Avainsana: ennen lähtöä

Tyhjä talo – me selvisimme!

~ Anu ~ 9 kommenttia

Huomenaamuna lähdetään. Saimme kuin saimmekin kodin tyhjäksi ja siivottua tänään.

Blogini otsikko Nelihenkinen perhe myy kaiken ja muutta Havaijille on todellisuudessa vähän harhaanjohtava, sillä oikeasti emme myyneet paljon mitään, vaan annoimme melkein kaiken pois. Tämän seikan painottamisessa olisi kuitenkin vähän liikaa laupiasta samarialaista, joten pidetään noin. Oikeassa elämässä kävi kuitenkin niin, että lahjoitimme eri paikkoihin kuormittain tavaraa, ja vaatteita kannettiin säkkitolkulla talosta ulos. Huonekaluista myimme alussa vain tärkeimmät ja loppua kohden annoimme avokäsin niitäkin. Rehellisyyden nimissä mulle olisi ollut aivan sama, vaikka joku olisi tuikannut tavaramme talon takapihalla tuleen, niin vähän enää kiinnosti niiden loppusijoituspaikka.

0i+emlzBQ5+7XBSXgIb3KA_thumb_3a2

Olo on höyhenenkevyt. Kaikki mainen omaisuutemme mahtuu nyt kymmeneen muuttolaatikkoon ja neljään matkalaukkuun muutamien muistosäkillisten ja -laatikoiden lisäksi. Emme omista juuri mitään, mutta olo on rikkaampi kuin koskaan.

Tavallaan voisi vähän imelästi sanoa, että suosittelen tällaista karsimista kaikille, mutta ihan oikeasti en kyllä suosittele. Se oli aivan kamalaa. Hyödyllistä ja tärkeää (ja meidän tilanteessa välttämätöntä) kyllä, mutta aivan kamalaa. Emme olisi mitenkään selvinneet tästä ilman apua, jota saimmekin niin paljon, etteivät mitkään kiitokset tule ikinä kattamaan tätä meidän eteen nähtyä vaivaa.

wfc6Mp42SaiNTGxLNJSMQA_thumb_3a8

Silmät ovat olleet kyynelistä turvoksissa jo kaksi päivää. Kaiken tunneryöpyn kruunuksi joimme vielä naapuriystävien kesken ylläriskumpat pahvimukeista meidän terassilla viimeistä kertaa juuri ennen kodista lähtöä. Oli pullapitkoa, lämpimiä halauksia, itkuisia silmiä ja ihania lahjoja lapsille. Ja vaikka itkettää, niin samaan aikaan innostaa. En tekisi mitään toisin, eikä me olla vielä edes lähdetty.

Elämässä on ollut vaiheita ja on ollut vaiheita. Nyt on seikkailun aika.

 

 

Kolme yötä lähtöön on

~ Anu ~ 11 kommenttia

Mä odotan jo kiivaasti sitä, että pulssi pääsisi vihdoin uudessa kodissa laskemaan useammin leposykkeeseen. Odotan lämpöä ja merta. Odotan, että nähdään meidän uudet ympyrät. Odotan, että uusi, erilainen samanlainen arki pääsee alkamaan siellä. Paljon uutta.

Screen Shot 2017-06-26 at 11.14.07
Hukkasin kamerani jonnekin muuttolaatikoiden väliin, joten lainasin fiilistelykuvat Wikipediasta.

Tämä muutto on ottanut enemmän voimille kuin mikään muu muutto koskaan aiemmin. Nyt ei ole voinut heittää mitään laatikoita täyteen vaan jotain mysteerikamaa ja sulloa niitä sitten ullakolle, jos ei ole jaksanut käydä enää tavaroita läpi. En tietenkään itse ole koskaan toiminut näin, mutta olen kuullut, että tällaistakin tapahtuu.

Tahtia on hieman hidastanut tauti, joka on kaatanut petiin kolme neljäsosaa perheestä.

Tämä on niin ristiriitaista siinä mielessä, että puuhataan juuri maailman siisteintä asiaa – Havaijille muuttoa – ja se on ollut yksi suuri itkuvirsien itkuvirsi. Osasin kyllä odottaa, että yhden omakotitalon ja kokonaisen vanhan elämän paketointi olisi työlästä, mutta en arvannut, että se olisi näin työlästä.

Screen Shot 2017-06-26 at 11.16.10

Siinä mielessä tää on hyvä, että en ole ehtinyt juurikaan miettimään saati stressaamaan sitä, että viihdynköhän mä uudessa työssäni, päästäänköhän me nopeasti kiinni yhteisön elämään, saakohan lapset kavereita ja miten ne pärjää alkuun kielipuolina. Tää on vähän nyt vaan niin, että Herran haltuun ja sillä mennään, mitä on. Päivä kerrallaan ja eteenpäin niinku mummoki lumes ja niin edelleen. Eiköhän kaikki järjesty.

Tyhjä ullakko

~ Anu ~ Kommentoi

Nokkelimmat lukijani siellä jo varmasti heti huomasivat luovan otsikon kaksoismerkityksen. Totta tosiaan, tämän muuton suurinta ahdistusta nostattanut toimi on ollut ullakon tyhjennys. Nyt se on tehty. Lähdemme illalla mökille ja tällä hetkellä päässä liikkuu… ei mitään. (Millan kanssa olemme tässäkin kulkeneet tunteinemme niin käsi kädessä, että olen alkanut pohtia, onko tässä naisessa kyseessä joku sister from another mother vai olemmeko vain kokeneet tavallisia, mutta meille uusia ulkosuomalaistuvien tunteita, sattuneesta syystä ihan yhtä aikaa. Joka tapauksessa vertaistuki on ollut vertaansa vailla.)

rXoo1OKESUaIQRLhRYwrqA_thumb_429f

Juhannusta ei ole mitenkään aivan välttämöntä viettää mökillä, ihan samoin kuin joulussani ei ole mitenkään pakko olla lunta. Viittaan tällä siis tulevaan trooppiseen jouluun, se on suorastaan todella jees verrattuna siihen, että viime vuonna vietimme helsinkiläistä mustaa joulua – se oli ankeaa kuin mikä. Mutta mökille on aina ihana mennä ja nyt se tuo toivotun tauon ainaiseen pakertamiseen. Olkoonkin, että muuttoon on viikko ja saatamme joutua maksamaan tästä juhannuslöhöilystä hintaa ensi viikon alun työ-öiden muodossa.

F%qcPge3RqyQCfUc3kXJhQ_thumb_42a3

Muistan yhden luokioaikaisen opettajani antaneen meille heti ykkösellä hyvän elämänohjeen, joka jäi oikeastikin mieleen ja tarttui harjoituksen kautta tavaksi: kun teet kouluhommia, tee ne kunnolla, äläkä mieti muuta. Kun otat lepoa, tee se kunnolla, äläkä mieti, että nyt pitäisi tehdä jotain muuta.

Kun olemme seuraavat päivät mökillä, onnistumme toivottavasti olemaan tehokkaasti mökillä. Mietimme lähinnä seuraavaa ruokailua, saunomista, pakollisia (ja upeita) mökin fleecepuseroita ja mölkkyä. Sunnuntaina palaamme taas siihen totuuteen, mikä vallitsee kotona, ja keskitymme sitten siihen.

 

Hyvää juhannusta!