Toivepostaus: jännärit ja odotukset Suomi-lomalle

Kyselin Instassa jokin aika sitten blogin lukijoiden toivepostausaiheita. Olen tässä pitkin syksyä tullut maininneeksi (en osaa vielä puhua marraskuussa keväästä, vaikka sehän täällä Australiassa oikeasti nyt onkin), että lähdemme Suomeen jouluksi ja eräs lukija kyseli, mitä fiiliksiä tuleva loma meissä saa aikaan. Edellisen kerran olimme synnyinmaassa kesä-heinäkuussa 2018 ja edellisestä joulusta pohjoisessa on ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Mä olen odottanut reissua Suomeen enemmän ja vähemmän elokuusta saakka, kun muutettiin tänne Perthiin. Silloin, keskellä pahinta muuttoshokkia, matka kotiin tuntui hyvältä kohdalta vetää henkeä, nähdä ystäviä ja ottaa iisisti. Yhdeltä ystävältä olen jo ehtinyt saada palautetta, että romantisoin tulevaa matkaa aivan liikaa. Hän on varmasti oikeassa. Mutta kun minä vaan tykkään niin kamalasti joulusta ja silmissäni kiiluu jo glögimukit, torttuvuoret, joulumyyjäiset ja karusellit. Korvissa soi Varpunen jouluaamuna ja nenässä tuoksuvat paahdetut kastanjat. Ei kuulkaa ihan samaan, arvokkaan melankoliseen joulutunnelmaan pääse ukulelen ja Mele Kalikimakan soidessa, helteessä, palmujen huojuessa.

26104736_10159740643495203_317212426_o
Muistatteko vielä vuoden 2017 kauneimman joulun mansikkatonttuloiset?

26102107_10159740643595203_1561322073_o

Tämä on siis meidän toinen reissumme Suomeen kahden ja puolen vuoden sisään ja aiomme viettää kotimaassa noin kuusi viikkoa. Viimeksi matka kotilaan synnytti mussa suurehkon kulttuurishokin. Nyt olen etukäteen ajatellut ottaa rennommin, mutta mistäs sitä taas koskaan tietää.

Ihan oikeasti mun odotukset on ihan tosi korkealla. Pessimisti ei pety, kuten me kaikki tiedetään, joten minä saatan nyt tässä pedata tulevaa pettymystä itselleni. Ei haittaa, koska tälläkin uhalla mä odotan jo ihan hirveästi sitä, että pääsen ihastelemaan Helsingin jouluvaloja, pyörimään Tuomaan markkinoilla, tuijottelemaan piparkakkutaloja ja vaan aistimaan tunnelmaa. Odotan, että voin olla niiden ihmisten kanssa, jotka tuntevat mut vuosien takaa. Enkä kyllä voi väittää, ettenkö odottaisi myös sitä, että isovanhemmat haluavat olla lasten kanssa noin koko ajan. Tämähän tulee vapauttamaan meitä ihan ihmeellisen paljon, mikä on kieltämättä tervetullutta vaihtelua tavalliseen treffirytmiimme tai mihin tahansa itsenäiseen samoiluun. Ja siis nimenomaan itsenäiseen: sekä Konalla että täällä Perthissä on alueita, joissa ei kannata liikuskella yksin pimeällä. En ole siis kahteen ja puoleen vuoteen käynyt kylillä iltaisin ihan vaan omassa seurassani, joten sen aion toteuttaa tietysti myös. Siellä ihmeellisessä maailmassa, jossa ihmiset (myös lapset) voivat kulkea ilman jatkuvaa valvontaa. Sekin on vielä lisättävä, että ainakin tässä Pohjolan viikingissä on ohjelmoituna niin syvälle se, että jouluna on pimeää ja kylmää (ehkä myös lunta, jos hyvin käy), että joulu tropiikissa ei saanut aikaan samoja tunne-elämyksiä. Aion siis rypeä kaamoksessa aivan koko rahan edestä.

4553D6B8-79AA-4375-8009-7FBBB12E8A78

37EC3179-12C1-4A84-B449-D7CAF9C2DD74
Joulun 2018 onnistunein perhekuva.

