui, tuli turbulenssia, illallistarjoilu klo 00:30, niskaa ei saanut hyvään asentoon millään. Mutta ei se haittaa, olen tähänkin jo tottunut. Loppuaika kulutettiin tauotta koneiden elokuva- ja pelitarjontaa, koska koneissa ei ole ruutuaikaa. Lapset eivät taaskaan syöneet juuri mitään, mutta ei siitäkään jaksa enää stressiä ottaa. Kaiken kaikkiaan kaikki meni jotenkin mukavan siivosti tällä kertaa.

Mä jo kentällä lähteissä tunsin suurta ylpeyttä, kun kävelin mun reissuperheen perässä ja katselin kahta reppuselkäistä alakoululaista, jotka ovat jo tähän ikään nähneet enemmän kuin monet aikuiset. Jotka ymmärtävät kulttuureja, erilaisuutta ja eriarvoisuutta jo nyt aika syvällisellä tavalla ja puhuvat englantia kuin äidinkielenään. Miten rikasta tämä elämä on viime vuosina ollutkaan, siitä mä en meinannut millään päästä yli. Toivottavasti jatkuukin näin.

96006BC6-F435-480C-AB48-F95052168959

Helsinki-Vantaalla meitä oli vastassa perhettä ja muutama ystävä. Ilma oli ihan ihmeellistä hengittää. Nollan tuntumassa oleva lämpötila tuntui tosi kylmältä pidemmän tauon jälkeen, mutta mukavan raikastavalla tavalla. Ajelimme vanhempieni luokse heidän Keskuspuiston reunamilla sijaitsevaan kotiinsa Helsinkiin, jossa aina vierashuoneessa lomiemme ajan asumme. Äitini oli laittanut Esikoisen toivomaa lempiruokaa, sanotaan kuorossa: nakkikeittoa, sekä tarjolle erilaisia ruisleipiä, kauraleipiä ja karjalanpiirakoita. Oli monenkirjavaa leivänpäällistä, hedelmiä, kahvia ja suklaata. Tämä vieraanvaraisin ihminen, jonka tunnen, oli myös järjestellyt meille vierashuoneeseen varastossa odotelleet talvikengät ja -takit hyllyille, ostanut valmiiksi xylitolia odottamaan ja kaikille uudet yöpuvut ja hammasharjat tervetuliaislahjoiksi. Neljän jälkeen laskeutuneen pimeyden jälkeen ihastelin jouluvaloja parvekkeella ja olin kyllä taas tosi onnellinen, että päästiin täksi jouluksi Suomeen.

Karjalanpiirakoiden, graavilohen ja saunan jälkeen vatsat ja mielet oli niin täynnä Suomea, että painelin lasten kanssa vähän ennen kuutta nukkumaan. Puoliso sinnitteli kahdeksaan ja heräsi ihan yhtä aikaisin kuin mekin, neljältä. Ei toiminut tälläkään kertaa siipan yritys siirtää rytmiä kerralla.

F06E9186-1030-4A3C-81AE-4D2D8615660C

Meidän perhe on tällä hetkellä aika onnellinen monesta asiasta. Siitä, että koti on nyt Perthissä. Siitä, että mummila on Suomessa. Siitä, että elämässä on nyt nämä molemmat paikat ihmisineen, Helsinki ja Perth – Konaa unohtamatta.