Välillä en meinaa uskoa itsekään, miten makoisissa paikoissa olemme viime vuosien aikana voineet asua. Mutta uskokaa tai älkää, ihminen tottuu kaikkeen, jopa Havaijilla asumiseen. Mua on vaivannut viime viikkoina ajatus, että mulla ei ole yhtään mitään kerrottavaa teille, joten kurottauduin avun puoleen: kysyin Instagramissa blogini lukijoilta, että mikä aihe täällä blogissa kiinnostaisi ja tajusin, miten vähän olen kirjoittanut ihan tavallisista asioista. Vastanneita kiinnosti mm. mun ja meidän työt, lasten koulukuviot, syöminen, meidän arkipäivien kulku, miten parisuhde jaksaa muuttojen keskellä ynnä muut mainiot aiheet. Kiitos niistä kaikille. Aloitan toiveella vertailla Havaijia ja Australiaa keskenään.

Sanoin tämän jo stooreissa, mutta siis minähän en muutaman kuukauden Perthin asumisen jälkeen ole toki mikään Australian asiantuntija. Nyt otan kyllä rohkeasti tämän roolin kuitenkin vastaan, koska onhan minulla jo mielipiteitä ja niitä saa myöhemmin muuttaa. Aloitetaan pikku faktatuokiolla.

Otsikon kirjoitusmuoto Hawai’i on Havaijin kieltä ja lausutaan kutakuinkin Hava-ii. Se, miksi saarirykelmän nimi on päätetty suomeksi kirjoittaa muodossa Havaiji, on minulle suuri mysteeri. Aussit lyhentävät kotimaansa usein muotoon Straya, mutta niin sinuiksi en ole vielä tämän kirjoituasun kanssa tullut, että käyttäisin sitä itse. Annetaan sille aikaa.

Tulossa siis kaksi vuotta Big Islandilla ja reilu kolme kuukautta Perthissä asuneen kokemusasiantuntijan ehdottoman puolueelliset näkemykset näistä kahdesta maailmankolkasta. Valmistautukaa täysin subjektiiviseen ja eittämättä epärealistiseen vertailuun näiden kahden unelmapaikan välillä! Toisaalla vedetään kotiin päin vain siksi, ettei ero sattuisi niin paljon ja toisaalla muistellaan menneitä aivan liian onnellisina. Olkaa hyvät!

 

1. Maisemat

Havaijin maisemat ovat aivan henkeäsalpaavan ihanat. Saarilla vaihtelevat säät ja näkymät nopeasti, ja suhteellisen pienilläkin alueilla voi odottaa näkevänsä ensin laavakiveä, sitten palmurantaa, jonka jälkeen pikkuhiljaa sademetsää. Vuoret näkyvät Big Islandilla kaikkialle. Auringonlaskut ovat komeita ja palmut korkeita. Kona itsessään ei aina ollut mikään varsinainen ilo silmälle, sellainen vähän vanha ja rähjäinen, toki tietysti ehdottoman romanttisella tavalla. Maisemat jäivät lähinnä siis luonnon harteille, siinä missä rakennettu ympäristö ei ollut mitään hirveän upeaa muualla kuin Hiltonissa.

Perth on päässyt yllättämään maisemillaan. Koska elämme jo arjen tasolla isommalla alueella kuin Konan kokoisella pienellä pläntillä, olemme näiden ensimmäisten kuukausien aikana nähneet jotain uutta joka viikonloppu. Nyt tulen kuulostamaan siltä, että liioittelen (mikä on hyvin mahdollista), mutta Perth on siisteimpiä ja parhaiten pidettyjä kaupunkeja, mitä olen nähnyt – tai sitten olen vaan Konan rosoisuuden ja Manilan likaisuuden jälkeen avoin ihan mille tahansa ihan tavallisen tason siisteydelle. Oli miten oli, kaupunki tarjoaa kauniita, rakennettuja maisemia paljon: suuria puistoja ja istutuksia, jokea ja merta, rantoja, puita ja kahviloita siisteissä riveissä. Tämän lisäksi heti kaupungin ulkopuolelta löytyy paljon luontoa sen monissa eri väreissä, eikä me olla vielä päästy näitä tarpeeksi ihastelemaankaan.