Etukäteen mua välillä ressaa se, minkälaisia tunteita matka Suomenmaalle lapsissa nostaa. Alkulähteille menohan voi herättää lapsissa uinuvan ikävän, jota eivät täällä arjessaan samalla tavoin huomaa. Molemmat ovat nimittäin tämän syksyn aikana sanoneet, että haluaisivat jäädä Australiaan asumaan. Täysin ymmärrettävää, että muutot saisivat olla nyt niin kuin tässä, mutta aika ihanaa, että valitsisivat Helsingin yli Perthin. Saa nähdä, muuttuuko mieli loman aikana. Toivon, että ei, jotta loma olisi tasaisempi ja paluu kotiin mieluinen. Muuten en osaa jännittää mitään etukäteen, en edes yhteensä kahdeksaatoista (18) tuntia lentokoneissa. Ne nyt menee, miten menee. Loman aikataulut pidetään myös avoimina niin, että aikaa jää vaan latailuunkin. En pysty enää ollenkaan menemään aamusta iltaan, musta sellaisessa vauhkoilussa ei ole yhtään mitään järkeä, joten läheisimpiä ihmisiä nähdään sen verran, kun kuudessa viikossa on kohtuullista. Kaikkien kanssa haluaisin tietenkin ottaa jonkun viikon retriitin ja päivittää kaikki kuulumiset pankkiin kerralla, mutta nyt mennään taas sillä, mihin oikeasti pystytään. Ja uskon, että pystytään tekemään tämä ilman tunnontuskia, vaikka kaukana asutaankin ja seuraavaan näkemiseen tulee taas väkisin ainakin puolentoista vuoden tauko.

Koti on kyllä mielenkiintoinen käsite nykyään. Me lähdemme kotoa ja menemme kotiin. Vaikka meillä ei ole enää omaa kotia Helsingissä, vaan asumme mun vanhempien ja ystävien nurkissa tämänkin loman ajan, on Suomi edelleen meidän koti. Nykyään myös Perth. Ja kotiin me palaamme sitten tammikuussa, lomalta kotoa. Kerron kyllä matkan varrella, miten kaikki nämä mun toiveet täyttyy ja odotukset palkitaan.

Ystäväkirja

Milla laittoi mulle eteenpäin blogeissa kiertäneen Ystäväkirja-haasteen. Tässäpä siis kaikenlaista sekalaista faktaa minusta, tällä hetkellä.

Bloginimeni tarina: Konalla sai nimensä juuri ennen meidän Konalle muuttoa toukokuussa 2017. Ajattelin sen selittävän nopeasti, että mistä sitä tällaista blogia kirjoitellaan. Olin kaksi vuotta oikeassa, mutta enpä ajatellut nimen toimivuutta ihan loppuun saakka. En olisi nimittäin silloin arvannut, että voisimme muuttaa sieltä vielä eteenpäin jonnekin muualle, koska kuka nyt sellaista tekee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PERUSJUTTUJA:

Siviilisäätyni: Naimisissa jo vuodesta 2002.

Asumismuoto: Vuokralla kivassa kahden makkarin rivariasunnossa.

Ammattini: Luokanopettaja, kohta Cognitive Behavioural Therapy Practitioner, myös transaktioanalyysin syventävä koulutus käytynä mutta niissä on opinnot nyt telakalla.

Työpaikka: Löytyy nykyään Perthistä. Lähin ilmaisu sille, mitä teen työkseni olisi varmaan counsellor. Olen myös epäsäännöllisen säännöllisesti tukihenkilönä tiimissä, joka jeesailee eristäytyneitä perheitä vaikeissa elämäntilanteissa.

Kiinalainen horoskooppini: Ei tietoa.

Harrastukset: Viimeisin virallinen oli Higher Ground-laulanta Suomessa, mutta täällä maailmalla mulla ei kyllä vielä ole ollut mitään sellaista ns. kunnollista harrastusta. Olen kyllä kova mimmi seikkailemaan ja ulkoilemaan, ja lihaskuntoa treenaan viikottain, noin. Niin ja tätä blogia kirjoitan ihan harrastuksena, ainakin vielä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuopuksen ajatuskupla: ”Nyt on äitillä luonnollinen hymy.”

