Elämäni villein vuosi – luetuimmat postaukset vuonna 2019

Sillä laillahan tämä vuosi ei ole ollut villi, mutta muuten kyllä täynnä tunnetta ja tapahtumia laidasta laitaan. Paljon hienoja duunijuttuja ja yksi iso muutto. Kuukausi Filippiineillä ja nyt kuutisen viikkoa Suomessa. Havaijia ja Australiaa. Te lukijat olette kulkeneet ja eläneet uskollisesti näissä käänteissä mukana – kiitos. Olette myös lukeneet eniten mulle itselleni tärkeimpiä tekstejä, joten kiitos siitäkin. Tässä tämän vuoden viisi luetuinta!

896149A3-F6FE-4CA7-9F42-7406C3D26E6F

Sijalla 5: Kaverisuhteiden anatomiaa

”Aika monet ystävyyssuhteet ovat meillä jämähtäneetkin sellaiselle tasolle, että on kivaa ja helppoa olla yhdessä sillon kun ollaan, mutta kauheasti vaivaa kukaan ei jaksa suhteiden eteen nähdä. Ja mä en vaan ole sellainen. Mä en jaksa pidemmän päälle sellaista oh my gosh I love you so much let’s have coffee soon-jollotusta, joka ei monien kohdalla tarkoita lopulta yhtään mitään.

Huhtikuussa mua mietitytti kaverisuhteet, kun tajusin, etten ollutkaan osannut lukea amerikkalaista kulttuuria täysin oikein. Suomalainen voi lähteä pohjoisesta, mutta pohjoinen ei suomalaisesta. Tämän postauksen prosessin takana oli myös jo se salaisuus, että tiesimme olevamme lähdössä Konalta.

71332513_244613633081285_2004820575482019840_n

Sijalla 4: Näin sitä hullu(nrohkea)t muuttaa

Hyvät ystäväni, kun tämä viikko alkoi, meillä oli edelleen auto, ei viisumeita, ei jatkolentoja Filippiineiltä eteenpäin, ei muuttofirmaa eikä rahaa muuttoon.

Muutto Konalta Manilan kautta Perthiin oli kyllä yksi oma näytteensä siitä, miten omituisia me ollaan. Selvisin kuitenkin ilman yhtään harmaata hiusta. Kyllä kaikki järjestyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sijalla 3: Etuoikeutettu luopumaan

Mä tiedän, että olen puhunut meidän tänne tulon kohdalla paljon unelmista ja siitä, miten meidän unelmat on alkaneet toteutua täällä. Mä olen silti vähemmän puhunut siitä, että oikeasti todella harva vaihtaisi paikkoja meidän kanssa – harva unelmoi tällaisesta.

Työn kautta kipu ja köyhyyskin ovat olleet kasvoilla melkein päivittäin ja mä jäin roikkumaan jonnekin valkoisen etuoikeutetun naisen mielen välitilaan. Tiedän edelleen koko ajan, että voisin koska vaan kääntyä takaisin ja palata asumaan kotimaahan, ja nauttia kaikista meille kuuluvista eduista. Aika harvalla on koko maailman mittakaavassa tällaista mahdollisuutta.

76263808_553195991922951_2540986936751816704_n

Sijalla 2: Ensimmäinen Australiasta

Muuten noin puolen tunnin ajomatka kentältä tänne oli kuin oltaisiin Suomeen tultu: kuin yhtä isoa Vantaata olivat meidän raadin silmiin maisemat siinä ajellessa, ihan kuin joku loputon Askisto olisi ikkunoista vallan auennut.

Ihanaa, että teitä kiinnosti meidän ekat fiilikset Perthistä – ja nehän eivät lopulta ihan kovin lähelle totuutta edes osuneet, mutta ei sen väliä. Perth osoittautui syksyn mittaan vähän monipuolisemmaksi kuin alkuun väsypäissäni ajattelin.

6602374D-E24F-49C3-AA34-5FB882DF5756

Sijalla 1: Hyvästit Konalle

Ja, hyvät ystävät, me emme muuta takaisin Suomeen. Me muutamme täältä Perthiin, Australiaan. Teemme toisen kansainvälisen muuton kahden vuoden sisään, emmekä käy tässä välissä kotimaassa edes käväisemässä. Lähdemme Konalta ensi kuussa Filippiineille ja Perthiin saavumme näillä näkymin heinäkuun lopussa.

