Never talk to strangers ja muita sekalaisia havaintoja

Viikko töissä oli kiireinen. Tuntisuunnitelmien kirjoitteluun tottumaton suomalaisopettaja rustasi suunnitelmiaan päivisin niin pitkään, että käytti niihin melkein enemmän aikaa kuin hän tulee käyttämään itse opettamiseen. En tiedä, miksi puhuin yllättäen itsestäni kolmannessa persoonassa. No mutta, salaa ja valikoidun avoimesti toivon, että lukuvuoden edetessä suunnitelmien lähettelystä rehtorille luovuttaisiin kokonaan ja saisin vaan keskittyä siihen, minkä osaan.

Illat ovat alkaneet ihan vähän viilentyä. Että syksyn tuntua täälläkin, täällä Havaijilla.

Kuopus tuli tänään innoissaan huikkaamaan mulle, että äiti oh my gosh, tuu heti kattomaan. Olivat katsomassa parkour-videoita isänsä kanssa, oh my gosh. Esikoinen kertoi, että puhuu nykyään aina bananasta, koska ei meinaa millään muistaa, että se on banaani.

IMG_20170813_212945_448

Työpaikalla päätettiin, että ykkös-kakkonen yhdistetään ja mulle jääkin pelkkä kolmonen. Se on ihan kamalan ihanaa. Kun kerroin Esikoiselle, että hänen luokalleen tuleekin mukaan kahdeksan tokaluokkalaista tyttöä, Kuopus virnisti ja sanoi, että jotain ihastusta voi ilmaantua. Nauroin niin, että meinasin pudota penkiltä.

Kuopus on oppinut ensimmäisellä preschool-viikollaan paljon uusia lauluja, laskemaan englanniksi kymmeneen, Havaijin saarten nimet ja erilaisia arjen askareita, kuten kukkien asettelua maljakoihin. Olemme vähän siinäkin omituisia, kun emme vain jättäneet nelivuotiastamme heti yksin hoitoon, vaan hyvin suomalaiseen tapaan puoliso oli tytön mukana siellä koko viikon. Muut lapset eskariryhmässä kutsuvat miestäni tällä hetkellä etuliitteellä Uncle.

20170819_122041

Tänä aamuna rannalla pari amerikkalaisturistityttöä lähestyi Kuopusta yhteisten leikkien toivossa. Olen neuvonut puhumaan vaikka suomea, niin ymmärtäisivät ystävät, ettei samaa kieltä ole, mutta silti voi jotain yhdessä touhuta. Tähän mennessä tämä ei ole vielä kertaakaan onnistunut, vaan neiti on lähinnä hiljaa siinä seissyt. Puoliso meni tänään hätiin tilannetta selvittämään. Lapset katsoivat miestä hetken ja lähtivät karkuun.

Eräät Kaliforniasta kotoisin olevat tuttumme kertoivat viime viikolla, että he ovat jo hyvissä ajoin alkaneet opettaa pienille lapsilleen siitä, kuinka vieraille ei saa puhua ja että sisarustenkin tulee vaihtaa vaatteet vessassa pois muiden silmistä. Olen itse vielä valinnut olla opettamasta, että jokainen vastaantuleva on mahdollinen lastensieppaaja ja suomalaisena lienee turha edes mainita, vaihtaako kukaan vaatteita tässä huushollissa vessassa.

Never talk to strangers. Älä myöskään viuhahda. Edes kotona.

 

Sekavin ajatuksin muuton keskeltä

  • Huomasin yhtäkkiä ajattelevani tänään, että nyt voisi olla korkea aika alkaa saattaa varttani niin sanottuun bikinikuntoon. Vähän myöhästyin näistä lööppien Neljässä viikossa vatsa timmiksi! -kahinoista, mutta ajattelin silti, että jotain vois tässä asialle tehdä. Ajattelin sitä hetken oikein kovasti.
  • Ullakon luukkua avattiin tänään. Ahdistus nousi samassa suhteessa laatikkopinon korkeuden kanssa.
  • Jälkikasvulle leluista luopuminen näyttää tuntuvan samalta kuin lapselta revittäisiin raajaa irti. Tiesittekö, että viikko sitten sängyn alle sujahtanut nöyhtä voikin yhtäkkiä olla just mun leikeissä, eikä siitä voi kuvitellakaan luopuvansa nyt jonkun Konalle muuton takia?

thumb_IMG_3199_1024

  • Mihin voi tehdä valituksen, kun ullakolla on edellisestä muutosta jääneitä laatikoita, jotka ovat jonkun yksilön hyytymisen tähden edelleen avaamatta?
  • Vakuutukset? Muuttoilmoitukset? Sopimusten irtisanominen? Kuka nämä hoitaa?
  • Lattialla on ihan mukava syödä. Lapsetkin saavat valita ruokansa vain joskus. Kesällä saattaa saada jäätelöä.
  • Kolme ja puoli viikkoa.