Aloha, sanoo suomalainenkin

Mä olen aina halunnut ajatella, että olen sillä lailla helposti siirreltävissä, etten koskaan jäisi pitkiksi ajoiksi paikoilleni. Nuorena mulle hirvittävin kuvatus elämästä oli sellainen oravanpyörä, jonka keskiössä rullasivat niin omistusasunto, auto, vakityö kuin lapsetkin. Ja mitäs sitä nyt sitten myöhemmin muutakaan kuin melkein juuri näitä tässä, eikä tämä elämä ole ollut alkuunkaan hirvittävää, päinvastoin. Vakityötä ei tosin ole ollut koskaan, luokanopettajanakin olen tehnyt melkein 10 vuotta pelkkiä määräaikaisuuksia Helsingissä, mutta en usko tämän helpottaneen lähtöpäätöstä yhtään sen enempää. Minä kun tuppaan sitoutumaan ihmisiin, en rakenteisiin.

Vaikka ulospäin elämä on saattanut näyttää kulkeneen tiettyjä, tuttuja (jämähtäneitä) polkujaan jo vuodet, on pinnan alla kuplinut jo pidempään. Me tiedettiin aina, että joskus vielä repäistään ja lähdetään, mutta loppujen lopuksi päätös lähteä juuri nyt yllätti vähän meidätkin. Tai tavallaan yllätti, toisaalta kun muutto on ihan maailman luonnollisin jatkumo sille, mitä tässä elämässä on tehty tähänkin saakka.

On valmistuttu ja tehty töitä, rakennutettu talo ja istutettu tuijapuskia. Kestetty kaksi uhmaikää ja opiskeltu psykologian kentältä vähän lisää. Laulettu paljon, siinä ollaan hyviä. Eletty sellaista tavallista, joskin kuitenkin aivan jollain lailla erityistä elämää, kunnes tultiin siihen pisteeseen, että nyt joko mennään tai sitten me vaan tullaan puhumaan siitä aina.

IMG_4896

Juhannuksen jälkeen lennämme pelkällä menolipulla Konalle, Havaijille. Perillä odottaa vuokrakolmio, jota ei olla nähty (jännä) ja mulle opehomma pienessä koulussa englannin kielellä. Mies lennättää perille leipänsä lähteen eli musastudion ja katselee sitten paikan päällä, mitä kaikkea siellä tulee tekemään. Esikoinen aloittaa koulun yhden englanninkielisen lauseen varastollaan ja Kuopus päiväkodin osaamatta sitäkään vähää. Olemme kohteessa niin kauan kuin meistä tuntuu oikealta ja viisumit sun muut käytännön asiat antavat luvan.

Elämä on todella ottamassa uuden suunnan tänä kesänä.

Täydellistä aikaa lähteä ei olekaan ja kuitenkin tämä tuntuu juuri nyt oikealta. Kaikkia jännittää sopivasti, sillä lailla mukavasti. Olemme valmiit, oi te upeat tulivuorten rakentamat saaret.