Saatte ilman muuta ajatella mun elävän nyt alkukankeuden jälkeen jossain vaaleanpunaisessa Perth-kuplassa, mutta annan silti nyt pisteen Ausseille. Luulen, että kaipasin vaan jo vaihtelua ja sitä ihmettelyä, mitä Perth on nyt vuorostaan tarjonnut mulle enemmän kuin odotin.

0-1

2. Ihmiset

Tämä kategoria hämmentää mua itseäni jo lähtökohtaisesti, koska tässähän pitäisi oikeasti laittaa alakategoriatkin vetämään: ystävät, kaverit, työkaverit, kadunmiehet, turistit, maahanmuuttajat, yleinen meininki. No, ystävärintamalla Kona vetää edelleen helposti pidemmän korren. Siellä kaikki vaan meni aivan luvattoman hyvin ja nyt olen ollut aivan ymmällä, kun mun on pitänyt itse pyytää ihmisiä mun kanssa kahville. Että kukaan ei ole kaivannutkaan mua yhtään minnekään (ei aivan totta, mutta menköön taiteen nimissä). Toisaalta, kaverit ja sellaiset tutut ovat ihan yhtä kivoja molemmissa paikoissa, täällä huomattavasti hauskempia kuin Havaijilla. Sattumaa ehkä, älkää vetäkö sen suurempia johtopäätöksiä.

Turisteja ei täällä erota mitenkään ja maahanmuuttajia on paljon, joten meitäkään ei porukasta äidinkielen tähden bongaa ja se on ihanaa. Kansallisuuksia tulee ja menee ja kaduilla on kiva meno. Ihmiset ovat olleet yleistetysti aika hyväntuulisia ja leppoisia molemmissa osoitteissa.

Koska muuten on aika tasaista tämä kilpailu ihmisrintamalla, mutta parhaat ystävät ovat edelleen Konalla, menee piste sinne.

1-1

3. Kaupunki

Konahan ei kyllä ollut mikään kaupunki ja juuri sen takia Perth vie nyt heittämällä voiton tässä osiossa. Mä en osannut odottaa, että Perth olisi musta näin ihana. Mua jaksaa hämmästyttää, miten siistiä ja puhdasta kaikkialla on. Ja valikoimaa Konan muutamaan puljuun verrattuna riittää. Leikkipuistot ovat ihan mielettömiä ja niitä on vaikka millä mitalla, siinä missä Konalla puistoja oli kolme. Kaikissa puistoissa täällä on vesipiste, vessat ja grillit yleiseen ja yhteiseen käyttöön. Musta se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Perthissä on myös luonnonpuistoja joka kulmalla, joista kruunun jalokivenä maailman suurin kaupunkipuisto Kings Park.

Konalla ei voinut pyöräillä lasten kanssa minnekään, koska kahta keskustan pääkatua lukuunottamatta teiden varsilla ei ollut kävelyteitä. Havaijilla ei myöskään ole juurikaan julkista liikennettä, joten ajoimme autolla aina joka paikkaan. Perthissä kulkee leveät, kaksikaistaiset pyörätiet ympäri kaupunkia ja julkinen liikenne (juna ja bussi) on keskustan alueella asukkaille ilmainen. Tarvitsemme yleensä autoa vain viikonloppuisin, jolloin lähdemme seikkailemaan kauemmaksi kaupungin laitamille tai sen ulkopuolelle. Viikolla pyöräilemme lähinnä joen reunamilla sijaitseviin leikkipuistoihin tai nappaamme junan keskustaan.

