Uuden koulun aloitus Australiassa

Tiistaina lapsilla alkaa (vihdoin, jos saan lisätä) paikallisen kesäloman jälkeen uusi lukuvuosi uudessa koulussa täällä Perthissä. Elokuisen muuttomme jälkeen olimme muutaman kuukauden mukana kampuksen kotikouluryhmässä, mikä oli mulle aika karsea rutistus, mutta monin paikoin eräistä oikein kivaakin (tosin yleensä vain silloin, kun joku muu opetti mukuloitani). Marraskuussa lähdimme lomalle Suomeen ja Myanmariin töihin yhteensä kahdeksaksi viikoksi. Palasimme kotiin tämän viikon torstaina ja koulu alkaa huomenna. Vähän haipakkaa taas pitää.

Harvemmassa paikassa maailmassa kaikki kouluun liittyvä, kuten kirjat, tarvikkeet ja ruoka, ovat perheille täysin ilmaisia, enkä sitä ihan kamalasti jaksa enää ihmetellä. Kahden vuoden ajan Konalla pakkasimme joka aamu kahdet välipalat ja lounaat kouluun mukaan ja maksoimme kahdet eri lukukausimaksut ja koulupaidat kahteen eri paikkaan. Koululounaiden teosta tuli nopeasti osa aamurutiineja ja vaikka todellakin selviäisin ilmankin, ei se ihan kamalan kurjaakaan muistaakseni ollut. Jotenkin rasittavinta kaikessa oli ne surkeat purkit ja purnukat, joita olimme haalineet käyttöömme ilman parempaakaan tietoa. Kaksi vuotta jaksoin pestä näitä typeriä epäkäytännöllisiä astioita ja hävittää niiden kansia, mutta nyt panostimme tähän osastoon ja ostimme kunnon BentoBoxit molemmille. Vain koululounaita joka aamu vääntävä henkilö voi varmaan ymmärtää, kuinka onnelliseksi toimiva lounaslaatikko voi ihmisen tehdä. Kirjoittelen teille myöhemmin siitä, mitä me kouluun ruuaksi pakataan päivittäin.

82990220_809439296192284_3813097361530421248_n

Australiassa on kaikissa kouluissa käytössä jonkinlaiset koulupuvut. Toisissa kouluissa koulupuku tarkoittaa koulun logolla varustettua t-paitaa ja esimerkiksi mustia housuja tai hameita, jotka saavat olla omat. Meidän tulevassa koulussa kaikki puvun osat piti ostaa koulun omasta uniform shopista: hatut, reput, tietynlaiset kengät, hameet tai shortsit, pitkät housut, pitkähihainen paita, liikkashortsit ja -paita sekä ihan kuulkaa sävy sävyyn sukat. Puvustuksen tyyli ei puhutellut etenkään Esikoista yhtään, mutta minkäs tälle mahtaa. It is what it is ja kaikki muutkin saman koulun oppilaat istuvat samassa veneessä. Se auttaa aina.

Seuraava projekti olikin sitten haalia kynät, kumit, terottimet, koulukirjat, työvihkot, paperinenäliinat sun muut tarvikkeet koululaisten reppuihin. Saimme koululta valmiin listan ja naputtelimme tilauksen menemään verkkokaupassa. Toki sillä tavalla myöhässä, että lapset aloittavat uuden koulutaipaleensa ilman vihkojaan.

Tämän lisäksi maksamme tietysti myös lukukausimaksuja, koska viisumeillamme koulut eivät ole ilmaisia. Paikallisille, kansalaisille ja niille ulkomaalaisille, joilla on PR, julkiset koulut eivät maksa mitään. Saimme onneksi yhdestä tosi kivanoloisesta koulusta stipendit lapsille, mitkä kattavat yli puolet kuukausimaksuista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

D7A8B982-F6E8-4260-8969-DF7C453A7CC9
Kävimme ennen lomaamme tutustumassa tähän tulevaan kouluun ja ihastuimme siihen kyllä heti. Tilat olivat uudet ja siistit, luokkakoot alle 25 oppilaan ja luokkahuoneet suuret. Luokissa oli pulpetteja ryhmissä ja erilaisia mattotiloja ja nurkkauksia ympäriinsä, alkuopetuksen luokissa oli myös leikkikeittiöt ja -kioskit päivän taukoja varten. Koulussa annetaan halukkaille yksityisiä soittotunteja kerran viikossa sekä opetetaan useampia kieliä.

