Samaan aikaan Perthissä

Aloin kirjoittaa tätä postausta lauantaina ja tänään aloitin koko homman melkein kokonaan alusta. Niin nopeasti muuttuvat tilanteet nyt täällä päin maailmaa ja rajoituksia tulee uusia ja niitä tarkistetaan ja tiukennetaan päivittäin. Australiassa on Australian Government Department of Health-sivuston mukaan tänään raportoitu 2136 koronavirustartuntaa, joista 175 täällä Länsi-Australiassa. Pahimman iskun saanut osavaltio New South Wales on Perthistä suunnilleen yhtä kaukana kuin Barcelona Helsingistä, joten osaan kertoa kutakuinkin vain siitä, miltä täällä meidän suunnilla asiat nyt näyttävät. Länsi-Australian pinta-ala käsittää melkein kolmasosan koko maasta: 2,6 miljoonaa km2. Asukasluku täällä on pieni suhteessa kokoon, vain 2,6 miljoonaa ja siitä vähän alle 2 miljoonaa täällä Perthissä. Asumme maailman eristäytyneimmässä miljoonakaupungissa ja seurailemme eniten oman osavaltiomme koko ajan muuttuvaa tilannetta.

A4639103-2224-4628-830A-C4CACB4B044E

Australia sulki rajansa matkailijoilta viime viikolla. Sitä ennen maahantulijat oli asetettu pakolliseen itsensä kahden viikon karsinointiin, mitä ei kuitenkaan toki voitu valvoa mitenkään. On siis hyvinkin mahdollista, että tässä maassa on juossut oireettomia taudinkantajia vapaana viimeiset viikot ja joudumme niittämään tätä satoa hyvinkin pian. Australian osavaltiot ovat nyt myös sulkeneet rajojaan ja kaikkea toisesta osavaltiosta toiseen tapahtuvaa ei-pakollista siirtymistä tulisi välttää. Henkilön, joka nyt siirtyy maan sisällä, tulisi olla karanteenissa 14 päivää saapumisensa jälkeen. Onko, sitä kukaan tuskin tietää.

Eilen puoliltapäivin suljettiin elokuvateatterit, baarit, kirkot ja seurakunnat, liikuntasalit ynnä muut vastaavat sisätilat – mutta koulut ovat edelleen auki näillä näkymin pääsiäisenä alkavaan lomaan saakka.

Australian schools will remain open until the end of the term and will reopen after the Easter holidays, based on current medical advice, Prime Minister Scott Morrison says.

“There is no change to the medical expert advice in relation from the AHPPC panel, the medical expert panel from the states and territories in their advice to the National Cabinet in relation to the health advice,” Morrison told media (7NEWS) on Sunday.

Joidenkin osavaltioiden koulut ja jotkut yksityiset oppilaitokset ovat jo sulkeneet oviaan, mutta Länsi-Australia pitää vielä pääministerin ohjeistuksella kaikki julkiset koulunsa auki. Tämä päätös on saanut täällä osakseen paljonkin hämmennystä ja osa perheistä on jo ottanut lapsensa pois koulusta. Pääministerin julkistama järkeily perustuu kuulemma siihen, etteivät päättäjät halua koululaisia hengailemaan kaupungille tautia saamaan tai sitä levittämään samalla, kun vanhemmat ovat töissä, tai vaihtoehtoisesti isovanhempia riskiryhmänä heitä kotiin hoitamaan. Ja minä suomalaisena mietin, että onhan muukin maailma tämän haasteen pystynyt poikkeusoloissa järjestämään. Meidän koulun loma alkaa viikon etuajassa ensi viikon perjantaina, mutta me ollaan tässä pohdittu ja opettajien kanssa puhuttu, että otettaisiin lapset kotiin jo ennen sitä. Tämä asia nyt päätettiin ainakin tänään meidän puolesta, kun molemmat koululaiset heräsivät aamulla kohtuu kovaan yskään. Minkäänlaisissa flunssaoireissa ei joka tapauksessa ole kouluun nyt menemistä, että tässä taas katsellaan ja seuraillaan tilanteen etenemistä kotoa käsin. Me kävimme eilen ostamassa lisää vähän normaalia enemmän säilykkeitä, pakasteita, kaurahiutaleita ja riisiä kotiin sekä uusia pelejä, piirustuspaperia, palapelejä ja muovailuvahaa tuleville kotipäiville.