Ylivoimaiseen voittoon ylsi yllättävä ilmoituksemme lähteä Konalta. Kyllä muutto meitäkin vähän yllätti, mutta todellisuudessa sitä myös taustoissa pohdittiin ja mietittiin paljon enemmän kuin ehkä arvaattekaan. Askelmerkit olivat lopulta tosi selkeät ja edelleen olemme sitä mieltä, että kyllä kannatti.

Nyt yritän tässä joulun päivinä paketoida tätä elämäni tapahtumarikkainta vuotta. Uudelle vuosikymmenelle lähden oikeasti aika täynnä intoa siitä, että meidän elämä on just näin kreisiä ja vähän vähemmän tasaista, aivan älytöntäkin välillä. Olenpahan elänyt.

Hyvää Joulua kaikille!

Tämä yksi, oma elämä

Makaan makkarin sängyllä toipumassa karseasta päänsärystä, johon heräsin tänä aamuna klo 7:30. Ystävämme pelasti mut aamulla pahemmasta pälkähästä, kun ohi kävellessään toi mulle kaksi ibuprofeenia. Ne on vissiin kakssatasia, sanoi, joten otin molemmat. Toisaalta ne saattoi kuulemma olla vaikka nelisatasia ja jos näin on, ainakin voin odottaa, että päänsäryn jämätkin helpottavat noin tunnin sisään.

Lapset harjoittelevat ulkona tuulessa ollieita. Molemmat skeittaavat paremmin kuin minä koskaan. Eipä minuun näissä skeittausasioissa tässä perheessä nojatakaan, koska ainoa kosketukseni lajiin on teinivuosien aikainen hengailu skedepoikien (kuten nykyisen puolisoni) kanssa.

Makkarin ovi tempoilee auki tuulessa. Kotimme kaksi ovea pysyvät kiinni vain säpissä, mutta säpit on nyt oltava auki jälkipolvelle, joka kiipeää aina ja melkein kaikkialle, jos vaan voi. He siis valitsevat mieluummin kulkea makkarin toisen kerroksen ovesta parvekkeelle, siitä parvekkeen kaiteen kolosta (vielä, kun mahtuvat) alemmas varaston matalalle lättäkatolle, josta muurille ja muurilta alas. Miksi kävellä alakerran ovesta ulos, jos voi roikkua hetken tuulessa?

6602374D-E24F-49C3-AA34-5FB882DF5756.jpegLähdemme Suomeen lomalle kolmen päivän päästä. Pitäisi siivota ja pakata. Tajusin yhtäkkiä eilen illalla, että olemme viime aikoina lentäneet näitä mammuttilentoja aina jonkun kamalan muuttoruljanssin päätteeksi: ensin Helsingistä Konalle kesäkuussa 2017, jolloin tehtiin tämä myydään kaikki ja mennään-veto. Sitten Konalta Helsinkiin kesäkuussa 2018 viisumeita uusimaan, jolloin meidän piti muuttaa pois ekasta Konan kämpästämme, jättää pakatut laatikot kaverin varastoon ja edelleen etsiä meille Suomesta käsin uutta kotia. Ja sitten kesäkuussa 2019 Konalta Manilaan ja elokuussa Manilasta Perthiin, kun sitä ennen olimme ensin pakanneet naapureidemme kanssa pienessä tihkusateessa kotimme pihalla konttiamme (joka salli saapua perille lokakuussa). Nyt olemme taas lähdössä pitkille lennoille, mutta saamme kerrankin lähteä omasta (no, vuokratusta) kodista ja palata tänne takaisin tammikuussa. Lennoille ei tällä kertaa siis lähdetä muuton uuvuttamina, vaikka muuten kyllä vähän väsyneinä, ihan vaan elämästä. Mutta jos nyt yhden asian tässä haluaisin luvata, itselleni ja lapsille ja teille blogin lukijoille, niin se on se, että ensi vuoden kesäkuussa emme muuta minnekään.

