Konan kaunein joulu

Mä tykkään joulusta ja siihen kuuluvista, joka vuosi toistuvista, omista rutiineista, kuten soittolistasta (joo tiedättekö, Mariah Careyn All I want for Christmas ja Loirin Sydämeeni joulun teen, ai että). Tänä vuonna kuunneltiin uutena Club for Fiven Joulun Parhaat-levyä ja vitsit kun olikin hyvä. Siinä autossa Konan pohjoisosia ajellessamme, palmujen huojuessa oikealla ja meren kimmeltäessä vasemmalla, tunnelmoitiin muun muassa Varpusta jouluaamuna. Ei sopinut sitten yhtään maisemaan se. Muutenkin vähän haki tämä oma joulufiilis, koska linkitän sen tietynlaiseen arvokkaaseen melankoliaan, jota niin rakastan, ja toki pimeään ja kylmään. Kaikki edellä mainitut paistavat täällä poissaolollaan, ihan sillä lailla kirjaimellisesti.

Ensimmäinen joulumme tropiikissa on juhlittu kuitenkin onnistuneesti leppoisin menoin. Ennen aattoa otin asiakseni keksiä kivoja tarjoiltavia välipalaksi joulupuuron (ystäväni toi Risellaa Suomesta) ja illallisen välissä. Pinterest on siitäkin ihana, että siellä pääsevät inspiroitumaan me vähän toistaitoisemmatkin. Kauniit kuvat luovat uskoa kömpelöihin käsiin ja saavat luottamaan omaan osaamiseen, vähän liikaakin.

Laitoin äitini pilkkomaan kiivit ja asettelemaan ne kuusen muotoon samalla, kun itse järjestelin tonttuja riviin. Hirmu kivat tuli. Esillepano oli ennen kaikkea aivan ensiluokkainen ja työnjälki kuin esikuvillaan.

Screen Shot 2017-12-25 at 20.23.27
Strawberry Santas by Smart School House
26104736_10159740643495203_317212426_o
Mansikkatonttuloiset by yours truly.

26102107_10159740643595203_1561322073_o

Jouluillallisen salaatin meinasin asetella joulukranssin muotoon, mutta jostain syystä jäi tekemättä.

Toisaalta, ei mikään näytä täällä keltaisen kemmeltäessä seiniltä ja vanhojen huonekalujen varjossa kauniilta kuitenkaan. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, kun vielä asuttiin valkoisessa kodissa ja syötiin ruokamme ihan itse ostamistamme astioista. Huomaatteko kuitenkin yrityksen? On orkideaa ja kornia valoporoa tunnelmaa luomassa, jouluomenista puhumattakaan.

26134077_10159740643790203_994948515_o

Olemme koko sakki jouluruokien ystäviä noin suurin piirtein, mutta täällä niitä ei oikein jaksanut alkaa itse alusta saakka vääntämään. Päädyimme ostamaan kinkkua ja kalkkunaa muille, ja mulle ja vähän muille graavilohta. Äitini loihti jonkun ihmeen hyvän riisin, jonka seassa oli granaattiomenan siemeniä ja pistaasipähkinöitä ja jotain taikaa. Vesimelonista sivaltelin piparkakkumuoteilla tähtien ja sydänten muotoisia paloja, mitä etenkin Kuopus osasi arvostaa. Lapset saivat kumpikin toivoa juhlapöytään omat lempiruokansa, joten heidän lautasiltaan löytyi jokaisen joulun kovimmat gourmetannokset: makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.

Konan kuvauksellisin joulu jatkui rannalla ja päättyi lautapeleihin. Esikoisen sanoin: ei ollut yhtään outoa viettää joulua täällä. Mulla oli kyllä ikävä ystäviä ja Kuopuksella lunta, mutta muuten selvittiin ihan hienosti.

Onnea satavuotias!

Ainoa päivä täällä, jolloin olen tuntenut ikävää Suomeen, on ollut tänään. 6.12.2017. En oikein osaa selittää, miksi, mutta ei sen niin väliä olekaan.

Olen kertonut paikallisille ystävilleni ylpeänä Suomen itsenäisyysjulistuksesta, Ruotsin ja Venäjän vallan ajoista ja Talvisodasta. Olen muistanut mainita, että isovanhempieni sukupolvi taisteli 40 asteen pakkasessa alimiehitettynä idän valtavaa vastustajaa vastaan, eikä kaatunut. Ihmiset ovat kuunnelleet päätään pyöritellen ja ihmetelleet lopuksi, miten Suomi voi olla näin nuori. Ja että miten näin pienestä maasta voi tulla niin paljon maailmanluokan osaamista.

Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Tänään leivomme karjalanpiirakoita, syömme Suomi100-suklaata ja poltamme kahta sinivalkoista kynttilää kiitokseksi.

Paljon onnea satavuotiaalle!

Screen Shot 2017-12-06 at 6.49.08
Kuva lainattu.