0E1E788E-7EF2-4669-BB81-D9E8DEC2EFC8

Olen täältä käsin tiiviisti seurannut kavereideni ja blogituttujeni uskollista lukittautumista koteihinsa ja samalla mielessäni kiitellyt, miten meidän omat kaverit täällä Perthissä tätä koronatilannetta ovat pyrkineet hoitamaan. Vielä viime viikonloppuun asti annoin itseni uskoa, että suurin osa ihmisistä ottaa tämän tilanteen vakavasti – ja sitten me päätimme viedä lapset lauantaina ulos. Ihan nelistään vaan lähdettiin, Esikoinen otti skeitin mukaan ja Kuopus skuutin ja autossa matkalla puistoon psyykkasimme lapset niin, että nyt ei sitten tutustuttaisi uusiin kavereihin ollenkaan. Ajattelin, ettei siellä varmaan paljoa ihmisiä tällaisena ensimmäistä, suurempaa tautiaaltoa odottavana aikana olisikaan ja olihan päällä jo viralliset social distancing-määräyksetkin. Meidän oli kuitenkin kaikkien pakko päästä vähän ulos ja yhdelle isommalle ruohokentälle frisbeetä heittelemään. No, maailma se vaan pyörii radallaan, sen huomasin taas, kun pääsimme perille. Ruohokentän reunalla oleva leikkipuisto oli tupaten täynnä perheitä, synttäriporukoita ja piknikvilttejä. Ilmapalloja, sipsipusseja ja kaveriröykkiöitä, likaisia käsiä, räkäisiä neniä, eikä huolen häivää maailmasta. Meidän lapset pitivät kyllä itsensä aktiivisesti erossa muista ja ympärillämme leijui jatkuva käsidesin tuoksu, mutta sisälläni kasvoi pieni huoli siitä, mihin tämä maa vielä tartuntojen suhteen rysähtää. Aloin myös epäillä omaa järjenjuoksuani ja mietin, että mitä ihmettä me teimme siellä kaiken sen sekoilun keskellä. Olin lähteissä kuvitellut eteeni lähinnä tyhjinä ammottavat nurmet, koska niitä täällä kyllä myös piisaa ja tilaa saa ympärilleen niin halutessaan, mutta nyt meni kyllä huti niin että hujahti.

Yksi joukko kansaa on kritisoinut Australian hallitusta hitaista toimista koronaan liittyen. Toisaalta myös osa kansan syvistä riveistä on edelleen sitä mieltä, että pelko viruksesta on ainoastaan median luomaa ja tietenkin joku muistaa aina mainita, että tavan flunssaan kuolee enemmän porukkaa kuin COVID-19:ään. Ja sitten toisaalla on päällä ostopaniikki ja hyllyt loistavat tyhjyyttään, kun maailmanlopun tunnelmissa ostetaan tavaraa seuraavalle puolelle vuodelle. Värikästä on valmistautuminen tai valmistautumatta jättäminen ainakin vielä tässä vaiheessa täällä päin maailmaa. Osa ihmisistä yrittää puhua järkeä muille ja pyytää porukkaa pysymään enemmän kodeissaan, mutta tätä ei kyllä ainakaan meidän nurkilla katukuvassa huomaa vielä mitenkään. Juhlat näemmä jatkuvat, kunnes ne joku pakolla lopettaa.

AB8C08A0-C3EE-4FDC-B5FD-D13B3FA5F21C

Meillä on nyt leikkipuistot puistoiltu, mutta niin pitkään kuin voimme, tulemme jatkamaan oman perheen kesken ulkoilua. Suomessa menisimme keskenämme metsään, täällä suunnataan pyöräteille ja luonnonsuojelualueille. En todellakaan voi sanoa, etteikö tuleva mahdollinen pakkolukittautuminen kotiin mietityttäisi aika paljonkin etukäteen. Luulen, että me kuitenkin tästäkin selvitään ja uskon meidän säilyttävämme samalla myös mielenterveytemme, ainakin noin suunnilleen. Mahdollisten kriisien läpi on helpompi mennä, kun niitä päin lähdetään vahvemmalta alustalta. Täysin toista se on niillä, jotka joutuvat kohtaamaan poikkeustilanteen valmiiksi rikkinäisestä elämäntilanteesta käsin, eikä silloin edes hyvän syyn antaminen karanteenille välttämättä auta omaan oloon.