SYVÄLLISTÄ:

Periaatteet: No niitä toki löytyy, esimerkiksi: viikolla piirrettyjä katsotaan rajallisesti ja vain viikonloppuaamuisin saa pelata (tämä siis koskee lapsia, miehen ruutuaikaa en sentään rajoita), ja aina pitää käyttää sanoja saisinko, kiitos ja anteeksi. Jos ei ole mitään ystävällistä sanottavaa, pitää olla hiljaa. Aina pyöräillään tai mennään julkisilla kulkuneuvoilla paikkoihin, kun mahdollista. Ostetaan vähän ja tarpeeseen eikä aina uutta.

Maailmankatsomukseni: Olen kristitty, joka pyrkii elämään ennemmin kuin saarnaamaan. Ihmiset ovat kaikki samanarvoisia ja heitä tulee myös kohdella näin, aina.

Pohdin: Introverttina tosi usein liikaa vähän kaikkea. Viisumiasioita, mihin me asetutaan ja voidaanko asettua maailmalle, kuinka kasvatan lapset niin että ne on aikuisina avoimiavahvojakriittisiäkunnioittavia, mitä syödään seuraavaksi.

Vihaan: En tietääkseni mitään, mutta vihastun tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä, lyhytnäköisyydestä, olettamisesta ja lokeroinnista.

Halveksin: No en, mutta mun on tosi vaikeaa olla sellaisessa seurassa, jossa ei ymmärretä pelkkää yhdessä viihtymisen korkeaa arvoa. Että aina ei tarvitsisi esittää mielipidettään/ olla oikeassa/ kyseenalaistaa/ laittaa toisia ihmisiä vaikeaan paikkaan vain siksi, että itsellä on joku pointti todistettavana. Väitelläkin voi toista kunnioittaen ja sehän se on kivaa sellainen.

Pyrin: Kuuntelemaan, vaikka puhunkin paljon.

Rakastan: Monia ihmisiä lähellä ja kaukana.

Haaveilen eniten: Siitä, että elämä olisi muuten aikalailla niin kuin nyt, mutta voisin laskea nämä henkiset matkalaukut jonnekin. Mieluiten tänne, koska muuttaa en enää jaksa. Haaveilen siitä, että voitaisiin ostaa joen rannalta oma koti pienellä pihalla, jossa voisin kyntää jotain onnetonta kukkapenkkiä aina sunnuntaiaamuisin.

Tarvitsen: Tilaa.

Pelkään: Suuria hämähäkkejä, hiiriä ja uimista korkeissa aalloissa. Sitä, että lapset juoksevat auton alle.

Kaipaan: Ystäviäni Suomessa ja Konalla. Tasaisuutta. Mökkiä.

Murehdin: Aivan turhaan.

Kerään: Legoja ja sukkia lattioilta. Kokemuksia reppuun ja näköjään asuinmaita passiin.

58468E3A-9745-4CAA-8D57-1875D13F009C

LEMPI-

Värini: Turkoosi. Oikeasti musta, mutta se ei kuulemma ole väri.

Vuodenaika: Suomen kesä ja Australian kevät. Liki sama asia.

Eläin: Joku pehmeä ja halattava. Ystävällinen kengurukin käy.

Kirja: En osaa valita yhtä. Viimeksi luin Paulo Coelhon Alkemistin ja se oli aika ihana. No tämä ei ollut nyt kyllä totta yhtään. Viimeksi nimittäin luin teoksen Risto Räppääjä ja Villikone ja tällä hetkellä luen kirjaa Olet ilkimys, Herra Gummi.

Elokuva: Tässä elämänvaiheessa en jaksa katsoa yhtään mitään syvällistä draamaa (sitä tulee työn puolesta ihan riittävästi), vaan ennemmin agentteja, mysteerejä, luoteja, stuntteja, huumoria ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Viime aikoina mua on puhutelleet erityisesti Tom Cruisen actionit.

Musiikkilaji: Vastaan kysymykseen sivusta: Stevie Wonder, Prince, Lenny Kravitz, Eric Clapton, Phil Collins, Michael Jackson, Bruno Mars, Sade, Chris Stapleton, John Mayer. Ennen oli paljon räppiäkin seassa, mutta nykyään ei oikein enää jaksa. Backstreet Boysista en luovu.

