Konan kaunein joulu

Mä tykkään joulusta ja siihen kuuluvista, joka vuosi toistuvista, omista rutiineista, kuten soittolistasta (joo tiedättekö, Mariah Careyn All I want for Christmas ja Loirin Sydämeeni joulun teen, ai että). Tänä vuonna kuunneltiin uutena Club for Fiven Joulun Parhaat-levyä ja vitsit kun olikin hyvä. Siinä autossa Konan pohjoisosia ajellessamme, palmujen huojuessa oikealla ja meren kimmeltäessä vasemmalla, tunnelmoitiin muun muassa Varpusta jouluaamuna. Ei sopinut sitten yhtään maisemaan se. Muutenkin vähän haki tämä oma joulufiilis, koska linkitän sen tietynlaiseen arvokkaaseen melankoliaan, jota niin rakastan, ja toki pimeään ja kylmään. Kaikki edellä mainitut paistavat täällä poissaolollaan, ihan sillä lailla kirjaimellisesti.

Ensimmäinen joulumme tropiikissa on juhlittu kuitenkin onnistuneesti leppoisin menoin. Ennen aattoa otin asiakseni keksiä kivoja tarjoiltavia välipalaksi joulupuuron (ystäväni toi Risellaa Suomesta) ja illallisen välissä. Pinterest on siitäkin ihana, että siellä pääsevät inspiroitumaan me vähän toistaitoisemmatkin. Kauniit kuvat luovat uskoa kömpelöihin käsiin ja saavat luottamaan omaan osaamiseen, vähän liikaakin.

Laitoin äitini pilkkomaan kiivit ja asettelemaan ne kuusen muotoon samalla, kun itse järjestelin tonttuja riviin. Hirmu kivat tuli. Esillepano oli ennen kaikkea aivan ensiluokkainen ja työnjälki kuin esikuvillaan.

Screen Shot 2017-12-25 at 20.23.27
Strawberry Santas by Smart School House
26104736_10159740643495203_317212426_o
Mansikkatonttuloiset by yours truly.

26102107_10159740643595203_1561322073_o

Jouluillallisen salaatin meinasin asetella joulukranssin muotoon, mutta jostain syystä jäi tekemättä.

Toisaalta, ei mikään näytä täällä keltaisen kemmeltäessä seiniltä ja vanhojen huonekalujen varjossa kauniilta kuitenkaan. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, kun vielä asuttiin valkoisessa kodissa ja syötiin ruokamme ihan itse ostamistamme astioista. Huomaatteko kuitenkin yrityksen? On orkideaa ja kornia valoporoa tunnelmaa luomassa, jouluomenista puhumattakaan.

26134077_10159740643790203_994948515_o

Olemme koko sakki jouluruokien ystäviä noin suurin piirtein, mutta täällä niitä ei oikein jaksanut alkaa itse alusta saakka vääntämään. Päädyimme ostamaan kinkkua ja kalkkunaa muille, ja mulle ja vähän muille graavilohta. Äitini loihti jonkun ihmeen hyvän riisin, jonka seassa oli granaattiomenan siemeniä ja pistaasipähkinöitä ja jotain taikaa. Vesimelonista sivaltelin piparkakkumuoteilla tähtien ja sydänten muotoisia paloja, mitä etenkin Kuopus osasi arvostaa. Lapset saivat kumpikin toivoa juhlapöytään omat lempiruokansa, joten heidän lautasiltaan löytyi jokaisen joulun kovimmat gourmetannokset: makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.

Konan kuvauksellisin joulu jatkui rannalla ja päättyi lautapeleihin. Esikoisen sanoin: ei ollut yhtään outoa viettää joulua täällä. Mulla oli kyllä ikävä ystäviä ja Kuopuksella lunta, mutta muuten selvittiin ihan hienosti.

Kunnolla kahden kesken ensimmäisen kerran puoleen vuoteen

Jätimme kesällä kotimaahan monen muun asian lisäksi myös turvaverkkomme (lue: lapsia mielellään hoitaneet ihmiset). Verkot ovat alkaneet täällä hiljalleen ympärillemme taas kehittyä ja muutamat uudet ystävät ovat meille jo ihan extended familya, mutta on tämä silti melkoisen eri asia nyt, kun lasten isovanhemmat ovat täällä. Se ihan oikea family.

25634965_10159718672365203_1681929345_oVanhempani tarjosivat meille joululahjaksi kolme yötä Hilton Waikoloassa, jossa vietimme elokuussa silloisten uusien ystäviemme kanssa myös puolison synttäreitä. Täällä ollaan. On satanut aivan koko ajan, mikä on täällä todella poikkeuksellista. Sateen ropsotellessa niskaan meiltä kysyttiin eilen porealtaassa, että mitä Konalla tehdään silloin, kun täällä sataa. Emmehän me osanneet mitään järkevää sanoa, kun ei täällä juuri koskaan sada.

Olemme laiskotelleet tässä ihan varastoon. Olemme vaeltaneet täällä hissuksiin samanmoista ympyrää aamusta iltaan: syömään, huoneelle katsomaan Netflixiä, porealtaaseen. Syömään, huoneelle nukkumaan päikkärit, kahville, porealtaaseen. Kuntosalille. Syömään. Kahville. Porealtaaseen. Nukkumaan. Syömään. Nukkumaan. Vähän punaviiniä.

