Kyyneliä

Ensi viikolla muutetaan. Kyyneliä on ollut. Ei pelkästään lähdön takia, vaan koska sydänjuuriani myöten inhoan muuttamista. Kun muutimme tähän taloon, ilmoitin, etten enää koskaan muuta minnekään (tiesin jo silloin, ettei se tule pitämään paikkansa, mutta mulla on taipumusta olla vähän dramaattinen). No, kaksi vuotta myöhemmin – tadaa!

Tässä on ollut sellaista ’ei sairasta mä en kestä enää yhtään pinoa mitään’- kyyneltä. Ja sellaista, että ’onkohan tästä kaikesta luopuminen nyt aivan liian suuri uhraus’- kyyneltä. Välillä myös sellaista, että ’mitä jos me nähdään kaikki tämä vaiva ja kaikki menee reisille’- kyyneltä. Ja sellaista, että ’vielä pitäisi jaksaa tehdä reissu Kierrätyskeskukseen, kun Fidakaan ei enää huoli meidän roinaa’- kyyneltä.

Kunnes sitten tänään tuli ne ihan oikeat, tulee kova ikävä- kyyneleet.

7786JbIKTWmvBiqN8GfX+g_thumb_4290

Joukko parhaimpia ystäviäni oli järjestänyt mulle ylläriläksiäiset hyvään ravintolaan, senkin lisäksi, että viikonloppuna jo pidimme läksiäiset isommalla porukalla meillä. Olin otettu, liikuttunut ja kiitollinen. En olisi voinut toivoa parempaa. Mikä etuoikeus on saada tuntea niin upeita naisia, joista jokaisesta voin sanoa, että on vaikeaa olla näkemättä heitä vuoteen.

jkR%s9ogQOe7azCCo3iFOQ_thumb_4292
Vernada

Unelmoi. Usko. Taistele. Sen teen.

Miltä tuntuu tehdä muuttoa ulkomaille?

Suurimman osan aikaa ei tunnu oikein miltään. Siinä sitä vaan kokkaillaan makkaraperunoita ja mietitään lähinnä tavaroiden läpikäymistä, eikä elämässä ole sen kummempaa liikehdintää. Kohta muutetaan Havaijille.

Sitten välillä, ihan yhtäkkiä, sydämen läpi käy sellainen käsittämätön läikähdys, että hitsi vie, tästä mä olen haaveillut vuosikaudet ja nyt se on vihdoin jo ihan ovella. Kohta muutetaan Havaijille!

Ja toisinaan tulee itku, kun päästää taas irti jostain. Ensin työstä, sitten kodista, seuraavaksi ystävistä ja alkuperheestä. Vaikka näissäkin hetkissä pääni tietää, ettei muuttomme ole todennäköisesti lopullinen, tunteitani se ei tavoita. Elämä tuntuu välillä yhdeltä suurelta eroprosessilta. Kohta muutetaan Havaijille…

KRuXPZivSky51OSxPnbHNQ_thumb_41c4.jpg

Jos me tiedettäisiin, että ollaan reissussa vain vuosi, ei oltaisi myyty taloa ja kaikkea, mitä täällä on. Lähteminen tuntuisi kevyeltä, koska tietäisimme varmuudella paluupäivän. Nyt on kuitenkin kaikki kuviot koko perheellä ihan auki. Meistä saattaa tulla sellaisia, jotka käyvät Suomessa koko loppuelämänsä ajan vain joskus ja kesäisin ja luovat elämänsä muuten muualle. Tai sitten ei. Voi aivan yhtä hyvin olla, että viisumivaatimuksiin tulee jotain muutoksia emmekä pääse ensi kesän lomaltamme enää takaisin. Me ei tiedetä varmaksi mitään, mutta silti tehdään nyt kaikki asiat täällä päässä niin kuin ei tultaisi ehkä koskaan takaisin.

Kerran sitä vaan eletään. Nyt eletään niin, ettei tarvitse sitten vanhana katua.