Numero: Seitsemän.

Asia minusta: Lämpö.

Ruoka: Poke ja sushi.

Juoma: Vesi ja appelsiinimehu.

Lomakohde: Hah, sanon Havaiji.

Tuoksu: Meri.

Kasvi: Laventeli.

Säätila: Aurinkoinen ja lämmin.

Tapa viettää vapaa-ilta: Ystävien kanssa viinin ja ruuan merkeissä.

BEC411F8-D606-4F8A-BCBF-26E950F0C4D3

KYSYMYKSIÄ:

Pidätkö tytöistä vai pojista: Pidän ihan erityisellä tavalla puolisostani, joka on mies sekä lapsistani, joista toinen on poika ja toinen tyttö.

Onko sinulla salaisuuksia: On, mutta muutamilta ihmisiltä ei kyllä kovin montaa.

Onko sinulla valkolakkia: On ja luulen, että tallellakin. En ole kyllä kertaakaan laittanut sitä päähäni lakkiaisten jälkeen.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi: Mulla on selässä pieni kreikankielinen teksti, jonka otin, kun olin 25. En ole tämän tatuoinnin suuri fani enää, mutta onneksi en näe sitä itse koskaan. Saavat sokaistua kaikki ne, jotka näkevät minut rannalla bikineissä.

Mitä tilaat baarissa: Pina Coladan.

Poltatko tupakkaa: En.

Omistatko eläimiä: Haluaisin omistaa koiran.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä: On, useammalla, koska ei niistä voi valita vain yhtä. Muutamia parhaita ystäviä mulla on Suomessa ja yksi Konalla. Yksi täällä Perthissä, hän, joka kanssani aina matkaa, kun maisemaa vaihdetaan.

Mitä muuttaisit itsessäsi: Että olisin vähemmän tuuliviiri.

KERRO JOTAKIN SIITÄ KUN…

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi... Me alettiin kahden parhaan ystäväni (tai yksien niistä) istumaan iltaa jonkun meistä kotona vuoden 2009 syksyllä kerran viikossa. Jatkoimme sitä siihen saakka, kunnes me muutettiin Konalle 2017. Sen jälkeen mä soitin aina mun aamulla 12 tunnin aikaerosta välittämättä ystävieni illanviettoon niin usein, kun pystyin. Ja edelleenkin. Jouluna on luvassa isot 10-vuotisbileet (just keksin, että on).

Viimeksi koit romanttisen hetken... Kun puoliso toi mulle kaupasta mansikoita viime viikolla. Rimani ei kieltämättä ole kovin korkealla näissä romantiikka-asioissa. Mansikatkaan ei oikeasti olleet yksin mulle.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla… Lauantaina eräissä Suomi-juhlissa, jonne menimme tuntematta ketään etukäteen. Ja oli hauskaa, kaikilla osapuolilla. Lapset nauraa jollekin jutulle joka päivä, yleensä kyllä ehkä omilleen.

Joku kehui sinua taitavaksi... Tyttäreni kehui mua taitavaksi eilen, kun rakensin Legoista grillin. Kolmasluokkalainen kehui mua taitavaksi tänään, kun osaan niin hienosti kertotaulut.

Teit itsellesi lounasta... Tänään. Kahvia, paahtoleipää, kananmunia ja salaattia. Vähän reppanat oli eväät.

Sinulla oli viimeksi kotoisa olo... Perheen kanssa on joka päivä kotoisa olo, vaikka oltaisiin missä.

Lausuit kehuja… Lausun kehuja joka päivä, vähintään lapsille. Viimeksi aamulla, kun olivat ajoissa ovella lähdössä kouluun.

Viimeksi luit jotain syvällistä... Osa mun ystävistä on aina hirveän syvällisiä somessa.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi..Chris Stapletonin Tennessee Whiskey tulee aina muistuttamaan mua ajasta, jolloin pakattiin laatikoita Konalla ja taas purettiin niitä Perthissä. On se muutenkin hieno biisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koalaan on hyvä lopettaa. Hänen nimensä on Fred.