Eilen paikalliset parhaat ystävämme jättivät omat yhteensä seitsemän lastaan hoitajille ja teimme saman yhdessä. Syömään. Porealtaaseen. Meidän huoneelle istumaan iltaa yhdessä. Juustokakkua.

25625570_10159718672390203_24029828_o

25634755_10159718672425203_1397717695_o

On ollut kyllä aika huippua. Rentoa ja hauskaa, myös englanniksi. Eikä sade ole haitannut yhtään. Tällä kertaa ei ole ollut mitään painetta nähdä mitään tai olla edes altaan reunalla. Toki altaat ovatkin olleet sateen ja sinne ajautuneen mutaliejun takia suurimman osan aikaa suljettuina, mutta se nyt on semmosta. Olemme aika tyytyväisinä lähteneet aamulla liikkeelle klo 11.30. Olemme aika tyytyväisinä jättäneet väliin hotellin tarjoamat iltamenot ja nukkuneet ihan onnellisina melkein kymmentä tuntia yössä, kertaakaan heräämättä.

Äsken käytiin syömässä. Nyt vähän vuokraelokuvaa. Sitten nukkumaan.

Ehkä vähän punaviiniä.

Loma alkoi ja joulukin tuli

Olin melkein koko viime viikon sairaana. Katselin Frendien vitoskautta läpi ja lähettelin upeita videoviestejä Suomeen yhdelle ystävälleni, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta. Perjantaiaamuna pesin hiukset ja tsemppasin itseni lasten joulujuhlien yleisöön. Esikoinen lauloi Jingle bellsin ja Joy to the worldin varsin reippaasti eka- ja tokaluokkalaisten kanssa ja sai Excellent Progress Certificaten. Tavallaan voisin jättää kertomatta, että saman diplomin saa aina jokainen ekaluokkalainen tässä koulussa, mutta menköön nyt, kerrankin rehellisyyden piikkiin. Kuopus seisoi hymyillen lavalla hulavaatteet päällä ja tanssi aina silloin, kun muisti. Tai halusi. Vaikea nyt mennä sanomaan, kun en kysellyt.

25508643_10159703832150203_292120205_o

Molempien juhlissa mulla nousi kyyneleet silmiin. Siellä ne nyt olivat, joukon mukana selät suorina ja molemmat vierailla kielillä laulaen. Mele kalikimaka alkoi tytön esitys havaijin kielellä ja päättyi englannin kieliseen, koko päiväkodin ja eskarin porukan korkealta ja kovaa raikuvaan yhteislauluun. Liikuttavat pienet ihmiset, jotka ovat selvinneet hienosti ensimmäisestä lukukaudesta uudessa maassa, uudessa kulttuurissa, uusissa ympyröissä ja vieraalla kielellä.

Perjantai-iltana ajelimme leit käsissämme lentokentälle ja vastaanotimme vieraat, joita muksut ovat viimeiset kaksi viikkoa odottaneet enemmän kuin joulupukkia koskaan. Vanhempani, eli tuttavallisemmin mummi ja ukki, saapuivat tänne kauas kanssamme loman viettoon. Äitini on sillä tavalla pula-ajan lapsia, että kun kokkaa, kokkaa aina varulta viidellekymmenelle, ettei nyt ainakaan vahingossa kesken lopu. Näköjään tämä sama mentaliteetti ulottuu myös tuliaisten määrään: saimme kilotolkulla (enkä melkein edes liioittele) suklaata, xylitol-pastilleja, salmiakkia, paitoja, yökkäreitä ja minä lahjaksi myös uuden kameran nyttemmin hajonneen, epäonnisen Canonini jatkajaksi. Äitini onnistui tällä kertaa ylittämään jopa itsensä.

25510719_10159703819770203_85718239_o25485293_10159703443090203_835391286_o

Lapset ovat olleet enemmän kuin onnellisia vieraista. He nukkuvat yhdessä samassa huoneessa, katsovat elokuvia sylikkäin, kuuntelevat kirjoja, joita heille luetaan ja kertovat tarinoita syksyn varrelta. Osa on totta, osa ehkä ei.

Eilen menimme Konaa ympäri aivan turisteina ja esittelimme uutta kotikaupunkiamme isovanhemmille suurella lämmöllä. Kävimme syömässä rannassa ravintolassa, jossa ei yhtään paikallista näkynyt, mutta jonka mahi-mahi oli aivan tajuttoman hyvää. Siis oikeasti ihanaa. Jos kuvaisin ruokaa noin yleensä, laittaisin siitä kuvan nyt tähän.

Loman aikana on tarkoitus viedä vanhuksia (vitsi oli) ainakin vesiputouksille, tulivuorelle ja ystäviämme tapaamaan. Meinaamme myös ottaa ilon irti hoitajista siinä määrin, että käymme ilman pieniä ihmisiä ystäviemme luona iltoja istumassa. Ihan vain aikuisten kesken. Olkoonkin, että puoli vuotta täällä on mennyt melkoisen kevyesti ilman hoitoapua, on se nyt erittäin tervetullutta.

Saatan lähteä iltaisin ulos vain, koska voin.