Tämä aivan loputon ilo, mikä mulla tästä koulusta on, saattaa johtua kyllä siitäkin, että mun osalta kotikouluäitiys päättyy virallisesti tähän. Mä en siis vaan ole yhtään mikään kotikouluvanhempi, puolisoni ehkä vielä vähemmän. Toisaalta hän oli kyllä rehellisyyden nimissä paljon mua kärsivällisempi opettaja, koska mä en vaan näköjään osaa omiani opettaa – eivätkä he halunneet multa oppia. On helpottavaa ja ihanaa voida antaa opettamisen vastuu sellaiselle taholle, jolle se musta kuuluukin ja joka sen haluaa, ja itse siirtyä taustalle tarvittaessa tukemaan läksyjen teossa ja ennen kaikkea olemaan vain vanhempi jälleen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Esikoinen ja Kuopus olisivat pohjoisella pallonpuoliskolla nyt ekalla ja kolmosella, mutta aloittavat ensi viikolla tokan ja neljännen luokan. Esikoisella ei varmasti tule olemaan mitään hätää, vaikka kolmonen jäi puolikkaaksi: common core, jota Esikoisen Konan koulu seurasi, on paljon tiukempi ja haastavampi opetussuunnitelma kuin Australian vastaava. Monet asiat, mitä täällä tehdään kolmosella, teki Esikoinen Havaijilla jo tokalla. Kuopus taas joutuu kirimään varmaan aluksi muita kiinni, mutta alkuopetuksessa se vielä onneksi onnistuu ihan mukavasti. Lukemista ja laskemista harjoitellaan täälläkin eniten alkuopetuksessa kuitenkin.

Koulun alku jännittää tällä hetkellä vähän kaikkia, mutta kauhunsekaisia tunteita välttääksemme lopetan Kuopuksen eilisiin sanoihin: minä saan aina kavereita kaikkialta. Yritetään luottaa tähän tosiasiaan tälläkin kertaa.

Miltä tuntuu palata Australiaan?

Kello on 2:30 ja heräsin aivan pirteänä valvomaan kahden tunnin unien jälkeen. Illalla valvoin jännityksen takia itseni yliväsyneeksi ja nyt heräsin johonkin, en edes tiedä mihin, vähän säikähtäneenä ja adrenaliinia veressä. Jollain tavalla mua stressaa huominen paluu Perthiin.

Ennen tätä päivää olisin sanonut, että mulla on jo ikävä kotiin ja on tosi mukava palata, mutta nämä viimeiset hetket ennen lentoa ovat nostaneetkin pintaan ihan toisenlaisia tunteita. Nyt tuntuu paljon aiempaa enemmän siltä, että palaamme jonnekin, joka on vielä vieras. Vaikka aloin tulla sinuiksi kaupungin kanssa ennen marraskuista lomalle lähtöämme, en silti tunne sitä vielä hyvin. Kurjimmalta tuntuu se, ettei meitä monikaan vielä odota takaisin. Ehdimme olla Perthissä vajaa neljä kuukautta ennen tätä kahden kuukauden poissaoloamme, ettei siinä ajassa vielä montaa läheistä suhdetta luotu – vaikka monia potentiaalisia kylläkin. Ja sitten eräätkin niistä harvoista läheisistä muuttaa takaisin Suomeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme saaneet olla täällä Myanmarissa parhaiden Kona-ystäviemme kanssa ja heistä eroaminen, jälleen, on meille kaikille vaikeaa. Lapset suree ja aikuiset osaavat olla harvinaisen empaattisia, koska kokemus on yhteinen.