Mä välillä pysähdyn ihmettelemään sitä, miten kaikenlaisista kummallisista asioista on tullut mulle maailmalla ihan arkipäivää. Että miten tämän mun nykyisen viitekehykseni sisällä on ihan normaalia reissata koko perheen voimin pitkiäkin matkoja välillä töihin, välillä lomille. Melkein kaikkia työkavereitani yhdistää se, että alkukoti on jossain muualla kuin täällä Perthissä. Ja miten täällä ei kukaan jaa toisilleen sen kummempia vinkkejä pitkille lennoille lasten kanssa, toivottavat vaan tavan takaa hyvää matkaa, kun kaikki ovat tehneet erimittaisia matkoja jo niin paljon, että tietävät, että joskus ne menevät hyvin ja joskus eivät. Meillä toimii yleensä niin sipsit kuin suklaakeksit sekä rajoittamaton ruutuaika, omat niskatyynyt ja pienet peitot. Kumpikaan lapsista ei vieläkään syö koneissa muuta kuin tuomiamme eväitä ja korkeintaan tarjoillun jälkiruuan ja mehun. Välillä lennoilla ottaa kaikkia joku päähän, välillä ei, joskus nukutaan ja joskus ei, mutta se nyt on semmosta. Lauantaina lähdemme kotoa ja olemme Helsingissä aika tarkkaan 24 tunnissa. Kyllä siinä ajassa ehtii tilanne jos toinenkin tulla taas eteen, mutta ainakin melkein kaikesta toivutaan sitten taas ajan saatossa.

75580342_475093969804178_7959142735330410496_n.jpg

Milla sanoi juuri postauksessaan hyvin (sujuvasti vaan eteenpäin ilman minkäänlaista aasinsiltaa), että tekisi mieli elää yhden elämän aikana monta erilaista elämää. Niin kauan kuin muistan, tai mitään tällaisia asioita olen tietoisesti ajatellut, olen ollut ahdistunut ajatuksesta, jossa elämää eniten hallitsevina tekijöinä olisivat yksi työ ja yksi koti. Että mun pitäisi pystyä pysymään mahdollisimman paikoillani koska työ tai olla lähtemättä jonnekin koska asuntolaina. Mä muistan itse aikoinaan, etten pystynyt mitenkään kovin hyvin lukemaan juttuja perheistä, jotka olivat ottaneet ja lähteneet. Heidän onnensa ei tietenkään ollut multa pois, sen tajusin jo silloin, mutta muiden rohkeus onnistui mulla alleviivaamaan sitä, mitä en itse vielä ollut uskaltanut tehdä. Mä tiesin jo silloin, että kuuluin siihen tosi harvinaiseen, hyväosaiseen joukkoon, joka voisi halutessaan valita toisin, mutta esteet löytyivät omasta päästä, eivätkä esimerkiksi terveydentilasta tai kinkkisistä huoltajuuskuvioista. Ja sen sijaan, että olisin ottanut määränpääkseni uuden seikkailun, aloin selitellä, itselleni ja muille, miksi elämä Suomessa oli hyvää sellaisenaan. Sisimmässäni olin kuitenkin varmaan ihan rehellisesti sanottuna kateellinen, että joku uskalsi mutta minä en, enkä käsitellyt sitä kovin hyvin. (Koomikko Iliza Shlesinger muuten sanoi viimeisimmässä Netflix-spesiaalissaan hyvin, että meidän naisten pitää lopettaa loukkaantumasta niille naisille, jotka ovat tyytyväisiä oman elämänsä päätöksiin ja jotka myös sanovat sen ääneen. Että muiden onni omista päätöksistään ei ole kritiikkiä jotakin toista kohtaan. Katsokaa ihmeessä, Iliza on nimittäin ihana ja etenkin hauska kuin mikä.)

896149A3-F6FE-4CA7-9F42-7406C3D26E6F

Täydellistä elämää en lähtenyt maailmalta hakemaan, enkä tietenkään sellaista ole saanutkaan saati koskaan missään mainostanut. Mutta meidän näköistä tämä on ja siitä olen älyttömän onnellinen. Suomessa meillä oli tavallaan kaikki. Oli hyvät työt, kaunis omakotitalo, kavereita ja ystäviä. Ja silti mä olin jotenkin vinossa, vähän onneton ja tyhjä, ja tein viikottain katumusharjoituksia, koska olin mielestäni niin kiittämätön. Saatoin olla sitäkin, mutta enemmän mä luulen, että olin vaan sellainen neliönmuotoinen pala kolmionmuotoisessa kolosessa, jos tiedätte tämän tutun lasten lelun ja tällainen visuaalisuus auttaa teitäkin näkemään, mitä haen takaa. Olin vaan vähän niin kuin väärässä muotissa, siellä, missä kaikki on hyvin, mutta edessä ei kuitenkaan ollut sitä, mitä luulin, että olin tilannut. Ympärillä oli periaatteessa kaikki, mutta ei vaan sitä, mitä lopulta kaipasin. Nyt on kaikkea vähemmän, mutta siitä vähemmästä on isompi osa sitä, mitä pitääkin ja se jos joku tekee sielun onnellisemmaksi.

