Luukku 24: joulu Havaijilla

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten joulukalenteria, joka avaa ikkunoita ulkosuomalaisten jouluun. Koska me laahaamme täällä Havaijilla melkein kaikkia teitä muita jäljessä, meillä eletään vielä aatonaattoa.

Tänä vuonna jätin tonttuloisten pykäämiset muille, mutta vuoden tauon jälkeen halusin tehdä torttuja pöytään. Lehtitaikinaa löytyi kaupasta kyllä, mutta marmeladeista ainoastaan appelsiinia. Tortuista tuli oikein hyviä ja pienestä osasta jopa ihan sieviä, mutta kuvaa en niistä nyt laita, koska tähtitorttuja olette nähneet ennenkin. Toista voi kuitenkin olla näiden torttu”taskujen” kanssa:

6B43F225-F8FC-4843-94AC-14B31F4226D2

En tiedä teistä, mutta mulla jotenkin tulee näistä mieleen nälkäisten haiden leuat. Näin oli ilman muuta tarkoituskin, täällä Tyynellämerellä kun ollaan.

Äitini, joka täällä nyt isäni kyljessä kyläilee, taikoi kuulemma äärimmäisen maittavan karjalanpaistin jo aamulla valmiiksi. En osaa siihen sen kummemmin ottaa kantaa, sillä en ole suuri liharuokien ystävä. Lohta ja kalkkunaa kyllä haettiin ja huomenna tilataan lähiravintolasta tuosta lähimerestä kalastettua pokea pöytään. Puoliso nouti myös paikallisesta teurastamosta palan kinkkua, jota on kuulemma tässä kypsytelty vaatimattomat 270 päivää. Veikkaisin lihan olevan kohtuumureaa. Joulun ruokalista tulee siis olemaan sekoitus jotain suomalaista, jotain paikallista ja sinihomejuusto-päärynäsalaattia. Lapsille jälleen joulupöydän ykköstoiveet: makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.

27AFFC94-24F6-4DE4-9E21-A1ED3FB4C463

545C21FB-9277-4652-BF85-7CBE66F7D541
Tämä on, ystävät hyvät, cashewpähkinä.

Tänään haimme eräiden ystäviemme valtavalta tontilta kotiin myös kookospähkinöitä, passiohedelmiä, banaaneja, appelsiineja ja avokadoja. Jos joskus olemme syöneet luomua lähiruokaa, niin nyt.

Vietämme joulun sillä lailla suomalaisittain, että juhlimme sitä (tietenkin) aattona. On riisipuuroa, pipareita, Pandan suklaakonvehteja ja kuusen alla paketteja. Joulurauhan julistuksen yritämme jaksaa katsoa tänään puoliltaöin. Joulupäivän aamuksi olemme vohkineet amerikkalaisen joulusukkatavan kokeiluun ja ostaneet jokaiselle jotain kivaa pientä sukkiin. Vähän sellaista ekstraa, kuten lapsille Starbucksin kaakaopussukat vaahtokarkeilla ja piparminttuiset kylpyvaahdot. Muiden sukkien salat jääkööt vielä, no, salaisiksi.

37EC3179-12C1-4A84-B449-D7CAF9C2DD74
Melkein onnistui.

4553D6B8-79AA-4375-8009-7FBBB12E8A78

Tänä vuonna helteessä joulun viettäminen ei ole ollenkaan niin outoa kuin viime vuonna. Joulu se tulee lämmössäkin, vaikka on edelleen mun mielestä kylmään, pimeään ja lumiseen maisemaan verrattuna vasta ihan hyvä kakkonen.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille ympäri maailman! Olkoon se stressistä vapaa teille jokaiselle.

Luukku 23 aukesi Piilaaksossa ja toinen luukuista 24 Australiassa.

Kesäloma lähenee ja nyt vähän väsyttää

Meidän kesälomaan eli aikaan Suomessa on enää seitsemisen viikkoa. Sellainen perus loppulukuvuoden väsymys on jo päässyt hiipimään päälle ja muutaman viikon päästä alkaa taas tavaroiden sorttaaminen, laatikoihin pakkaaminen ja eteenpäin lahjoittaminen. Edelleen meillä on vaan liikaa kamaa. Olen löytänyt itseni haaveilemasta tiny home-kommuunista; jos meillä olisi metrin kokoinen koti, ei sinne voisi vahingossakaan kertyä mitään ylimääräistä. Kuka sitä tropiikissa mitään taloa tarvitsee, kun voisi laittaa olohuoneen vaikka katoksen alle ulos.

IMG_8696.PNG
Aivan niin, Letterfolk.

Aika on omituinen käsite. Mulla on ihan sellainen fiilis, että juurihan me tänne tultiin, ja nyt sitten pitääkin jo alkaa valmistautua lähtöön. Osittain koen, että edelleen totuttelen elämään täällä ja yritän sopeutua, etenkin työmaalla. Moni asia on vieläkin täynnä uutuudenviehätystä ja kuitenkin kohta ollaan jo siinä kohti, että eka vuosi täällä tulee täyteen.

Mä toivon, että meillä olisi hyvä loma Suomessa. Vähän olen jo etukäteen jännittänyt (tosin itseltäni salaa) lasten reaktioita, koska nehän saattaa tulla heille itselleen suurimpana yllätyksenä. Entä, jos jotkut kaverit eivät haluakaan enää porukoihinsa? Jos siellä ei olekaan niin ihanaa kuin mitä on koko vuoden odottanut?

