Your skin is so soft ja havaijilaisia poskipusuja

Amerikkalaiset, jos jotkut, osaavat kehua. En ole pysynyt perässä, kuinka monta kertaa olen jo kuullut lauseen you guys are just so awesome. Ja tietysti haluan uskoa, että kehu on täysin vilpitön.

Eräs oppilaani tapaa silittää käsivarttani ja huokaista your skin is so soft! Opettajana olen kyllä tottunut kuulemaan kaikenlaista, mutta tämä on kyllä ollut ensimmäinen laatuaan.

20171011_161322

Poskisuukot kuuluvat ranskalaiseen kulttuuriin jopa joogasalilla, mutta havaijilaista tapaa moiskauttaa pusua yhdelle poskelle en ole vielä täysin ottanut haltuun. Se kun tulee suoraan sivulta keskelle poskea, ettei siinä voi itse suukottaa muuta kuin ilmaa – ja näin toki älykkäästi aina teenkin. Joskus olen siinä samalla kuullut, että hiukseni ovat upeat tai että lapseni ovat aivan mahdottoman kauniita. No niin, kyllä, kiitos, nice to meet you too!

Poskipusukulttuurin oppiminen on siinä mielessä vähän hankalampaa, että niitä jakelevat vain aidot paikalliset, eivätkä tänne muualta muuttaneet amerikkalaiset, joita on kuitenkin saarella paljon. En itse koskaan mene ketään pussailemaan, mutta olen aina valmiudessa, jos poskeani siihen malliin lähestytään. Valmiina pussaamaan ilmaa, siis.

20171011_161112

Mitä kehusanoihin tulee, itsehän olen siinä(kin) mielessä omituinen, että aloitan täällä asuville ystävilleni lähettämäni tekstiviestit sanalla sweetie. Kotopuolessa kun totuin ystävien kesken tapahtuneeseen murutteluun siinä määrin, että venytin tavan nyt sitten tännekin – vain ollakseni porukan ainoa, joka tätä sanaa viesteissään käyttää. Mutta täällä taas viljellään ihan mahdottomasti huutomerkkejä.

I’m SOOO happy we met!!!!! You’re amazing!!!!!!! We have to have coffee soon!!!

Ja tämä kuulkaa tarttuu.

Te ootte niin mahtavia!!!!! Kiitos, kun luette tätä blogia!!!!!! YOU’RE SO AWESOME!!!!!!!

Yhdeksän satunnaista tarinaa minusta

1. Hyppäsin kuudennella koulun urheilukisoissa vähän yli neljä metriä pituutta. Sillä on hyvä leijua näin vanhoilla päivillä, varsinkin kun nyt saattaisin hypätä siitä hikiseen puolet. On se kuitenkin alle 160-senttiselle aivan hyvä tulos, mutta varmaan tuuletkin olivat silloin suotuisat ja lähdin kevyenä tyttönä vähän lentoon.

2. Osaan heiluttaa alahuultani niin nopeasti, että se melkein katoaa näkyvistä. Mitä lie taikuutta.

3. Lauloin melkein kymmenen vuotta Higher Groundissa, mikä oli kaikkineen ihan huikea matka. Kun olimme ensimmäisen kerran Suomi Loven suorassa lähetyksessä laulamassa ja istuimme tauotkin kuorolehterillä, aloitimme tenoreiden kesken (joissa olin pitkään ja silloinkin ainoa nainen) legendaariset mittasuhteet saaneen whatsapp-keskustelun. Ketju oli niin älytön, että hörähtelimme jutuillemme yhtä aikaa tuon tuosta. Ketju päättyi siltä päivältä juuri ennen yhtä lauluvetoamme Juha Tapion laulun sanoja tapaillen Tykkään kusta niin että halkeen.

Screen Shot 2017-09-18 at 22.12.45
Kuva: Jani Laukkanen

4. Lähdin kasilla, aikana ennen kännyköitä, viikonlopuksi Tampereelle. Lupasin perille päästyäni infota vanhempiani, missä olisin noin tarkemmin, mutta unohdin. Päädyimme ystäväni kanssa yöpymään paikallisten skedepoikien kanssa vanhaan, hylättyyn tehdasrakennukseen. Kun tulin kotiin, sain kahden viikon arestin.

5. Rakastan Super Mariota. Hakkasin sitä yläasteikäisenä niin paljon, että osasin pelata jotkut kentät silmät kiinni läpi.

6. Olen nykyään surkea valvomaan. Nykyään tarkoittaa siitä saakka, kun Esikoinen syntyi. Olen aina tarvinnut aivan ylettomästi unta eikä vanhemmuus kyllä auta tässä.