Mutta sepä se olisikin paras, jos oppisi elämään ilman, että täytyy omia valintojaan kellekään selitellä ja voisi olla ihan vapaa valitsemaan välillä sen helpoimman vaihtoehdon ja välillä ottamaan riskin, mikä nyt milloinkin itselle ja/ tai omalle perheelle parhaiten istuu. Ja että oppisi aidosti olemaan iloinen muiden puolesta aina, silloinkin, kun ei itse vielä ole siellä, mihin haluaisi päästä. Sitä kohti, matkallahan tässä ollaan kaikki. Nyt menen kuitenkin jatkamaan päänsäryn potemista, koska eivät nämä ibuprofeenit nyt vielä auttaneet. Taisivat olla kakssatasia.

Toivepostaus: Hawai’i vs. Australia

Välillä en meinaa uskoa itsekään, miten makoisissa paikoissa olemme viime vuosien aikana voineet asua. Mutta uskokaa tai älkää, ihminen tottuu kaikkeen, jopa Havaijilla asumiseen. Mua on vaivannut viime viikkoina ajatus, että mulla ei ole yhtään mitään kerrottavaa teille, joten kurottauduin avun puoleen: kysyin Instagramissa blogini lukijoilta, että mikä aihe täällä blogissa kiinnostaisi ja tajusin, miten vähän olen kirjoittanut ihan tavallisista asioista. Vastanneita kiinnosti mm. mun ja meidän työt, lasten koulukuviot, syöminen, meidän arkipäivien kulku, miten parisuhde jaksaa muuttojen keskellä ynnä muut mainiot aiheet. Kiitos niistä kaikille. Aloitan toiveella vertailla Havaijia ja Australiaa keskenään.

52011306_553921165127040_5007350594852093952_nOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sanoin tämän jo stooreissa, mutta siis minähän en muutaman kuukauden Perthin asumisen jälkeen ole toki mikään Australian asiantuntija. Nyt otan kyllä rohkeasti tämän roolin kuitenkin vastaan, koska onhan minulla jo mielipiteitä ja niitä saa myöhemmin muuttaa. Aloitetaan pikku faktatuokiolla.

Otsikon kirjoitusmuoto Hawai’i on Havaijin kieltä ja lausutaan kutakuinkin Hava-ii. Se, miksi saarirykelmän nimi on päätetty suomeksi kirjoittaa muodossa Havaiji, on minulle suuri mysteeri. Aussit lyhentävät kotimaansa usein muotoon Straya, mutta niin sinuiksi en ole vielä tämän kirjoituasun kanssa tullut, että käyttäisin sitä itse. Annetaan sille aikaa.

Tulossa siis kaksi vuotta Big Islandilla ja reilu kolme kuukautta Perthissä asuneen kokemusasiantuntijan ehdottoman puolueelliset näkemykset näistä kahdesta maailmankolkasta. Valmistautukaa täysin subjektiiviseen ja eittämättä epärealistiseen vertailuun näiden kahden unelmapaikan välillä! Toisaalla vedetään kotiin päin vain siksi, ettei ero sattuisi niin paljon ja toisaalla muistellaan menneitä aivan liian onnellisina. Olkaa hyvät!

 

1. Maisemat

Havaijin maisemat ovat aivan henkeäsalpaavan ihanat. Saarilla vaihtelevat säät ja näkymät nopeasti, ja suhteellisen pienilläkin alueilla voi odottaa näkevänsä ensin laavakiveä, sitten palmurantaa, jonka jälkeen pikkuhiljaa sademetsää. Vuoret näkyvät Big Islandilla kaikkialle. Auringonlaskut ovat komeita ja palmut korkeita. Kona itsessään ei aina ollut mikään varsinainen ilo silmälle, sellainen vähän vanha ja rähjäinen, toki tietysti ehdottoman romanttisella tavalla. Maisemat jäivät lähinnä siis luonnon harteille, siinä missä rakennettu ympäristö ei ollut mitään hirveän upeaa muualla kuin Hiltonissa.

