Lomaa lomasta eli yksi ihana yö turistirysässä

Otimme lomaa omasta lomastamme ja varasimme huoneen Marriotista Waikoloasta, puolen tunnin ajomatkan päästä meiltä kotoa. Saimme jo Suomessa korvamerkittyä budjettiimme muutamia tällaisia erikoisuuksia vuoden varrelle ja päätimme aivan ex tempore tehdä ensimmäisen keikan jo nyt. On ollut aivan ihanaa.

20170722_211448

Vaikka olemme Havaijilla asumisemme ajan olleetkin koko ajan lomalla, olemme puolison kanssa olleet tässä sitä mieltä, että tänään hotellin altaalla aurinkorasvan tuoksussa tuntui ensimmäisen kerran jotenkin oikeasti lomalta. Ehkä meidän päissämme on niin paljon jotain sisäänrakennettuja muistoja, jotka yhdistävät tällaisessa ympäristössä aivomme saman tien tietynlaiseen lomamoodiin – ehkä ne ovat nämä ääneet tai tämä makumaailma ranskalaisineen ja sateenvarjojuomineen, mutta tänään, tänään olemme todella olleet lomalla.

Ehkä rentous johtuu myös siitä, että saamme nyt hetken olla lomalla myös uuteen maahan sopeutumisesta, totuttelusta keltaiseen kotiin sekä kaikenmaailman säädöistä, ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä. Ei tarvitse miettiä oikeastaan yhtään mitään, sen kun olla möllöttää vaan.

20170722_210828

Tämä hotelli on todella kaunis. Olemme ajelleet tänne viereiselle Waikoloan rannalle usein jo aiemminkin ja kerran ihan vaan syömään, koska tästä läheltä saa aivan törkeän hyvää havaijilaista loco mocoa. Tämä hotellialue on rakennettu keskelle laavakenttää kauemmaksi asutuksesta ja tähän kylkeen on nostettu kokonainen keskus, Queens’ MarketPlace, ihan vaan turisteja varten. Siellä ollaan tykätty käydä aina täällä päin ollessa kahvilla ja jäätelöllä.

Hullulta tuntuu kyllä se, että Havaijin loman voi tehdä niin, että viettää aikaa vain ja ainoastaan hotellialueella köllötellen ja sitten voi olla iloinen, että tulipa käytyä Havaijilla. Kun joka kuudes havaijilainen elää köyhyydessä (ja lähikoulumme tuhannesta oppilaasta melkein 80%), ei tällaisilla hotellialueilla oikeasti näe yhtään mitään saaren todellisuudesta. En toki väitä olevani nyt mikään paikallisen elämän asiantuntija, mutta sen toki olen jo ehtinyt nähdä, että tällainen ökyily on aika harvan paikallisen etuoikeus. Edes kunnon ruokaan ei ole monilla varaa, saati tällaisiin hotellilomiin.

IMG_20170722_192052_988

Suurin osa hotellin asukkaista on muualta tulleita amerikkalaisia, joiden tapaa kehua lapsiaan en ole voinut olla jälleen huomaamatta. Kun me altaalla hengailevat aikuiset vahdimme jälkikasvujemme turvallisia alastuloja rinta rinnan mutkikkaan vesiliukumäen lopussa, jäi meidän iloiset tsemppimme kauas mainlandilta saapuneiden toveriemme kehujen varjoon. Jokainen kerta kuulosti siltä kuin amerikkalaislapsi olisi aivan tavallisen mäenlaskun sijaan tehnyt tyylipuhtaan kolmoisvoltin kerien, sen verran vuolasta oli heidän vanhempiensa kehun sävy.

That was SO awesome, good job buddy!!!

Pienestä yliampuvuudesta huolimatta pidän tästä kulttuurista kyllä kovasti.

Illalla kävimme vielä rannalla ja meressä auringonlasku-uinnilla. Voisin täydellisen lomatarinan hakemisen varjolla jättää kertomatta, että Esikoinen veti herneen nenään, koska ei saanut lupaa uida yksin ulapalle, mutta menköön nyt tämän kerran. Iltapalaksi söimme pelkkiä herkkuja lämpimässä illassa ja kannoimme loput jäätelöt jollekin yötä varten huoneeseen.