Kuten tiedätte, Australiaa ovat kohdanneet ennennäkemättömät palot, jotka varmasti puhuttavat siellä väkeä. Perthin suunnalla tilanne on itään verrattuna ollut paljon rauhallisempi, vaikka on lännessäkin paloja ja niiden etenemistä ja varoituksia pitää seurata tarkkaan. Palojen suhteen meitä ei kuitenkaan pelota palata takaisin, asumme tuhansien kilometrien päässä kriisialueilta. Melbournessa satoi juuri golfpallon kokoisia rakeita; ilmasto on todella aivan sekaisin. Päivänselvää on, että jokaisen pitää tehdä ilmaston muuttuessa osansa niin hyvin kuin pystyy.

A3234C87-4DD3-488A-BAA0-CBD5D626A7F6

En osaa nyt vielä ennustaa, miltä meistä kustakin lopulta tuntuu siinä vaiheessa, kun avaamme kotiovemme. Lapset ovat sinnikkäästi kyyneltensä läpi kääntäneet huomiotaan myös positiiviseen: kohta saa nukkua omassa sängyssä ja leikkiä taas omilla leluilla, muutamat ystävät jo kaipaavat heitä, ensi viikolla alkaa koulu. Sekin muuten jännittää kaikkia aika paljon, erityisesti lapsia ja tätä erästä äitiä täällä. Hyvin se menee, tiedän, mutta mitäpä olisi elämä ilman etukäteen stressaamista.

Olen kuitenkin sikäli päättäväinen, että tämän vuoden aikana yritän päästä siihen, että Perth tuntuisi ihan oikeasti kodilta. Sitä kohti.

Ihana Kaakkois-Aasia

Katujen risoilla reunoilla vaeltavat jonossa niin kaupungin oma kuin vieras väki, pari kulkukoiraa ja yksi sitkeä mummo köyryselkänsä kanssa. Ohi ajelee kahdella kaistalla vieretysten kolme täyteen ahdettua autoa ja pari skootteria, joista joka toinen tööttäilee toisilleen siksi, että on pian jotakuta ohittamassa sekä jalankulkijoita, jotka puikkelehtivat autoteillä pelottomasti kuin vastassa olisi kokoisiaan. Vuorilla nousee valtavia temppeleitä jokaisessa ilmansuunnassa ja viereisen marketin ovella välkkyvät discovalot.OLYMPUS DIGITAL CAMERAIllallispöydässä notkuvat niin riisit kuin nuudelit, keitot ja kasvikset, lihat ja äyriäiset, huumaavat tuoksut sekä monenkirjavat värit. Tietysti pöydässä istuu aina myös se yksi poloinen, joka imeskelee hiljaa voileipäkeksiään ja lipittää tyhjyyteen tuijottaen vihreää teetä.

Ilmassa leijuu sekalainen tuoksu, jonka kyllä tunnistaa, mutta jota ei osaa nimetä. Ehkä joku eilisen leivonnainen, ehkä tiellä lilluva jätevesi, kuka tietää.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATaksimatka kestää puoli tuntia, sanovat. Autoon sulloutuu kolmetoista ihmistä ilman turvavöitä ja ilmastointia. Puolitoista tuntia myöhemmin ollaan perillä.

Vuorten ja vesien äärellä on sellainen olo, ettei koskaan ole nähnyt mitään yhtä majesteetillista. Kalastajat, kaupustelijat ja kankaankutojat jatkavat ikiaikaisia perinteitään välittämättä siitä, mitä maailmassa ympärillä tapahtuu.

Markkinoilla myyjät istuvat paljain varpain tomaattien, mansikoiden, lehtisalaattien ja kuivattujen kalojensa takana. Kaupunkilaiset syövät lounasta kojujen eteen sijoitetuilla jakkaroilla, osa maistelee nuudeleita sormin suoraan pannulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA927B5053-D438-4008-8AAF-A532396DFC6DKaupan kassalla häärii neljä työntekijää, lentokentän turvatarkastuksessa kahdeksan, taksitolpalla kuusi, huoltoaseman tankkauspisteellä kymmenen.

Ihmiset hymyilevät, toivottavat tervetulleeksi ja palvelevat parhaan taitonsa mukaan.

Ai että mä rakastan Kaakkois-Aasiaa.