Perth on päässyt yllättämään maisemillaan. Koska elämme jo arjen tasolla isommalla alueella kuin Konan kokoisella pienellä pläntillä, olemme näiden ensimmäisten kuukausien aikana nähneet jotain uutta joka viikonloppu. Nyt tulen kuulostamaan siltä, että liioittelen (mikä on hyvin mahdollista), mutta Perth on siisteimpiä ja parhaiten pidettyjä kaupunkeja, mitä olen nähnyt – tai sitten olen vaan Konan rosoisuuden ja Manilan likaisuuden jälkeen avoin ihan mille tahansa ihan tavallisen tason siisteydelle. Oli miten oli, kaupunki tarjoaa kauniita, rakennettuja maisemia paljon: suuria puistoja ja istutuksia, jokea ja merta, rantoja, puita ja kahviloita siisteissä riveissä. Tämän lisäksi heti kaupungin ulkopuolelta löytyy paljon luontoa sen monissa eri väreissä, eikä me olla vielä päästy näitä tarpeeksi ihastelemaankaan.

Saatte ilman muuta ajatella mun elävän nyt alkukankeuden jälkeen jossain vaaleanpunaisessa Perth-kuplassa, mutta annan silti nyt pisteen Ausseille. Luulen, että kaipasin vaan jo vaihtelua ja sitä ihmettelyä, mitä Perth on nyt vuorostaan tarjonnut mulle enemmän kuin odotin.

0-1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mauna Kean huipulla.
26179366_10159748490605203_334165523_o
Green Sand Beach.
a30247b3-980c-401e-b210-ee5896b511e8
Pololu Valley.
71401063_396956647593580_57651758331068416_n
Kings Park ja Perthin keskusta.

76263808_553195991922951_2540986936751816704_n

75521757_471769773691223_86349200794583040_n
Swan River.

2. Ihmiset

Tämä kategoria hämmentää mua itseäni jo lähtökohtaisesti, koska tässähän pitäisi oikeasti laittaa alakategoriatkin vetämään: ystävät, kaverit, työkaverit, kadunmiehet, turistit, maahanmuuttajat, yleinen meininki. No, ystävärintamalla Kona vetää edelleen helposti pidemmän korren. Siellä kaikki vaan meni aivan luvattoman hyvin ja nyt olen ollut aivan ymmällä, kun mun on pitänyt itse pyytää ihmisiä mun kanssa kahville. Että kukaan ei ole kaivannutkaan mua yhtään minnekään (ei aivan totta, mutta menköön taiteen nimissä). Toisaalta, kaverit ja sellaiset tutut ovat ihan yhtä kivoja molemmissa paikoissa, täällä huomattavasti hauskempia kuin Havaijilla. Sattumaa ehkä, älkää vetäkö sen suurempia johtopäätöksiä.

Turisteja ei täällä erota mitenkään ja maahanmuuttajia on paljon, joten meitäkään ei porukasta äidinkielen tähden bongaa ja se on ihanaa. Kansallisuuksia tulee ja menee ja kaduilla on kiva meno. Ihmiset ovat olleet yleistetysti aika hyväntuulisia ja leppoisia molemmissa osoitteissa.

Koska muuten on aika tasaista tämä kilpailu ihmisrintamalla, mutta parhaat ystävät ovat edelleen Konalla, menee piste sinne.

1-1

5a84e2c7-51a7-48a6-83df-e172ccd4ea2f
Vain jalat puuttuu.

3. Kaupunki

Konahan ei kyllä ollut mikään kaupunki ja juuri sen takia Perth vie nyt heittämällä voiton tässä osiossa. Mä en osannut odottaa, että Perth olisi musta näin ihana. Mua jaksaa hämmästyttää, miten siistiä ja puhdasta kaikkialla on. Ja valikoimaa Konan muutamaan puljuun verrattuna riittää. Leikkipuistot ovat ihan mielettömiä ja niitä on vaikka millä mitalla, siinä missä Konalla puistoja oli kolme. Kaikissa puistoissa täällä on vesipiste, vessat ja grillit yleiseen ja yhteiseen käyttöön. Musta se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Perthissä on myös luonnonpuistoja joka kulmalla, joista kruunun jalokivenä maailman suurin kaupunkipuisto Kings Park.

