Loma alkoi ja joulukin tuli

Olin melkein koko viime viikon sairaana. Katselin Frendien vitoskautta läpi ja lähettelin upeita videoviestejä Suomeen yhdelle ystävälleni, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta. Perjantaiaamuna pesin hiukset ja tsemppasin itseni lasten joulujuhlien yleisöön. Esikoinen lauloi Jingle bellsin ja Joy to the worldin varsin reippaasti eka- ja tokaluokkalaisten kanssa ja sai Excellent Progress Certificaten. Tavallaan voisin jättää kertomatta, että saman diplomin saa aina jokainen ekaluokkalainen tässä koulussa, mutta menköön nyt, kerrankin rehellisyyden piikkiin. Kuopus seisoi hymyillen lavalla hulavaatteet päällä ja tanssi aina silloin, kun muisti. Tai halusi. Vaikea nyt mennä sanomaan, kun en kysellyt.

25508643_10159703832150203_292120205_o

Molempien juhlissa mulla nousi kyyneleet silmiin. Siellä ne nyt olivat, joukon mukana selät suorina ja molemmat vierailla kielillä laulaen. Mele kalikimaka alkoi tytön esitys havaijin kielellä ja päättyi englannin kieliseen, koko päiväkodin ja eskarin porukan korkealta ja kovaa raikuvaan yhteislauluun. Liikuttavat pienet ihmiset, jotka ovat selvinneet hienosti ensimmäisestä lukukaudesta uudessa maassa, uudessa kulttuurissa, uusissa ympyröissä ja vieraalla kielellä.

Perjantai-iltana ajelimme leit käsissämme lentokentälle ja vastaanotimme vieraat, joita muksut ovat viimeiset kaksi viikkoa odottaneet enemmän kuin joulupukkia koskaan. Vanhempani, eli tuttavallisemmin mummi ja ukki, saapuivat tänne kauas kanssamme loman viettoon. Äitini on sillä tavalla pula-ajan lapsia, että kun kokkaa, kokkaa aina varulta viidellekymmenelle, ettei nyt ainakaan vahingossa kesken lopu. Näköjään tämä sama mentaliteetti ulottuu myös tuliaisten määrään: saimme kilotolkulla (enkä melkein edes liioittele) suklaata, xylitol-pastilleja, salmiakkia, paitoja, yökkäreitä ja minä lahjaksi myös uuden kameran nyttemmin hajonneen, epäonnisen Canonini jatkajaksi. Äitini onnistui tällä kertaa ylittämään jopa itsensä.

25510719_10159703819770203_85718239_o25485293_10159703443090203_835391286_o

Lapset ovat olleet enemmän kuin onnellisia vieraista. He nukkuvat yhdessä samassa huoneessa, katsovat elokuvia sylikkäin, kuuntelevat kirjoja, joita heille luetaan ja kertovat tarinoita syksyn varrelta. Osa on totta, osa ehkä ei.

Eilen menimme Konaa ympäri aivan turisteina ja esittelimme uutta kotikaupunkiamme isovanhemmille suurella lämmöllä. Kävimme syömässä rannassa ravintolassa, jossa ei yhtään paikallista näkynyt, mutta jonka mahi-mahi oli aivan tajuttoman hyvää. Siis oikeasti ihanaa. Jos kuvaisin ruokaa noin yleensä, laittaisin siitä kuvan nyt tähän.

Loman aikana on tarkoitus viedä vanhuksia (vitsi oli) ainakin vesiputouksille, tulivuorelle ja ystäviemme tapaamaan. Meinaamme myös ottaa ilon irti hoitajista siinä määrin, että käymme ilman pieniä ihmisiä ystäviemme luona iltoja istumassa. Ihan vain aikuisten kesken. Olkoonkin, että puoli vuotta täällä on mennyt melkoisen kevyesti ilman hoitoapua, on se nyt erittäin tervetullutta.

Saatan lähteä iltaisin ulos vain, koska voin.