Pohjoisella pallonpuoliskolla odotetaan kevättä, täällä maaliskuu on ensimmäinen syksyä enteilevä kuukausi. Säät ovat päivisin vielä lempeän lämpimät, iltaisin tarvitsee välillä jo pitkähihaista. Ulkona on kauniin kuulasta, kirkasta, puhdasta. Luonto tuntuu lepäävän tyytyväisenä, kun meitä ihmisiä vuorostaan ravistellaan enemmänkin.

Uudelle vuosikymmenelle!

Tämä kuluva vuosikymmen on ollut tuhansien (dramatiikalla on hyvä polkaista käyntiin tänäänkin) muutosten vuosikymmen. Isoin muutos oli heti alkuun se, että Esikoinen syntyi ja pari vuotta myöhemmin mukaan tuli Kuopus. Juuri ennen Kuopuksen syntymää anoppini kuoli syöpään, joka hänelle oli diagnosoitu viikkoa ennen puolisoni siskon hautajaisia. Ihan kamalia asioita tapahtui siis rinnan ihanien asioiden kanssa ja teki niistä vuosista aivan sekopäisiä.

D3468554-04E6-4781-92FB-1F793D0C8E9A.jpeg

6B9F0FB8-0FEA-49A7-89D1-2A7CFEE423A5.jpeg

Pääsimme kiinni Helsingin tonttiarvonnan kautta tulleeseen pieneen vuokratonttiin ja aloimme rakentaa sievää Kastellia kesällä 2014. Asuimme rakentamisen ajan ahtaissa neliöissä ja muutimme uuteen kotiimme helmikuussa 2015. En ollut onnessani siitä, että rakensimme kodin, johon nyt voisimme jäädä paikoillemme, vaan silmissäni kiilui heti mahdollisuus asua ulkomailla ja vuokrata taloa sen aikaa, kun olisimme pois. Lopulta päädyimme myymään talon ennen lähtöämme keväällä 2017, sillä alkoi vaikuttaa välittömästi siltä, ettemme ole ehkä palaamassa takaisin.

DAF2283B-3D3C-45C7-A30A-91FDC71C4E31

044E1FEA-04A3-4D92-831C-EBB04E72EF7D
Kuva: Jani Laukkanen

Lauloin vähän yli puolet tästä vuosikymmenestä (ja muutaman vuoden edellisestä) Higher Groundissa ja konsertoin jengin kanssa mm. Pori Jazzeilla, Helsingin Juhlaviikoilla, Viapori Jazzissa, SuomiLovessa sun muissa ohjelmissa, UMOn ja Timo Lassyn kanssa, Savoyssa, Aleksanterin teatterissa ja Kulttuuritalolla. Ja vaikka missä muualla. Alkuvuosina menin treeneihin aina itkemään, mutta onneksi kääntyi nauruksi jossain vaiheessa matkaa tämäkin taival.

Olin lasten kanssa kotona neljä vuotta ja jossain kohtaa kotiäitiyttä päätin vaihtaa alaa ja aloin opiskella kognitiivista lyhytpsykoterapiaa ja transaktioanalyysia. Opetin ammatillisesti haastavia luokkia ja väsähdin vähän kaikkeen keväällä 2016. Silloin sitten mutkan kautta tultiin siihen tulokseen, että haaveemme asua ulkomailla saattaisi vihdoin olla mahdollinen toteuttaa. Tulevasta muutosta Konalle tiedettiin jo elokuusta 2016 saakka, eli melkein vuoden päivät ennen varsinaista muuttoa.

0i+emlzBQ5+7XBSXgIb3KA_thumb_3a2

F%qcPge3RqyQCfUc3kXJhQ_thumb_42a3

Dokumentoin tätä vuosikymmentä nyt kolmanteen blogiini. Vähänpä tiesin näki päivänvalon muistaakseni vuoden 2013 alussa ja pysyi voimissaan yli kaksi vuotta. Ekan blogin ajoilta muistan erityisesti tajuttoman ihanat lukijat, monet kommentit (aina!) ja porukan, jonka kanssa tavattiin ekan kerran ehkä 2014. Perillä-blogia kirjoitin jonkun aikaa jossain vaiheessa ja tämän nykyisen aloitin juuri ennen meidän muuttoa kesäkuussa 2017. Bloggaaminen on tosi kivaa, vaikka aina välillä unohdan sen ja lopetan koko homman.