20170918_204651

7. En ole koskaan käynyt Hangossa. Aloitan aina tällä, kun pelaamme peliä En ole koskaan.

8. Opin rakastamaan maapähkinävoita selviytymisleirillä täällä Konan vuoristossa 14 vuotta sitten. Ilma oli kylmä kuin Suomen syksyssä ikään, telttaan satoi vettä ja tiimille oli annettu etukäteen eväät, jotka piti osata jakaa tasaisesti viikonlopulle ja koko porukalle. Söimme mm. maapähkinävoileipiä ja papuja ja mulla oli muistaakseni koko ajan nälkä.

9. Olen täällä huomannut, että rusketukseni on hivenen oliiviin vivahtavan sävyinen. Kutsun itseäni vihreäksi. Miehen rusketus taas on aivan eri sävyinen, sellainen punainen. Siihen väliin vielä joku keltainen, niin olisi liikennevalot kasassa siinä sitten.

 

Tämmöstä tänään! Mitäs tarinoita muilla olisi jaettavaksi? Anyone?

Sekalaisia viisauksia viikon varrelta

Lapset eivät ole mitenkään erityisesti näyttäneet oppineen englantia viime viikkoina, mutta tulin silti ajatelleeksi, että toivottavasti eivät tule menettämään monipuolista suomen kieltään missään vaiheessa maailman vuosinamme. Heillä on molemmilla rikas sanavarasto ja toivoisin tilanteen pysyvän sellaisena. Tuossa eräänäkin iltana kuuntelin, kuinka monta eri sanaa lapset tiesivät sanalle pieru. Kuten sanoin, rikas sanavarasto.

SaoSFeNNSxqoLUiYGbBgXw_thumb_440f

Olen ollut viimeiset seitsemän vuotta surkea urheilija. Nyt olen ollut viimeiset kolme päivää aktiivinen, motivoitunut ja reipas urheilija. Yksi parhaista ystävistäni Suomessa on tätä nykyä myös treenikaverini. Vedämme hullun rankkoja kotitreenejä yksin makkareissamme ja ajattelemme toisiamme. En kerro, olenko meinannut jo lopettaa ensimmäisen epämukavuuden aallon iskettyä lihaksiini. Onneksi on treenikaveri, joka sparraa mua korvieni välissä. Ja whatsapissa.

Urheilusta tulikin mieleeni, että vähän yli 10 vuotta sitten, kun aloitin luokanopettajana, sain yhdeltä pieneltä oppilaalta palautetta kävelytyylistäni. Olin silloin vielä kovasti aktiivinen tanssija ja askeleessani oli baletin ansiosta kevyehkö aukikierto. Oppilaani mielestä tosin kävelin kuin miesjääkiekkoilija.

IDcR6TbrShGGj7aTHw9ByQ_thumb_4415

Poikani on loistanut koulussa korean tunneilla.

Kävin eilen illalla leffassa kahden ystäväni kanssa. Leffan jälkeen istuimme pihalla tunnin ja siinä ajassa ehti tulla jo vähän kylmä. Huppari päällä oli pitkästä aikaa ihana olla. Huomasin kaipaavani lempivuodenaikaani, alkusyksyä.

En ole vielä kovastikaan nauttinut työstäni. Se oli odottamatonta. En tiedä, onko se tämä jo alkanut, hidas, henkinen irroittautuminen alasta vai tämä yleisväsymys kaikkineen, mutta nyt ei vielä oikein lähde. Toisaalta, hyviäkin asioita tapahtuu päivittäin. Sain mm. joltain oppilaaltani nimettömän kirjeen, jossa luki ”You are the Best Teacher”. Kirje oli osoitettu saajalle Mises M.

LgXMjj20SsaQ5lDGhI5s4Q_thumb_4412
Hieman hoitamaton kotipuutarhamme.

Olen alkanut käyttää kookosmaitoa kaikkialla. Liioittelin. Olen alkanut käyttää kookosmaitoa kahvissa, myslissä, tuorepuurossa ja tässä tajuttoman ihanassa mehussa. Kuunnelkaa vaikka: mehulingon läpi pala inkivääriä, kupillinen tuoretta ananasta ja yksi omena. Lopuksi päälle kookosmaitoa. Pina coladan tuoreversio!

Usein sanotaan, että jos ei ole mitään asiaa, pitäisi olla vaan hiljaa. Olen eri mieltä. Joskus on kiva höpöttää vaan niitä näitä ilman päätä tai häntää.