Konan alue on kotoisalla tavalla rähjä ja muutamia resortteja lukuunottamatta ihastuttavan kasari. Lämmin ja helposti lähestyttävä. Perth on kaunis ja toimiva. Toki laajalle levinnyt, mutta keskustaltaan pieni. Konalla mietitytti vaihtoehtojen vähyys, täällä niitä on. Molemmissa paikoissa asuessa ollaan kyllä olemassaolon reunamilla siinä mielessä, että matkaa lähimpään naapuriin on aikalailla. Tämän selkeän kuvituksen mukaan Havaijin lähin maa-alue löytyy Alaskasta reilun 3600 kilometrin päästä Kauailta. Perth taas on maailman eristäytynein miljoonakaupunki, jonka lähin naapurikaupunki Adelaide sijaitsee 2695 kilometrin päässä – melkein sama matka kuin Helsingistä Barcelonaan. Perthissä pitää kuulemma ajatella asuvansa saarella, että siinä mielessä menee kyllä tässä kohtaa pisteet tasan.

Muista osioista kuitenkin piste Perthille, 1-2

4. Sää ja aurinko

Havaiji kuuluu trooppiseen ja Perth subtrooppiseen vyöhykkeeseen. Havaijilla on muutama tosi kuuma kesäkuukausi, muuten sää Konalla pysyy mukavan trooppisen lämpimänä vuoden jokaisena päivänä. Ilma on kostea, joten koko ajan on vähän hiki. Perthissä on neljä vuodenaikaa. Talvi (kesä-, heinä- ja elokuu) oli ekakertalaiselle aika kamala ja sisätilatkin olivat silloin kylmiä. Kevät (syys-, loka- ja marraskuu) on ollut ihana, aivan saman tuntuinen kuin Suomen kesä. Puut ovat saaneet lehtensä takaisin ja kukat ovat loistossaan. Säät keikkuvat kuten olen tottunut niiden tekevän, välillä paistaa ja sitten taas sataa ja tuulee, toisin kuin Havaijilla, jossa auringon ilmestyminen taivaalle oli jokapäiväinen, varma ilo.

Mä en ole kokenut vielä Perthin kesää, joka on kuulemma aivan älytön neljänkympin lämmöissään (joulu-, tammi- ja helmikuu). Sen jälkeen mennään taas kohti syksyä ja talvea. UV-tasot ovat täällä aivan tajuttomissa sfääreissä ja iho kärähtää välittömästi ilman vahvaa suojaa. Havaijilla pärjäsi iltapäivän pihatouhuissa ilman aurinkorasvaa, täällä naamat pitää rasvata heti aamulla.

Vaikka keikkuvissa säissä ja talven epätoivossa on jotain tuttua ja kotoista, menee piste silti ilman muuta tasaisemman lämmön ja lempeämmän auringon Havaijille, 2-2

5. Rannat

Kuten stoorieni seuraajat tietävät, kävimme Konalla joka viikonloppu rannalla. Se vaan kuului kulttuuriin, siellä sitä aina kaikki vapaa-aika vietettiin porukalla ja olla möllöteltiin. Me nyt onneksi kaikki rakastammekin rannalla oloa, tosin varjoissa, emmekä ihoa auringossa värjäillen. Konan alueella on monia erilaisia rantoja, joista löysimme omat suosikkimme. 10-40 minuutin ajomatkan päässä oli rauhallisempaa ja vilkkaampaa, poukamaa ja avoimempaa, isoa ja pientä aaltoa. Ikinä ei tullut vastaan päivää, jolloin ei tehnyt mieli lähteä uimaan. Tyynenmeren vesi oli kesäisin kuin lämmintä maitoa, mutta virkisti silti. Talvisin vesi tuntui musta vähän liian viileältä uimiseen, mutta mä olenkin tällainen hienohelma, mitä uimaveden lämpötilaan tulee. Ei se vesi oikeasti kylmää ollut. Konan rannat olivat melkein kaikki kutakuinkin luonnontilaisia ja niissä oli laavakiviä ja luolia, missä leikkiä ja puita, missä kiipeillä. Merikilpikonnia tuli vastaan tämän tästä.

