Tarinaa blogin takaa

Keväällä 2016 heräsin yhtäkkiä siihen, että melkein 15 vuotta aiemmin Konan reissulla syntynyt unelmamme asua siellä saattaisi olla miehen työtilanteen muututtua vihdoinkin mahdollinen toteuttaa. Täydellistä aikaa lähteä ei tulisi koskaan eteen kuitenkaan, joten kysyin puolisolta puolitosissani, että lähtisikö mies mukaan, jos saisin sieltä jonkun opehomman. Hain Ywam Konan kouluun ja tunnin mittaisen Skype-haastattelun päätteeksi kuulinkin yllättäen sanat ”We would love to have you”. Aloimme sitten pienessä tärinässä miettiä, että lähtisimmekö siis nyt, ja jos emme lähtisi nyt, niin lähtisimmekö ikinä. Sovittiin, että jos saisimme viisumit ja kotimme myytyä, ostaisimme menoliput perille. Viisumit saimme pienellä vaivalla alkuvuodesta 2017 ja talomme myi pian tämän jälkeen itse itsensä. Perillä kohteessa aiomme olla niin kauan kuin se tuntuu luontevalta ja viisumit sen sallivat.

Nelihenkinen perhe, lapset lähtöhetkellä 4,5- ja 6,5-vuotiaita. Suunnitelmana muuttaa pois kaksi vuotta aiemmin rakennetusta omakotitalosta Helsingistä sekä myydä kaikki sen huonekalut ja muut tilpehöörit ennen lähtöä – ja sitten astua kevyin repuin johonkin sellaiseen, mistä ei kukaan vielä mitään tiedä.

Huh hei.