Konalla ei voinut pyöräillä lasten kanssa minnekään, koska kahta keskustan pääkatua lukuunottamatta teiden varsilla ei ollut kävelyteitä. Havaijilla ei myöskään ole juurikaan julkista liikennettä, joten ajoimme autolla aina joka paikkaan. Perthissä kulkee leveät, kaksikaistaiset pyörätiet ympäri kaupunkia ja julkinen liikenne (juna ja bussi) on keskustan alueella asukkaille ilmainen. Tarvitsemme yleensä autoa vain viikonloppuisin, jolloin lähdemme seikkailemaan kauemmaksi kaupungin laitamille tai sen ulkopuolelle. Viikolla pyöräilemme lähinnä joen reunamilla sijaitseviin leikkipuistoihin tai nappaamme junan keskustaan.

Konan alue on kotoisalla tavalla rähjä ja muutamia resortteja lukuunottamatta ihastuttavan kasari. Lämmin ja helposti lähestyttävä. Perth on kaunis ja toimiva. Toki laajalle levinnyt, mutta keskustaltaan pieni. Konalla mietitytti vaihtoehtojen vähyys, täällä niitä on. Molemmissa paikoissa asuessa ollaan kyllä olemassaolon reunamilla siinä mielessä, että matkaa lähimpään naapuriin on aikalailla. Tämän selkeän kuvituksen mukaan Havaijin lähin maa-alue löytyy Alaskasta reilun 3600 kilometrin päästä Kauailta. Perth taas on maailman eristäytynein miljoonakaupunki, jonka lähin naapurikaupunki Adelaide sijaitsee 2695 kilometrin päässä – melkein sama matka kuin Helsingistä Barcelonaan. Perthissä pitää kuulemma ajatella asuvansa saarella, että siinä mielessä menee kyllä tässä kohtaa pisteet tasan.

Muista osioista kuitenkin piste Perthille, 1-2

70269935_543320789770975_5113978290461212672_n
Perthin keskusta.
76281126_2424534204468292_3168984938670194688_n
Volcano Playground

74450344_2453706261546820_5683249920346161152_n

4. Sää ja aurinko

Havaiji kuuluu trooppiseen ja Perth subtrooppiseen vyöhykkeeseen. Havaijilla on muutama tosi kuuma kesäkuukausi, muuten sää Konalla pysyy mukavan trooppisen lämpimänä vuoden jokaisena päivänä. Ilma on kostea, joten koko ajan on vähän hiki. Perthissä on neljä vuodenaikaa. Talvi (kesä-, heinä- ja elokuu) oli ekakertalaiselle aika kamala ja sisätilatkin olivat silloin kylmiä. Kevät (syys-, loka- ja marraskuu) on ollut ihana, aivan saman tuntuinen kuin Suomen kesä. Puut ovat saaneet lehtensä takaisin ja kukat ovat loistossaan. Säät keikkuvat kuten olen tottunut niiden tekevän, välillä paistaa ja sitten taas sataa ja tuulee, toisin kuin Havaijilla, jossa auringon ilmestyminen taivaalle oli jokapäiväinen, varma ilo.

Mä en ole kokenut vielä Perthin kesää, joka on kuulemma aivan älytön neljänkympin lämmöissään (joulu-, tammi- ja helmikuu). Sen jälkeen mennään taas kohti syksyä ja talvea. UV-tasot ovat täällä aivan tajuttomissa sfääreissä ja iho kärähtää välittömästi ilman vahvaa suojaa. Havaijilla pärjäsi iltapäivän pihatouhuissa ilman aurinkorasvaa, täällä naamat pitää rasvata heti aamulla.

Vaikka keikkuvissa säissä ja talven epätoivossa on jotain tuttua ja kotoista, menee piste silti ilman muuta tasaisemman lämmön ja lempeämmän auringon Havaijille, 2-2

20170722_211239

5. Rannat

Kuten stoorieni seuraajat tietävät, kävimme Konalla joka viikonloppu rannalla. Se vaan kuului kulttuuriin, siellä sitä aina kaikki vapaa-aika vietettiin porukalla ja olla möllöteltiin. Me nyt onneksi kaikki rakastammekin rannalla oloa, tosin varjoissa, emmekä ihoa auringossa värjäillen. Konan alueella on monia erilaisia rantoja, joista löysimme omat suosikkimme. 10-40 minuutin ajomatkan päässä oli rauhallisempaa ja vilkkaampaa, poukamaa ja avoimempaa, isoa ja pientä aaltoa. Ikinä ei tullut vastaan päivää, jolloin ei tehnyt mieli lähteä uimaan. Tyynenmeren vesi oli kesäisin kuin lämmintä maitoa, mutta virkisti silti. Talvisin vesi tuntui musta vähän liian viileältä uimiseen, mutta mä olenkin tällainen hienohelma, mitä uimaveden lämpötilaan tulee. Ei se vesi oikeasti kylmää ollut. Konan rannat olivat melkein kaikki kutakuinkin luonnontilaisia ja niissä oli laavakiviä ja luolia, missä leikkiä ja puita, missä kiipeillä. Merikilpikonnia tuli vastaan tämän tästä.