Laitan haasteen eteenpäin kaimalleni Anulle, joka juuri lähti Perthistä seikkailemaan maailmalle, sekä Valeäiti-Hannelle, jonka ansiosta tai takia aloitin bloggaamisen uudestaan juuri ennen muuttoamme.

Toivepostaus: Hawai’i vs. Australia

Välillä en meinaa uskoa itsekään, miten makoisissa paikoissa olemme viime vuosien aikana voineet asua. Mutta uskokaa tai älkää, ihminen tottuu kaikkeen, jopa Havaijilla asumiseen. Mua on vaivannut viime viikkoina ajatus, että mulla ei ole yhtään mitään kerrottavaa teille, joten kurottauduin avun puoleen: kysyin Instagramissa blogini lukijoilta, että mikä aihe täällä blogissa kiinnostaisi ja tajusin, miten vähän olen kirjoittanut ihan tavallisista asioista. Vastanneita kiinnosti mm. mun ja meidän työt, lasten koulukuviot, syöminen, meidän arkipäivien kulku, miten parisuhde jaksaa muuttojen keskellä ynnä muut mainiot aiheet. Kiitos niistä kaikille. Aloitan toiveella vertailla Havaijia ja Australiaa keskenään.

52011306_553921165127040_5007350594852093952_nOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sanoin tämän jo stooreissa, mutta siis minähän en muutaman kuukauden Perthin asumisen jälkeen ole toki mikään Australian asiantuntija. Nyt otan kyllä rohkeasti tämän roolin kuitenkin vastaan, koska onhan minulla jo mielipiteitä ja niitä saa myöhemmin muuttaa. Aloitetaan pikku faktatuokiolla.

Otsikon kirjoitusmuoto Hawai’i on Havaijin kieltä ja lausutaan kutakuinkin Hava-ii. Se, miksi saarirykelmän nimi on päätetty suomeksi kirjoittaa muodossa Havaiji, on minulle suuri mysteeri. Aussit lyhentävät kotimaansa usein muotoon Straya, mutta niin sinuiksi en ole vielä tämän kirjoituasun kanssa tullut, että käyttäisin sitä itse. Annetaan sille aikaa.

Tulossa siis kaksi vuotta Big Islandilla ja reilu kolme kuukautta Perthissä asuneen kokemusasiantuntijan ehdottoman puolueelliset näkemykset näistä kahdesta maailmankolkasta. Valmistautukaa täysin subjektiiviseen ja eittämättä epärealistiseen vertailuun näiden kahden unelmapaikan välillä! Toisaalla vedetään kotiin päin vain siksi, ettei ero sattuisi niin paljon ja toisaalla muistellaan menneitä aivan liian onnellisina. Olkaa hyvät!

 

1. Maisemat

Havaijin maisemat ovat aivan henkeäsalpaavan ihanat. Saarilla vaihtelevat säät ja näkymät nopeasti, ja suhteellisen pienilläkin alueilla voi odottaa näkevänsä ensin laavakiveä, sitten palmurantaa, jonka jälkeen pikkuhiljaa sademetsää. Vuoret näkyvät Big Islandilla kaikkialle. Auringonlaskut ovat komeita ja palmut korkeita. Kona itsessään ei aina ollut mikään varsinainen ilo silmälle, sellainen vähän vanha ja rähjäinen, toki tietysti ehdottoman romanttisella tavalla. Maisemat jäivät lähinnä siis luonnon harteille, siinä missä rakennettu ympäristö ei ollut mitään hirveän upeaa muualla kuin Hiltonissa.

Perth on päässyt yllättämään maisemillaan. Koska elämme jo arjen tasolla isommalla alueella kuin Konan kokoisella pienellä pläntillä, olemme näiden ensimmäisten kuukausien aikana nähneet jotain uutta joka viikonloppu. Nyt tulen kuulostamaan siltä, että liioittelen (mikä on hyvin mahdollista), mutta Perth on siisteimpiä ja parhaiten pidettyjä kaupunkeja, mitä olen nähnyt – tai sitten olen vaan Konan rosoisuuden ja Manilan likaisuuden jälkeen avoin ihan mille tahansa ihan tavallisen tason siisteydelle. Oli miten oli, kaupunki tarjoaa kauniita, rakennettuja maisemia paljon: suuria puistoja ja istutuksia, jokea ja merta, rantoja, puita ja kahviloita siisteissä riveissä. Tämän lisäksi heti kaupungin ulkopuolelta löytyy paljon luontoa sen monissa eri väreissä, eikä me olla vielä päästy näitä tarpeeksi ihastelemaankaan.