IMG_8649.JPG

Opettaminen täällä on ollut pidemmän päälle vähän raskas laiva. Olen kyllä melkoisen helpottunut, että kohta ollaan maalissa. Kyllä nää kulttuurierot vaan on ja pysyy, ei sille minkään mahda. On ollut kieltämättä haastavaa huomata, miten tiukassa tietynlaiset systeemit ovat vain siksi, että ne ovat tuttuja ja jossain joskus hyviksi kehuttuja. Mitään eräältä suomalaiselta opettajalta tulleita ajatuksia ei oikein mitenkään voi lähteä amerikkalaisen koulun toiminnan päälle liimaamaan, kun jo koko sana education tarkoittaa meille eri asioita.

Haaveilin jo muutama kuukausi sitten, että kirjoittaisin tänne tämän mantereen markkinoille kirjan siitä, mikä suomalaisessa koulussa on niin hyvää ja miksi. En vaan tiedä, ottaisiko siitä kukaan onkeensa. Jostain syystä näen edessäni vain pari valtavaa tuulimyllyä.

Pikkusen turnajaiskestävyys koetuksella jollain.

Muuten on kyllä kaikki ihan hyvin.

Keski-ikäinen nainen ei kestä valkoviiniä ja muita kuulumisia

Olin tekevinäni viime viikolla sellaisen havainnon, että valkoviini saa minut äkäiseksi. Ja koska Google tietää kaiken, lähestyin häntä ja huomasin, etten suinkaan ole yksin. Vaikka kohdallani viinin kulutus tarkoittaa noin yhtä lasillista ruuan kanssa kerran viikossa, olen silti päättänyt nyt jättää valkoisen vastaisuudessa kokonaan väliin, koska näin vanhemmiten tunnun reagoivan siihen huonosti.

Punaviinistä taas saan nykyään migreenin. Punaviinilasillisen lipitys pitää siis osata ajoittaa viisaasti illallisaikaan, eikä yhtään myöhemmäksi, ettei aamulla satu päähän. Päähän sattuvat tätä nykyä myös hajuvedet, joita en voi käyttää enää ollenkaan sekä bensa ja muut liuottimet. Niitä on tullut käytettyä vähemmän noin muutenkin.

Kofeiiniahan en pysty kuluttamaan enää iltapäivällä ollenkaan, muuten menetän yöunet. Kaksi kupillista on sellainen kehoni sietokyvyissä koreileva maksimi, jota ei sovi ylittää, jos en halua sinkoutua jonnekin kuuta kiertävälle radalle.

27785313_10159920511460203_1717563897_o
Ainoastaan kuvassa oleva melkein keski-ikäinen liittyy mitenkään tekstiin.

Tämän ikäisenä on myös välillä jotenkin noloa löytää itselleen uusia juttuja, kuten minä IG storiesit (ja bulletproof-kahvin) tällä viikolla. Mä en oikein koskaan innostu mistään, mikä liittyy sosiaaliseen mediaan (tavallaan tässä on konflikti suhteessa siihen, että kirjoitan blogia ja pidän siitä), ja lähden aina kaikkeen mukaan vähän myöhässä, jos ollenkaan. Nyt sitten olen ihan onnessaan jakanut tarinoitani Instagramissa ja elän jossain omituisessa uutuudenviehätyksessä sen suhteen.

Mitään taidetta en siellä osaa tehdä, kuten en missään muuallakaan. En laita sen kummempaa ajatusta niihin ja vaikka laittaisin, en osaisi niitä toteuttaa – en ole sattunut saamaan kauhalla tässä kohtaa. Suureksi yllätyksekseni olen kuitenkin saanut ystäviltäni viestejä, että storejani on ollut ihana katsella, kun he ovat päässeet tunnelmiin ihan eri tavoin mukaan. He ovat niin armollisia.

Screen Shot 2018-02-04 at 13.03.37
Allekirjoittanut reippaana suksilla. Nykyään anu_konalla.

Ja nyt löysällä aasinsillalla osioon muita kuulumisia: eilen oli erikoinen päivä. Kolmantena helmikuuta tuli kuluneeksi tasan seitsemän kuukautta siitä, kun muutimme tänne ja nyt on tasan neljä kuukautta siihen, kun laskeudumme Suomeen kesäksi. En mitenkään pääse yli siitä, miten nopeasti aika juoksee. Kohtahan me jo täältä lähdetään, vaikka juuri tultiin. Vuosi on ihmisen elämässä melkoisen lyhyt ja helposti jäsenneltävä aika, ja tuleva loma Suomessa todella odotettu. Ei niinkään Suomen takia per se, vaan kaikkien niiden ystävien, joita pääsemme taas poskille pussailemaan.

Meidän pitäisi löytää tässä kevään aikana asunto meille ensi syksyksi. Nyt asumme koulun omistamassa kaksiossa, enkä opeta siellä enää ensi lukuvuonna – enkä alakoulussa muutenkaan enää (ehkä ikinä)! En ihan vielä tarkkaan tiedä, mitä syksy ja sen jälkeinen elämänvaihe pitää käsissään, mutta fiiliksissä olen silti. Mulla on nyt juuri tosi monta ideaa, jotka haluaisin täällä toteuttaa, mutta katsotaan, missä vaiheessa tapahtuu mitäkin. Ainakin tulen kouluttamaan (tulevia opettajia ja kampuksen muuta henkilökuntaa), sen tiedän, mutta kaikki yksityiskohdat ovat vielä auki. Kuten se, ettei meillä vielä ole viisumeita tulevalle kaudelle.

Tämmöistä tänään. Tärkeää asiaa kaikin puolin.