20170722_211239

Nyt on kyllä rentoutunut olo. Tällä hetkellä toivon aivan rehellisesti, että meillä olisi vähän enemmän budjettia lohkaista isompi siivu tähän lomaamme, ettei tarvitsisi vielä huomenna mennä kotiin. Kuitenkin se lapsiperhearki on lomallakin ihan sitä arkea, aivan sama missä päin maailmaa sitä asuu. Pieni tauko siitä tuli nyt tarpeeseen.

Saaren ympäriajo

Kun astuimme rämään laina-autoomme toissapäivänä, oli päällä sellainen vatsanpohjaa kutitteleva intofiilis. Päätimme siinä lennossa, mitä reittiä ajettaisiin saaren toiselle puolelle Hiloon. Pahoittelen kuvien kökköä laatua, kamerani on edelleen Gatwickin lentokentällä.

Screen Shot 2017-07-08 at 8.12.57
Kuva lainattu.

Tämä seuraava tietoisku olkoon teille kaikille suomenkielisille Big Islandin maaperälle matkaaville – joita on varmasti runsaasti: Konan ja Hilon välin voi ajaa pääasiassa kolmella eri tapaa. Valittavana on north route, south route tai ajo suoraan oikaisten vuorten kautta. Jos lähtee kiertämään saarta etelä- tai pohjoispuolelta, löytää molemmilta reiteiltä ihania rantoja, vesiputouksia, ravintoloita, tulivuoren ja muuta nähtävää. Me ajoimme viimeeksi silloin 14 vuotta sitten eteläreunan kautta, joten nyt otimme pohjoisreitin. Periaatteessa matkaan pitäisi kulua rantaviivaakin nuollen vain kolmisen tuntia, mutta todellisuudessa matkaan saa kulumaan melkein koko päivän.

Ihan oikea syy Hiloon lähtemiselle oli niinkin tympeä kuin etsiä meille autoa. Vaikka Kona on suhteellisen pieni paikka, palvelut ovat meistä kohtuullisen kaukana, eikä tässä kuumudessa voisi kuvitellakaan pyöräilevänsä tai kävelevänsä lasten kanssa edes kauppaan. Sen muuten aina Suomessa unohtaa, miten kuuma sitä voi jossakin olla. Täällä lämpö kohoaa päivisin reippaasti yli kolmeenkymmeneen ja aurinko porottaa iholla tuntuen kevyeltä kärvennykseltä. Emme vielä löytäneet tällä reissulla autoa, koska nekin, kuten kaikki muukin täällä, on melkoisen korkeissa hinnoissa.

Matkalla Hiloon kävimme kerran uimassa ja syömässä jo alkumatkasta Waikoloa Beachilla. Kuumuuden väsyttämät lapset nukahtivat tämän jälkeen autoon, joten ajelimme läpi ihanien maisemien Akaka Fallseille.

20170706_115535
Waikoloa.

20170708_075812

20170706_152849
Akaka Falls State Park.

Takaisin ajoimme yhden hotelliyön jälkeen suorinta tietä eli vuorireittiä. Matkalla ei ole oikeastaan ollenkaan pysähdyspaikkoja eli kannattaa varata mukaan vähintään vettä ja hyvä auto. Mua vähän jännitti, miten meidän autovanhus meidät kotiin saakka toisi, mutta täällä ollaan. Tiet ovat kyllä tosi hyvässä kunnossa ja maisemat karuja ja kuivia. Kuitenkin omalla tavallaan majesteetillisia, kun levossa oleva tulivuori Mauna Kea kohoaa yli 4000 metrin huippuunsa ihan vieressä, pilvet hipovat vuoren pintaa melkein ajotien korkeudella, eikä lähellä ole mitään missään. Ja kotimatkakin taittui oikeasti alle kahdessa tunnissa, kun ei tule matkalla vastaan muita houkutuksia.

20170708_075301

20170708_075404

Reissun jälkeen on taas väsynyt fiilis. Pitkien lentojen jälkeen ei tämä reissukestävyys ole palautunut vielä ihan normaaleille tasoille, joten nyt taas himmaillaan jonkun aikaa. Onneksi kotona on ihan kivaa.