Saatte ilman muuta ajatella mun elävän nyt alkukankeuden jälkeen jossain vaaleanpunaisessa Perth-kuplassa, mutta annan silti nyt pisteen Ausseille. Luulen, että kaipasin vaan jo vaihtelua ja sitä ihmettelyä, mitä Perth on nyt vuorostaan tarjonnut mulle enemmän kuin odotin.

0-1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mauna Kean huipulla.
26179366_10159748490605203_334165523_o
Green Sand Beach.
a30247b3-980c-401e-b210-ee5896b511e8
Pololu Valley.
71401063_396956647593580_57651758331068416_n
Kings Park ja Perthin keskusta.

76263808_553195991922951_2540986936751816704_n

75521757_471769773691223_86349200794583040_n
Swan River.

2. Ihmiset

Tämä kategoria hämmentää mua itseäni jo lähtökohtaisesti, koska tässähän pitäisi oikeasti laittaa alakategoriatkin vetämään: ystävät, kaverit, työkaverit, kadunmiehet, turistit, maahanmuuttajat, yleinen meininki. No, ystävärintamalla Kona vetää edelleen helposti pidemmän korren. Siellä kaikki vaan meni aivan luvattoman hyvin ja nyt olen ollut aivan ymmällä, kun mun on pitänyt itse pyytää ihmisiä mun kanssa kahville. Että kukaan ei ole kaivannutkaan mua yhtään minnekään (ei aivan totta, mutta menköön taiteen nimissä). Toisaalta, kaverit ja sellaiset tutut ovat ihan yhtä kivoja molemmissa paikoissa, täällä huomattavasti hauskempia kuin Havaijilla. Sattumaa ehkä, älkää vetäkö sen suurempia johtopäätöksiä.

Turisteja ei täällä erota mitenkään ja maahanmuuttajia on paljon, joten meitäkään ei porukasta äidinkielen tähden bongaa ja se on ihanaa. Kansallisuuksia tulee ja menee ja kaduilla on kiva meno. Ihmiset ovat olleet yleistetysti aika hyväntuulisia ja leppoisia molemmissa osoitteissa.

Koska muuten on aika tasaista tämä kilpailu ihmisrintamalla, mutta parhaat ystävät ovat edelleen Konalla, menee piste sinne.

1-1

5a84e2c7-51a7-48a6-83df-e172ccd4ea2f
Vain jalat puuttuu.

3. Kaupunki

Konahan ei kyllä ollut mikään kaupunki ja juuri sen takia Perth vie nyt heittämällä voiton tässä osiossa. Mä en osannut odottaa, että Perth olisi musta näin ihana. Mua jaksaa hämmästyttää, miten siistiä ja puhdasta kaikkialla on. Ja valikoimaa Konan muutamaan puljuun verrattuna riittää. Leikkipuistot ovat ihan mielettömiä ja niitä on vaikka millä mitalla, siinä missä Konalla puistoja oli kolme. Kaikissa puistoissa täällä on vesipiste, vessat ja grillit yleiseen ja yhteiseen käyttöön. Musta se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Perthissä on myös luonnonpuistoja joka kulmalla, joista kruunun jalokivenä maailman suurin kaupunkipuisto Kings Park.

Konalla ei voinut pyöräillä lasten kanssa minnekään, koska kahta keskustan pääkatua lukuunottamatta teiden varsilla ei ollut kävelyteitä. Havaijilla ei myöskään ole juurikaan julkista liikennettä, joten ajoimme autolla aina joka paikkaan. Perthissä kulkee leveät, kaksikaistaiset pyörätiet ympäri kaupunkia ja julkinen liikenne (juna ja bussi) on keskustan alueella asukkaille ilmainen. Tarvitsemme yleensä autoa vain viikonloppuisin, jolloin lähdemme seikkailemaan kauemmaksi kaupungin laitamille tai sen ulkopuolelle. Viikolla pyöräilemme lähinnä joen reunamilla sijaitseviin leikkipuistoihin tai nappaamme junan keskustaan.