 

Puuroriisiä, ruisjauhoja, Pätkiksiä ja Thanksgiving

Eilinen Kiitospäivä oli melkoinen mainioiden tapahtumien kavalkadi. Söimme ystäviemme kanssa lounaan kampuksella melkein tuhannen muun iloisen juhlijan kanssa ja sillä välin oli kotiimme hiippaillut viisihenkinen joukko Suomesta. Lapsuudenystäväni tuli pariksi viikoksi häämatkalle uunituoreen puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa, ja ensitöikseen tyhjensi repullisen tuliaisia meidän olkkariin. Nyt on kaapit pullollaan suklaata, salmiakkia, lakua, jälkiuunileipää, kaurasatasta sekä xylitolia sen monissa muodoissa, muutamia mainitakseni. Olen tässä välillä haikaillut karjalanpiirakoiden perään, joten näppäränä leipureina ystäväni toi mukanaan sekä kaulimen (aivan iskemättömän Pirkan) että riisiä ja jauhoja. Piirakoista tulee varmasti upeita, sillä kokemusta kummallakaan niiden leipomisesta ei juurikaan ole. Tunnekokemus korvannee maun ja ulkonäöstä ei välitetä.

Nopeahkon kotonaolon jälkeen suuntasimme Waikoloaan, jossa tuuli niin ettei kyllä koskaan missään. Aivan innostuin liioittelemaan. Mutta kyllä tuuli. Sellaista havaijilaista talven tuntua eilisessä jo oli, kun merivesikin oli viileätä (minusta, muut uivat kyllä ihan tyytyväisen oloisena) ja auringonlaskun jälkeen asteita oli enää vain vähän parinkymmenen paremmalla puolella. Suomalaiset eskimot ovat menneet täällä virallisesti pilalle ja tottuneet niin tanakasti jatkuvaan ikihikeen, että nykyään jo tällaisissa lämpötiloissa paleltaa.

23998239_10159602009010203_1020166935_o
Matching shirts. Taas, aivan vahingossa. Suunta on ilmeinen: seuraavaksi on vuorossa samanlaiset tuulipuvut.

Eilen unohdin orkestroida ystäväjoukkomme yhteiskuvan, mutta muistanette tämän porukan, meidän ensimmäiset ystävät? Valitsette nyt sieltä vaan yhden korealaisperheen sekä kaksi blondia pitkätukkaa ja heidän puoliveriset puolisonsa lapsineen, niin löydätte eilisen joukkiomme. Lokaatiokin oli sama, tosin eilen söimme iltapalamme sisätiloissa. Suomalaisista ystävistämme meillä ei ole eiliseltä yhtään kuvatodisteita. En melkein voi uskoa.

Illalla yritin katsella porukkaamme vähän uudesta näkökulmasta, kun mietin, että miltähän tämä kaikki nyt ulkopuolisesta vaikuttaa. Tiedättekö, vähän samalla tavoin kuin katselee eri silmin kotikaupunkiaan, kun sitä näyttää vieraille. Tulin jotenkin entistä enemmän sille kannalle, että olemme kyllä löytäneet tuhannen ihmisen kampuksesta harvinaisen samanhenkiset tyypit seuraksi. Jotenkin pata kantensa aina löytää, miten lie se sitten tapahtuukin.

24008237_10159602050000203_1463494508_o

Kun jo hieman lasten nukkumaanmenon jälkeen teimme lähtöä, ohjasin viisivuotiasta Kuopusta yhdellä sanalla, pissalle! Yksi miehistä kysyi, että tarkoittiko sana suomeksi tule. No, it means that she needs to pee now. Hetken naurettuamme tämä kanadalainen meni puolisoni luoksi aikomuksissaan yllättää tämä juuri oppimallaan sanalla. Muutamat äänteet vaan vähän pyöristyivät sanojan suussa ja hän meni riemuissaan hihkaisemaan siipalleni, että bisselle! Ja mitäs muuta mies siihen kuin Yes! I’m in! Ihan vaikka kaikki miehet siitä niin kimpassa nyt saman tien.

Suomen kieli on ihana.