Mä en odottanut Perthin rannoilta paljoakaan, mutta olen ollut kieltämättä positiivisesti yllättynyt. Tämän kaupungin rantavahvuuksiin kuuluu jälleen asiakastyytyväisyyden ajatteleminen: jokaisen rannan tuntumassa on isot pukuhuoneet, vessat, vesipisteet ja tietysti, grillit. Usein rantojen lähellä on myös leikkipuistoja ja nurmea, ja hiekkaakin on vaikka millä mitalla. Maisemat ovat tosi kauniit täälläkin, mutta eivät musta kyllä ihan Konalle pärjää. Intian valtameren vesi on myös niin hyistä, ettei sinne ole kyllä kellään mitään asiaa. En yllättyisi, vaikka jostain Etelämantereelta ajatuisi jalkoihin vähän jääpalasia, kun meressä varpaitaan uittaa. Lapset ovat käyneet jo aalloissa pari kertaa, mutta mä menen sitten, jos vesi niissä neljänkympin helteissä vähän lämpenee.

Piste Konalle, 3-2

6. Yleinen asuttavuus

Konalla asuttiin kuin 80-luvun landella. Vaihtoehtoja oli vähän ja niitä ei haettu. Se oli aikansa ihanaa, mutta alkoi rehellisesti sanottuna matkan varrella kyllästyttää. Me aloimme kaivata vähän enemmän äksöniä ja muutakin tekemistä kuin pelkkää olemista elämään. Vaikka Havaijin maisemat ovat vertaansa vailla, jäi meillä tilaa muillekin toiveille kuin vain luonnon ihastelulle. Muutto on tähän tarpeeseen kyllä vastannut. Pienenä miljoonakaupunkina Perth on ihmeen rauhallinen ja koska kaupunki on levinnyt suurelle alueelle (Perthin päästä päähän on sama matka kuin Helsingistä Humppilaan), ei ihmisiä ole liiaksi juuri missään. Keskusta-alue on melko pieni ja suurimmaksi osaksi tämä kaupunki käsittääkin lähinnä puistoja ja omakotitaloja. Olemme kuitenkin Konan jälkeen olleet aivan huumassa, kun olemme voineet valita useamman kuin yhden uimahallin väliltä, useamman kuin kolmen leikkipuiston väliltä ja olemme myös voineet käydä ulkoilemassa puistoissa – tätä ei voinut tehdä Konalla ollenkaan. Kaikille meille löytyy harrastuksia ja valittavana on ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja mitä nyt tahansa normaali kaupunki voi palveluineen ihmiselle tuoda. Lapset ovat rakastaneet myös kaupungin skeittipuistoja, joita on tietääkseni ainakin seitsemän sekä trampoliinitalo Bouncea sekä muita sisäleikkitiloja, joita ei Konalta löydä lainkaan.

Meidän toiveilla piste menee Perthille, 3-3

Niin se on kuulkaa puolensa joka maailmankolkalla. Julistan kuitenkin juhlallisesti nyt tasapelin Konan ja Perthin välillä. Ihan hyvin tämä tulos näitä omia fiiliksiä varmaan nyt kuvaa: molemmissa paikoissa on omat hyvät puolensa ja omat haasteensa, selkeät vahvuutensa ja tietyt rasittavuutensa. Ja vaikka pisteet menivätkin tasan, annan itse enemmän painoa tälle viimeiselle osiolle, joka meni Perthille. Olkoonkin Konalla paremmat rannat, Perthissä on nyt vain parempi asua. Pidemmän päälle me kaikki neljä pystytään meidät täällä näkemään nämä seuraavat vuodet ja uskon, että me viihdytään täällä nyt oikein mukavasti. Täydellistä paikkaa ei olekaan, mutta ei tämä Perth ole kyllä ollenkaan pöllömpi.