Konan alue on kotoisalla tavalla rähjä ja muutamia resortteja lukuunottamatta ihastuttavan kasari. Lämmin ja helposti lähestyttävä. Perth on kaunis ja toimiva. Toki laajalle levinnyt, mutta keskustaltaan pieni. Konalla mietitytti vaihtoehtojen vähyys, täällä niitä on. Molemmissa paikoissa asuessa ollaan kyllä olemassaolon reunamilla siinä mielessä, että matkaa lähimpään naapuriin on aikalailla. Tämän selkeän kuvituksen mukaan Havaijin lähin maa-alue löytyy Alaskasta reilun 3600 kilometrin päästä Kauailta. Perth taas on maailman eristäytynein miljoonakaupunki, jonka lähin naapurikaupunki Adelaide sijaitsee 2695 kilometrin päässä – melkein sama matka kuin Helsingistä Barcelonaan. Perthissä pitää kuulemma ajatella asuvansa saarella, että siinä mielessä menee kyllä tässä kohtaa pisteet tasan.

Muista osioista kuitenkin piste Perthille, 1-2

70269935_543320789770975_5113978290461212672_n
Perthin keskusta.
76281126_2424534204468292_3168984938670194688_n
Volcano Playground

74450344_2453706261546820_5683249920346161152_n

4. Sää ja aurinko

Havaiji kuuluu trooppiseen ja Perth subtrooppiseen vyöhykkeeseen. Havaijilla on muutama tosi kuuma kesäkuukausi, muuten sää Konalla pysyy mukavan trooppisen lämpimänä vuoden jokaisena päivänä. Ilma on kostea, joten koko ajan on vähän hiki. Perthissä on neljä vuodenaikaa. Talvi (kesä-, heinä- ja elokuu) oli ekakertalaiselle aika kamala ja sisätilatkin olivat silloin kylmiä. Kevät (syys-, loka- ja marraskuu) on ollut ihana, aivan saman tuntuinen kuin Suomen kesä. Puut ovat saaneet lehtensä takaisin ja kukat ovat loistossaan. Säät keikkuvat kuten olen tottunut niiden tekevän, välillä paistaa ja sitten taas sataa ja tuulee, toisin kuin Havaijilla, jossa auringon ilmestyminen taivaalle oli jokapäiväinen, varma ilo.

Mä en ole kokenut vielä Perthin kesää, joka on kuulemma aivan älytön neljänkympin lämmöissään (joulu-, tammi- ja helmikuu). Sen jälkeen mennään taas kohti syksyä ja talvea. UV-tasot ovat täällä aivan tajuttomissa sfääreissä ja iho kärähtää välittömästi ilman vahvaa suojaa. Havaijilla pärjäsi iltapäivän pihatouhuissa ilman aurinkorasvaa, täällä naamat pitää rasvata heti aamulla.

Vaikka keikkuvissa säissä ja talven epätoivossa on jotain tuttua ja kotoista, menee piste silti ilman muuta tasaisemman lämmön ja lempeämmän auringon Havaijille, 2-2

20170722_211239

5. Rannat

Kuten stoorieni seuraajat tietävät, kävimme Konalla joka viikonloppu rannalla. Se vaan kuului kulttuuriin, siellä sitä aina kaikki vapaa-aika vietettiin porukalla ja olla möllöteltiin. Me nyt onneksi kaikki rakastammekin rannalla oloa, tosin varjoissa, emmekä ihoa auringossa värjäillen. Konan alueella on monia erilaisia rantoja, joista löysimme omat suosikkimme. 10-40 minuutin ajomatkan päässä oli rauhallisempaa ja vilkkaampaa, poukamaa ja avoimempaa, isoa ja pientä aaltoa. Ikinä ei tullut vastaan päivää, jolloin ei tehnyt mieli lähteä uimaan. Tyynenmeren vesi oli kesäisin kuin lämmintä maitoa, mutta virkisti silti. Talvisin vesi tuntui musta vähän liian viileältä uimiseen, mutta mä olenkin tällainen hienohelma, mitä uimaveden lämpötilaan tulee. Ei se vesi oikeasti kylmää ollut. Konan rannat olivat melkein kaikki kutakuinkin luonnontilaisia ja niissä oli laavakiviä ja luolia, missä leikkiä ja puita, missä kiipeillä. Merikilpikonnia tuli vastaan tämän tästä.

