Saaren ympäriajo

Kun astuimme rämään laina-autoomme toissapäivänä, oli päällä sellainen vatsanpohjaa kutitteleva intofiilis. Päätimme siinä lennossa, mitä reittiä ajettaisiin saaren toiselle puolelle Hiloon. Pahoittelen kuvien kökköä laatua, kamerani on edelleen Gatwickin lentokentällä.

Screen Shot 2017-07-08 at 8.12.57
Kuva lainattu.

Tämä seuraava tietoisku olkoon teille kaikille suomenkielisille Big Islandin maaperälle matkaaville – joita on varmasti runsaasti: Konan ja Hilon välin voi ajaa pääasiassa kolmella eri tapaa. Valittavana on north route, south route tai ajo suoraan oikaisten vuorten kautta. Jos lähtee kiertämään saarta etelä- tai pohjoispuolelta, löytää molemmilta reiteiltä ihania rantoja, vesiputouksia, ravintoloita, tulivuoren ja muuta nähtävää. Me ajoimme viimeeksi silloin 14 vuotta sitten eteläreunan kautta, joten nyt otimme pohjoisreitin. Periaatteessa matkaan pitäisi kulua rantaviivaakin nuollen vain kolmisen tuntia, mutta todellisuudessa matkaan saa kulumaan melkein koko päivän.

Ihan oikea syy Hiloon lähtemiselle oli niinkin tympeä kuin etsiä meille autoa. Vaikka Kona on suhteellisen pieni paikka, palvelut ovat meistä kohtuullisen kaukana, eikä tässä kuumudessa voisi kuvitellakaan pyöräilevänsä tai kävelevänsä lasten kanssa edes kauppaan. Sen muuten aina Suomessa unohtaa, miten kuuma sitä voi jossakin olla. Täällä lämpö kohoaa päivisin reippaasti yli kolmeenkymmeneen ja aurinko porottaa iholla tuntuen kevyeltä kärvennykseltä. Emme vielä löytäneet tällä reissulla autoa, koska nekin, kuten kaikki muukin täällä, on melkoisen korkeissa hinnoissa.

Matkalla Hiloon kävimme kerran uimassa ja syömässä jo alkumatkasta Waikoloa Beachilla. Kuumuuden väsyttämät lapset nukahtivat tämän jälkeen autoon, joten ajelimme läpi ihanien maisemien Akaka Fallseille.

20170706_115535
Waikoloa.

20170708_075812

20170706_152849
Akaka Falls State Park.

Takaisin ajoimme yhden hotelliyön jälkeen suorinta tietä eli vuorireittiä. Matkalla ei ole oikeastaan ollenkaan pysähdyspaikkoja eli kannattaa varata mukaan vähintään vettä ja hyvä auto. Mua vähän jännitti, miten meidän autovanhus meidät kotiin saakka toisi, mutta täällä ollaan. Tiet ovat kyllä tosi hyvässä kunnossa ja maisemat karuja ja kuivia. Kuitenkin omalla tavallaan majesteetillisia, kun levossa oleva tulivuori Mauna Kea kohoaa yli 4000 metrin huippuunsa ihan vieressä, pilvet hipovat vuoren pintaa melkein ajotien korkeudella, eikä lähellä ole mitään missään. Ja kotimatkakin taittui oikeasti alle kahdessa tunnissa, kun ei tule matkalla vastaan muita houkutuksia.

20170708_075301

20170708_075404

Reissun jälkeen on taas väsynyt fiilis. Pitkien lentojen jälkeen ei tämä reissukestävyys ole palautunut vielä ihan normaaleille tasoille, joten nyt taas himmaillaan jonkun aikaa. Onneksi kotona on ihan kivaa.