Tämä vuosikymmen on ollut ihan kreisi. En osaa suunnitella oikein mitään tälle tulevalle. Vieköön elämä, kyllä meitä saa kuljettaa. Nyt ainakin on jo vähän ikävä kotiin, eli 2020 saa alkaa ensin mökiltä Etelä-Karjalasta ja lähteä sitten jo kohtapuoliin ainakin jonkinlaiseen liitoon Australiassa. Kyllä seuraavan kympin soisin olevan vähän rauhallisempi, mutta tulkoon mitä tulee. Minä odotan.

Pari ajatusta lomalta

Loma Suomessa on kulkenut juuri niin laiskanpulskeita latuja pitkin kuin odotinkin. Sään puolesta mulla kyllä muutama toive vielä olisi, mutta katsotaan. Suomalaisen mielestä sää on pukeutumis- ja asennekysymys ja niin se tietysti onkin silloin, kun ei ole muita vaihtoehtoja. On se nyt kuitenkin ääneen sanottava, että jos olisi lunta, kaikki olisi paremmin, mutta eipä sitä voi olosuhteiden muutostoiveissa koskaan liikaa roikkua. Tällainen pimeys on kyllä väsyttänyt ihan tajuttomasti. Muutama lämpöaste ja vesisade joulukuussa haiskahtaa kyllä pahasti ilmastonmuutokselta jopa Helsingissä.

E3B1D2BA-2B3C-401C-A47C-FFD451EAC901Emme ole tälläkään lomalla juosseet, kuten emme lomillamme missään ikinä. Aktiivilomailija ei kuvaa meitä kumpaakaan yhtään, mitä nyt puoliso pelaa pipolätkää aina, kun voi ja minä muuten vaan treenaan jonkun verran sopivasti, ihan sama missä olen, mutta siihen se jääkin. Seikkailullisesti käymme katsomassa hienoimmat paikat kohteesta riippumatta aina jossain vaiheessa lomaa, mutta nekin on nyt täällä päin maailmaa nähty, joten kotoa lähdetään katsomaan vain ystäviä ja heidän kotejaan. Sää ei ole houkutellut edes kaupungille kuin kolmesti, muuten olemme pysytelleet lähiöissä.

Lapset ovat ihmetelleet ääneen, miten ala-asteikäiset lapset voivat kulkea kaupungilla ilman vanhempiaan ja miksi kaikilla on puhelimet. Esikoinen kiinnitti huomiota myös tupakointiin ja valehteli iloisesti tähän liittyen, että Australiassa ei kukaan polta. Puhelimettomuus on kyllä totta ja siitä olen erittäin iloinen. Koska olen tällainen kamalan vanhanaikainen, musta on ihanaa, että lapset kasvavat keskellä kaveripiiriä, jossa mitään laitteita käytetään todella rajoitetusti. Mun huomio taas on kiinnittynyt mm. suuriin koteihin ja kaikkialla vallitsevaan kauniiseen, skandinaaviseen sisustustyyliin. Päivät tuntuvat pimeyden takia pätkäisevän aivan ihme aikaan, eikä yön synkkyyteen tee enää mieli mennä norkoilemaan, vaikka kello olisi vasta viisi iltapäivällä.

14AA1F8F-8D3D-4A2B-B4A0-7A2BB7D2EA63Sitäkin olen miettinyt, että sellaista ei olekaan kuin maailman paras maa tai maailman paras koulu. On erilaista ympäri maailman ja kaiken erilaisuuden ympärillä joukko ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen omaan. Ihmiset, näin lajina, tottuvat niin helposti, luovat aiemmin erikoisesta tai uutuuttaan hohkavasta itselleen uuden tavallisen ja vielä edelleen elämän standardin. Että näin se pitää kyllä ihmisellä asiat olla, kuten meillä on. Tosiasiassa kaikkialla on jotain hyvää ja jotain puutteita, toisissa toki suuriakin. Asiat voi kuitenkin tehdä monella tapaa hyvin.

No, nyt ollaan pohjoisessa, jossa monet asiat ovat ihan mallikkaasti. Enää muutama viikko ja pakkaamme taas laukkumme ja suuntaamme takaisin nykyiseen kotiimme, jossa monet asiat ovat myös ihan mallikkaasti. Molempi parempi.