Mä en odottanut Perthin rannoilta paljoakaan, mutta olen ollut kieltämättä positiivisesti yllättynyt. Tämän kaupungin rantavahvuuksiin kuuluu jälleen asiakastyytyväisyyden ajatteleminen: jokaisen rannan tuntumassa on isot pukuhuoneet, vessat, vesipisteet ja tietysti, grillit. Usein rantojen lähellä on myös leikkipuistoja ja nurmea, ja hiekkaakin on vaikka millä mitalla. Maisemat ovat tosi kauniit täälläkin, mutta eivät musta kyllä ihan Konalle pärjää. Intian valtameren vesi on myös niin hyistä, ettei sinne ole kyllä kellään mitään asiaa. En yllättyisi, vaikka jostain Etelämantereelta ajatuisi jalkoihin vähän jääpalasia, kun meressä varpaitaan uittaa. Lapset ovat käyneet jo aalloissa pari kertaa, mutta mä menen sitten, jos vesi niissä neljänkympin helteissä vähän lämpenee.

Piste Konalle, 3-2

20170705_152251

20170911_132520

6. Yleinen asuttavuus

Konalla asuttiin kuin 80-luvun landella. Vaihtoehtoja oli vähän ja niitä ei haettu. Se oli aikansa ihanaa, mutta alkoi rehellisesti sanottuna matkan varrella kyllästyttää. Me aloimme kaivata vähän enemmän äksöniä ja muutakin tekemistä kuin pelkkää olemista elämään. Vaikka Havaijin maisemat ovat vertaansa vailla, jäi meillä tilaa muillekin toiveille kuin vain luonnon ihastelulle. Muutto on tähän tarpeeseen kyllä vastannut. Pienenä miljoonakaupunkina Perth on ihmeen rauhallinen ja koska kaupunki on levinnyt suurelle alueelle (Perthin päästä päähän on sama matka kuin Helsingistä Humppilaan), ei ihmisiä ole liiaksi juuri missään. Keskusta-alue on melko pieni ja suurimmaksi osaksi tämä kaupunki käsittääkin lähinnä puistoja ja omakotitaloja. Olemme kuitenkin Konan jälkeen olleet aivan huumassa, kun olemme voineet valita useamman kuin yhden uimahallin väliltä, useamman kuin kolmen leikkipuiston väliltä ja olemme myös voineet käydä ulkoilemassa puistoissa – tätä ei voinut tehdä Konalla ollenkaan. Kaikille meille löytyy harrastuksia ja valittavana on ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja mitä nyt tahansa normaali kaupunki voi palveluineen ihmiselle tuoda. Lapset ovat rakastaneet myös kaupungin skeittipuistoja, joita on tietääkseni ainakin seitsemän sekä trampoliinitalo Bouncea sekä muita sisäleikkitiloja, joita ei Konalta löydä lainkaan.

Meidän toiveilla piste menee Perthille, 3-3

C7751D02-46E7-4E7D-8C4D-EFA9EF4BED35

Niin se on kuulkaa puolensa joka maailmankolkalla. Julistan kuitenkin juhlallisesti nyt tasapelin Konan ja Perthin välillä. Ihan hyvin tämä tulos näitä omia fiiliksiä varmaan nyt kuvaa: molemmissa paikoissa on omat hyvät puolensa ja omat haasteensa, selkeät vahvuutensa ja tietyt rasittavuutensa. Ja vaikka pisteet menivätkin tasan, annan itse enemmän painoa tälle viimeiselle osiolle, joka meni Perthille. Olkoonkin Konalla paremmat rannat, Perthissä on nyt vain parempi asua. Pidemmän päälle me kaikki neljä pystytään meidät täällä näkemään nämä seuraavat vuodet ja uskon, että me viihdytään täällä nyt oikein mukavasti. Täydellistä paikkaa ei olekaan, mutta ei tämä Perth ole kyllä ollenkaan pöllömpi.