Mä en odottanut Perthin rannoilta paljoakaan, mutta olen ollut kieltämättä positiivisesti yllättynyt. Tämän kaupungin rantavahvuuksiin kuuluu jälleen asiakastyytyväisyyden ajatteleminen: jokaisen rannan tuntumassa on isot pukuhuoneet, vessat, vesipisteet ja tietysti, grillit. Usein rantojen lähellä on myös leikkipuistoja ja nurmea, ja hiekkaakin on vaikka millä mitalla. Maisemat ovat tosi kauniit täälläkin, mutta eivät musta kyllä ihan Konalle pärjää. Intian valtameren vesi on myös niin hyistä, ettei sinne ole kyllä kellään mitään asiaa. En yllättyisi, vaikka jostain Etelämantereelta ajatuisi jalkoihin vähän jääpalasia, kun meressä varpaitaan uittaa. Lapset ovat käyneet jo aalloissa pari kertaa, mutta mä menen sitten, jos vesi niissä neljänkympin helteissä vähän lämpenee.

Piste Konalle, 3-2

20170705_152251

20170911_132520

6. Yleinen asuttavuus

Konalla asuttiin kuin 80-luvun landella. Vaihtoehtoja oli vähän ja niitä ei haettu. Se oli aikansa ihanaa, mutta alkoi rehellisesti sanottuna matkan varrella kyllästyttää. Me aloimme kaivata vähän enemmän äksöniä ja muutakin tekemistä kuin pelkkää olemista elämään. Vaikka Havaijin maisemat ovat vertaansa vailla, jäi meillä tilaa muillekin toiveille kuin vain luonnon ihastelulle. Muutto on tähän tarpeeseen kyllä vastannut. Pienenä miljoonakaupunkina Perth on ihmeen rauhallinen ja koska kaupunki on levinnyt suurelle alueelle (Perthin päästä päähän on sama matka kuin Helsingistä Humppilaan), ei ihmisiä ole liiaksi juuri missään. Keskusta-alue on melko pieni ja suurimmaksi osaksi tämä kaupunki käsittääkin lähinnä puistoja ja omakotitaloja. Olemme kuitenkin Konan jälkeen olleet aivan huumassa, kun olemme voineet valita useamman kuin yhden uimahallin väliltä, useamman kuin kolmen leikkipuiston väliltä ja olemme myös voineet käydä ulkoilemassa puistoissa – tätä ei voinut tehdä Konalla ollenkaan. Kaikille meille löytyy harrastuksia ja valittavana on ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja mitä nyt tahansa normaali kaupunki voi palveluineen ihmiselle tuoda. Lapset ovat rakastaneet myös kaupungin skeittipuistoja, joita on tietääkseni ainakin seitsemän sekä trampoliinitalo Bouncea sekä muita sisäleikkitiloja, joita ei Konalta löydä lainkaan.

Meidän toiveilla piste menee Perthille, 3-3

C7751D02-46E7-4E7D-8C4D-EFA9EF4BED35

Niin se on kuulkaa puolensa joka maailmankolkalla. Julistan kuitenkin juhlallisesti nyt tasapelin Konan ja Perthin välillä. Ihan hyvin tämä tulos näitä omia fiiliksiä varmaan nyt kuvaa: molemmissa paikoissa on omat hyvät puolensa ja omat haasteensa, selkeät vahvuutensa ja tietyt rasittavuutensa. Ja vaikka pisteet menivätkin tasan, annan itse enemmän painoa tälle viimeiselle osiolle, joka meni Perthille. Olkoonkin Konalla paremmat rannat, Perthissä on nyt vain parempi asua. Pidemmän päälle me kaikki neljä pystytään meidät täällä näkemään nämä seuraavat vuodet ja uskon, että me viihdytään täällä nyt oikein mukavasti. Täydellistä paikkaa ei olekaan, mutta ei tämä Perth ole kyllä ollenkaan pöllömpi.